Avainsana: pinnallinen

Miksi kosmetiikka on pinnallista?

Miksi kosmetiikka on pinnallista?

Nyt purkautuu ilmoille sellainen asia, jota olen jäpittänyt sisälläni ainakin parin vuoden ajan. Rakastan kahvimukeja, peltipurkkeja, kirjoja ja kosmetiikkaa ja olen näiden suhteen varsinainen keräilijä. Kahvimukit saavat aina kahvitunnelman tuntumaan erilaiselta ja kahvin maistumaan maukkaammalta. Peltirasiat tuovat omasta mielestäni kotiin vinkeää sisustuksellisuutta ja kotimme kaunein sisustuselementti taasen on meidän mittava kirjahylly kirjakokoelmineen, puhumattakaan kirjojen sisältämät tuhannet seikkailut ja tarinat. Mutta entäs sitten kosmetiikka?




Kosmetiikasta intoilemiseen liittyy jotain hieman häpeällistä tai ainakin muut ihmiset saavat minut tuntemaan niin. Kosmetiikka on ”pinnallista”, koska se liittyy naisen kaunistautumiseen ja nainenhan on pinnallinen, koska meikkaa. Asiaa voi jopa kärjistää niinkin pitkälle, että meikkipaukku nainen ei varmaan voi olla kovin viisas. Emmekö me vieläkään ole oppineet, elämmekö vieläkin kivikaudella? Tuomitsijoina on vaan tällä kertaa oman sukupuolen edustajat, en ole koskaan kuullut miehen suusta tuomitsevaa sanaakaan kosmetiikasta. Nainen on naiselle ajoittain keskiaikainen susi.




Kosmetiikka ei ole minulle vain tapa yrittää kaunistautua, vaan niin paljon enemmän. Se on tuoksujen ja huulipunien eri tuoksuja ja sävyjä, upeita pakkauksia, joihin joku suunnittelija on käyttänyt paljon ajatusta ja aikaansa. Erilaiset tuoksupullot/meikit/purkit, voivat edustaa jotain aikakautta ja juuri sen aikakauden desingnia. Tuoksut erityisesti saavat vahvasti eläytymään ja tuntemaan ja kokemaan tuoksumuistojen kautta erilaisia tunteita ja muistoja. Kosmetiikka saa myös materiatasolla oloni hyväksi, minä nyt vaan satun olemaan, kosmetiikka/kirja/muki/peltirasiahamsteri, mutta onko se synti?




Miten kosmetiikkapurnukat loukkaavat ketään, miksi juuri kosmetiikka on sellainen asia, että siihen kovin monella tuntuu olevan jotain sanomista. Mietitään vaikka kirjabloggaajaa tai puutarhabloggaajaa, kokeeko kukaan heitä pinnalliseksi, vaikka he saisivat kaikki kukkamultansa ja arvostelukappaleensa blogia varten luettavaksi tai testattavaksi? Toisaalta uskon, että hekin saavat ns. multaa niskaan, koska maailman meno on vaan sellainen. Entäs sitten sisustus tai vaatebloggaajat, siinä saatetaan olla jo  niillä rajoilla, että jotkut tahot saattavat ärsyyntyä kovastikin, mutta toki kaikkein pahnan pohjimmaisin ja pinnallisin on paljon kosmetiikasta kirjoittava bloggaaja. 




Ihmiset myös haluavat tuon asian hyvin herkästi sanoa. Voi kuinka monta kertaa minulle on sanottu, luen kaikki muut postauksesi, mutta en kosmetiikkapostauksia. Miksi tuo on niin tärkeä sanoa, miksi rivien välistä juuri kosmetiikka ärsyttää? Ymmärrän kyllä, että erityisesti muut ei kosmetiikasta kiinnostuneet bloggaavat haluavat asian ilmaista eli sillä välittävät minulle tietoa, ”pahoittelen etten tuolloin kommentoi blogiasi”. 





Ok sen ymmärrän, mutta miksi sukulaisten ja ystävienkin pitää tuo seikka tuoda tietoisuuteeni aina uudelleen ja uudelleen. Puolustelevatko hekin, etteivät he silloin lue blogiani. Toisaalta harvemmin he kertovat lukevansakaan… Mutta se, kun ei lueta, se kyllä kerrotaan. Ehkä olen nyt aivan liian herkkänahkainen ja ankara myös itselleni, ehkä tuomitsen itse itseni, jonkun sovinnaisen kasvatuksellisen äänen kuiskiessa sisälläni, ehkä itse koen, että tämä innostus on pinnallista ja luen siksi herkemmin muiden sanat väärin. 




Esimerkiksi ei itselle tulisi koskaan mieleen sanoa toiselle bloggaajalle tai sukulaiselle tai ystävälle, että ei minuakaan kiinnosta kukat, monet reseptit, kaikki kirjat, kaikki vaatteet jne. mutta jos joku ihminen niistä nauttii ja ne tuottaa hänelle iloa, niin minäkin iloitsen hänen puolestaan, aika simppeliä vai mitä?




On myös eräs, joka jossain kohden syytti, että käyn pinnallisissa kosmetiikkatapahtumissa, mutta hän itse ravaa alvariinsa tapahtumissa ja sisustuskaupoissa ostamassa lukemattomia tyynynpäällisiä ja sisustustavaraa. Miksi tyynynpäälliset on yes, mutta huulipuikko ei? Miksi erinäissä kosmetiikkatilaisuuksissa käymisestä saa syytöksen, elän pintaliitoelämää? Minulle pintaliitoelämä on enemmän täysin irratoniaalista irrottautumista arjesta ja arjen hämärtymistä ja erityisesti sitä, että yrittää olla jotain muuta kuin on, esittäen jotain parempaa. 


