Kääntäjä ja käännetty
Oma blogipostaus ei muuten käsittele kyseisen blogipostauksen aiheita, mutta postauksen alla oleva lause herätti omissa sielunsopukoissa sellaisia kipupisteitä ja myös syyllisyyden tunteita, että oma mieli lähti laukkamaan menneissä omissa teoissa ja myös miten minua on satutettu. Syyllisyys on ikuinen taakka, mutta katkeruudesta on hyvä päästää irti.
He eivät osaa muuta, eivät tiedä paremmasta. Lisäksi heidän jo opittu käyttäytymismalli torjuu ihmisiä luotaan ja tälläisessä oravanpyörässä he saavat vahvistusta sille, että ihmiset hylkäävät ja ovat ikäviä. Eivätkä etsi syitä itsestään vaan muista, muissa on vika vaikka hyviäkin ihmisiä osuisi heidän kohdalle.
Tälläistä kokemaa kovasti suren ja koen, olisiko vaan pitänyt puhua enemmän, avata kaikki langat, olisiko vielä jokin mahdollisuus, ymmärsimmekö toisiamme kuitenkin väärin, kuinka paljon asiaan liittyy väärinkäsityksiä ja olettamia ja myös pelkoja kohdata tilannetta raadollisimmillaan ja myös kohdata omaa pienuutta.
Joskus on myös hyvä suuttua, sillä negatiivinen energia voi jäädä ihon alle kaivelemaan. Muista kuitenkin, että suuttumuksella on aina seurauksensa ja kun suuttuu, itsestään ei koskaan voi olla ylpeä.
Kuten sanottu, olen tässä asiassa hieman mustavalkoinen, odotan, että ihmiset puolustavat ja pitävät toistensa puolia, mutta kaikista ei ole siihen, kaikki eivät halua sotkeutua ja tämän ymmärrän hyvin, mutta joskus toki sekin kirpaisee, mutta onneksi vain hetken.
Ei tarvitse paljoa historian kirjoja avata, miten paha pääsee valtaan, koska ihmiset päättävät sulkea silmänsä ja korvansa, eivätkä ota kantaa. Siksikin on tärkeää valita taistelunsa huolella ja jos on mahdollisuus kompromissiin, keskusteluyhteyteen tai sovintoon, valitse aina jälkimmäinen, kaikissa taisteluissa on vain häviäjiä. Sillanrakentajana on aina hyvä yrittää toimia.
Miksi tämä pelottaa niin kovin, uskoakseni itsensä avaaminen ja torjutuksi tulemisen pelko on se suurin pelko. Mitä jos avaan sydämeni ja toinen torjuukin. Mitä jos kerron, että tämä asia sattuu minuun kovin ja toinen suuttuukin minulle. Mitä jos itse saan kuulla tälläisiä asioita toiselta itsestäni, miten kestän sen, otanko kaiken sen hyvin vastaan?