Avainsana: osku

Osku 15vee ja juhlakuvat!

Osku 15vee ja juhlakuvat!

Jos vähän tänne tuolille nousen, vähän parantamaan tuon emännän aamukahvikuvaa ja muutenkin on vissiin kattanut ihan minun synttäreitä ajatellen kukat ja kaikki. Niin tosiaan synnyin 15-vuotta sitten Kirkkonummella ja emo minut jossain metsässä synnytteli ja hylkäsi sinne metsään tai sitten minä eksyin emosta, en nyt enää oikein muista. Emäntä ja isäntä olivat kissaa vailla ja kuulivat, että minä odottelin eläinsuojeyhdistyksessä kotia vailla. 
Enpä arvannutkaan minkälaiseen seikkailuun jouduin, sillä jouduin muuttamaan emännän ja isännän mukana heti ulkomaille Latviaan. Jouduin ihan kamalan automobiilin kyytiin, joka päästi hurjaa ääntä. Emäntä tosin huomasi minun hädän kissankopissa ja päätti ottaa syliin. Sekaisinhan maha kuitenkin menee moisesta kyydistä ja kaikesta pelottavasta ja minulla sitten lensi ripuli isännän vaihdekeppiin. 

Pääsimme kuitenkin Latviaan perille ja ihan hetken olin emännän ja isännän ainoa kissa. Pian sain kuitenkin latvialaisesta eläinsuojeyhdistyksestä kaksi kamua, Oonan ja Oton.  Ensin tosin ennen Onnia meille tuli Otto poloinen, joka sairastikin kissaflunssaa ja johon minäkin Oonan kanssa sairastuin pahasti moniksi viikoiksi. Onneksi oli rokotus alla, niin selvisimme Oonan kanssa hengissä, mutta meille rakas Otto ei.  Sitten perheeseen tulikin Onni.

Lapsiakin perheeseen syntyi ja en ollut tästä moksiskaan. Mutta hirveintä oli, kun emäntä ja isäntä lapsineen muutti Tukholmaan ja minut ja kamuni käännytettiin koneesta, sillä ei ollutkaan joku paperi tai rokote kunnossa, vaikka pitikin olla. 

Jouduimme jopa kolmeksi viikoksi Latvian eläinsuojeluyhdistykseen ja meistä otettiin verta ja kaikkea ja sirutkin laitettiin korvaan. Verikokeet lähetettiin Suomeen, mutta nekin meni matkan varrella pilalle ja uudet pystyttiin lähettämään vasta viikon päästä. Kaikki oli kuitenkin ok ja vihdoin pääsimme kolmen viikon odotuksen jälkeen lentämään emännän ja isännän luokse Tukholmaan ja oli kyllä maailman pelottavin reissu. Niin pelottava reissu, että karkasin heti ja olin pelokkaana piilossa Tukholman talon alla pari vuorokautta. 
Tukholmasta muutimmekin Suomeen ensin kotiin Keravalle ja taas perheeseen syntyi jo neljäs lapsi. Minä en ollut näistä lapsista moksiskaan, mutta Oona ei tykännyt ja päätti karata kotoa. Oonaa ei ikinä löytynyt ja olin jonkin aikaa valtavan surullinen, onneksi oli kuitenkin Onni, joka kerran tosin oli reissulla 4-viikkoa ja löytyi Keravan Prisman läheltä. Onni oli sellainen vapaa sielu ja Onnin oli vaikeaa istua raameihin.
Lopulta muutimme tänne Porvoon kotiin, jossa olen saanut asua jo 11-vuotta. Mutta Porvoon kodilla kävi ensimmäisen vuoden aikana kamalan huonoa tuuria ja koko tönö osoittautua hometaloksi, vaikka ei se minua mitenkään haitannut. Niin perhe joutui muuttamaan 13-kuukaudeksi evakkoon kerrostaloon, kun tämä koti rakennettiin kokonaan uusiksi. Kamalaa emännälle ja isännälle oli, kun eivät saaneet ottaa meitä mukaan kerrostaloon ja me menimme sitten emännän ja isän ystäväpariskunnan luokse asumaan ja siellä meillä oli tosi kivaa. Ystäväpariskunta olisi sitten kovin halunnut pitää minut, mutta emäntä ja isäntä olivat sitä mieltä ja eritoten isäntä, että perhe oli menettänyt hometalon myötä jo niin paljon, etteivät he halunneet menettää meitä, rakkaita kissojaan.
Onnin kanssa elinkin sitten monen monta makeaa ja hyvää vuotta, kunnes Onni menehtyi sokeritautiin vähän yli vuosi sitten. Tästä tulin valtavan surulliseksi ja itkin ja etsin Onnia ja laihduinkin ja vähän muistin kanssa alkoi tapahtumaan kaikenlaista. Emäntä ja isäntä sitten päättivät, ettei minun ole hyvä olla ainoa kissa talossa ja vaikka he kovin halusivat kissanpentua, tuumivat he, että näin iäkkäälle kissalle, sellainen härdellikissa voisi käydä liian raskaaksi. 