Pinnallista erityisesti myös on toisten tuomitseminen, kun ei katsota ihmistä pintaa syvemmältä, vaan oletetaan pintapuolisesti joidenkin omien tunteiden, kokemusten ja traumojen kautta toisesta jotain. Se vasta pinnallista on myöskin, sanoa kyseinen asia toiselle ihmiselle ja miettimättä miten paljon pintaa syvemmälle kohdettaan loukkaa.




En aio kuitenkaan lannistua, koska minunhan harrastus kosmetiikka on ja myös minun blogini. Jos ei kiinnosta, voi siirtyä seuraavaan, niin helppoa se on. Myöskään testiin saatu kosmetiikka ei ole vaan tipahtanut syliini, vaan sen eteen olen joutunut tekemään paljon työtä. 






Siis työtä, kuinka kehtaan, eihän blogin pitäminen, valokuvaaminen, kuvien muokkaaminen, kirjoittaminen ja kommentteihin vastaaminen ole yhtikäs mitään. Jokainen bloggaaja tietää asian kyllä olevan toisin ja ei minulla olisi alkuunsakaan riittävästi aiheita kirjoittaa, jollei olisi kiitos yritysten lähettämää testimateriaalia. Ajatelkaas on vielä bloggaajia, joille maksetaan kosmetiikasta kirjoittamisesta, minä teen juttua puikkopalkalla eli aika pieneksi jää tuntipalkka, jos suhteutettuna laskee blogikirjoitukseen ja kuvaamiseen käyttämän ajan. 




Se mikä eniten kuitenkin surettaa, jos sivutaan vallan koko kosmetiikka, on ihmisten tuomitsevaisuus ja myös tarve sanoa asia ääneen. Miksi kaikki kukat eivät saa kukkia, miksi toisen iloinen harrastus, joka ei vahingoita ketään, ei ilkeile, ei satuta, miksi se pitää mitätöidä ja yrittää ampua alas?




Blogiini muuten tullaan päivittäin eri kosmetiikan hakusanoilla, joten ilokseni pötkylähöperyyteni kuitenkin kiinnostaa erittäin monia. Haen itsekin muiden blogeista kosmetiikan saralla inspiraatiota ja uusia innoittajia, joten en ole yksin. 




Olen kuitenkin hölmö idealisti, mutta toivoisin, että ihmiset ensin miettisivät ennen, kuin laukovat. Tuntuu, että täällä Suomessa on vireillä sellainen tuomitsevaisuuden huntu. Kyllä ”pinnallisistakin” asioista saa nauttia, elämässä on niin paljon tuskaa ja kärsimystä vastapainona. Sitä kosmetiikka minulle on, iloa ja nautintoa, ei pelkästään huulien punaamista vaan jotain paljon enemmän. Mutta jos vertaat omaa innostusta kukkien istuttamiseen, tai uuteen vaatteeseen tai sisustuslementtiin ja sen tuomaan nautintoon, niin ehkä sitten ymmärrät hieman minua, tuo materialinen ihastuksen kohde sattuu vain olemaan eri.





Näin minä tämän asian olen kokenut ja jo parin vuoden ajan. Olen ottanut ajoittain siipeen kaikkien rivien välisten ja suorienkin arvostelujen iskiessä kosmetiikkaharrastukseeni. Hyvä on, sinua se ei kiinnosta, mutta miten sinä kokisit, jos  minua ei kiinnostaisi sinulle tärkeä harrastus, mitä ikinä se tämän maan ja taivaan välillä onkaan ja sanoisin sen aina uudelleen sinulle ja kertoisin harrastuksesi olevan vielä pinnallinen, koska se ei tuota yhteiskunnallisten arvojen täyttäviä hyveitä. Mikä viime kädessä on edes pinnallista, mikä tuottoisaa, mistä se raja vedetään? Jos suuremmalla mittakaavalla katsoo meidän ihmismuurahaisten touhuiluja, niin aika järjettömältähän miltei kaikki pipertäminen näyttää.






Noh nyt olin oikea mielensäpahoittaja, mutta kenties oli aika selventää, miksi kirjoitan kosmetiikasta, ihan samasta syystä, kuin joku rakastaa kukkia, kerää porsliinilintuja tai postimerkkejä, kosmetiikka on minulle iloa tuottava rakas harrastus, ei pelkästään päivittäinen meikki naamalla.






Iloista perjantaita kaikille ja nautitaan, iloitaan ja annetaan muidenkin nauttia. Minä tästä painun ihailemaan pötkylä-ja tuoksukokoelmaani. <3 Mitä sinä keräät tai harrastat ja oletko saanut piikkejä rakkaasta harrastuksestasi? Voisin vaikka kuvitella, että heppaharrastusta harrastavat ovat saaneet piikkejä elitistisestä harrastuksestaan tai vaikka purjehtijat, juu niin se vaan on, ei ole helppoa kenelläkään. Jokainen meistä saa osansa, sillä ihminen on ihminen ja satunnainen peto. 


*Tällä kertaa miltei kaikki postauksessa seikkaileva materiaalinen huttu on itse hankkimaa, tai jotkin lahjoiksi saatua. Tuhkimokuvan tuoksut ovat pr-näytteitä.