Niin emäntä ja isäntä tarkkaan harkiten hankki minulle Mickey kamusen, joka oli ihan yes jo ensimmäisestä päivästä. Ei Mickey nyt vieläkään Onnin veroinen kamu ole, mutta huom. toisesta päivästä lähtien olemme syöneet samasta kupista ja tykkään siitä, kun Mickeykin tykkää aina nuolla kastikkeet ruoasta ensin, meillä on sama tyyli herkutella. 

Nyt olen vähän jo tykästynyt Mickeyyn, vaikka en vieläkään kainalooni ole huolinut nukkumahommiin ja en ehkä ikinä huolikaan, mutta kyllä minä nyt kamun naaman jo voin pestä. Lisäksi meillä käy joka päivä naapurin Vaska ja sekin on ihan ok, kunhan ei tule ruoka-aikaan, silloin Vaska saa kovaa kyytiä ja saa häipyä omaan kotiinsa. 

Ai niin ja miltei unohdin Samun, onhan meillä tosiaan koirakin, mutta Samu on minulle ihan yhdentekevä läähättävä urpo. 
Emäntä kai yritti ottaa juhlakahvikuvaa syntymäpäivieni kunniaksi, mutta päätin mennä emäntää ilahduttamaan, koska tiedän, että emännän mielestä aina paras kuva on sellainen, missä minä olen. 

Emäntä ja isäntä ovat minulle todella tärkeitä ja siksi tykkään erityisesti öisin pestä emäntää ja isäntää aika paljon ja erityisesti kello 5:n aikaan aamuisin yritän pestä jo niin kovaa, että ymmärtäisivät herätä ja antaa minulle ruokaa. Vieläkin minä pelkään, että ruoka loppuu, kuten siellä metsässä loppui, kun minut sieltä nälkäisenä ja hylättynä löydettiin ja taisin olla 8-viikkoa vanha tai jotain sellaista. Mutta ei ole ruoka loppunut vielä kertaakaan, taitaa minulla olla oikeat kissanpäivät. 

Emäntä: Osku on löytökisu, eikä tarkkaa syntymäpäivää ole tiedossa, muuta kuin, että Osku on syntynyt kesäkuussa. Osku on meille kaikki kaikessa ja en edes osaa ajatella päivää, jolloin Oskusta aika jättää. Toivottavasti Osku saa elää vielä monen monta syntymäpäivää, vaikka alzheimer jo kovin vaivaa, eikä muista milloin on syönyt ja milloin ei ja siksi varulta pitää kerjätä ruokaa ihan koko ajan. 

Hyvää syntymäpäivää Osku, meidän ikioma Osku-papparainen. <3

Ken tietää vanhimman eläneen kissan tai onko sinulla ollut iäkkääksi elänyt kissa, olisi kiva kuulla kissatarinoita. 

Superia maanantaita kaikille. 

<3