Paras päivä ja mitä sekoilua!
Perjantai oli aivan huikea päivä. Pakkanen pureskeli nenunpäitä ja kovaa, mutta aurinko lämmitti taas ihanasti. Sain ystävän Porvooseen ja käveltiin vanhankaupungin katuja ja ihasteltiin kauniita maisemia.
Meillä on jo perinne, että otetaan samassa kohdassa valokuva, mutta eipä arvattu, että lumikasat olivat haukkaisseet kitusiinsa penkin, jolla normaalisti istua törötetään kuvaa varten. Mutta paikka on toki sama.
Miten talvi on kaunis, vehreä kesä suorastaan upea ja noh marraskuu aika raakileen ruma. Mutta kai sitä pitää rumakin ajanjakso olla vuodessa, jotta paremmin osaa nauttia muiden kausien kauneudesta.
Normaalisti meillä on roskiksen päällä ollut kamera itselaukaisijalla, mutta nyt meni haastavaksi.
Keksin sitten laittaa käsilaukun roikkumaan vastapäiseen puuhun ja luurin töröttömään laukun sivusta. Kuten kuvista näkee ei ollut helppo projekti tämä. 🙂
Mikä tämä harmaa kuva sitten on? Kuva on 10 sekunnin itselaukaisutilanteesta, kun luuri suhahtaen syöksyi puu-ja laukkuviritelmästä lumikasaan.
Kuului vaan sviuhhhh ääni. Luuria ei löytynyt heti eli pieni paniikki ehti iskeä. Näytti varmasti koomiselta tilanteelta, kun kauhuissamme kauhoimme lumikasaa, aijai se puuterilumi.
Mies ihmetteli vielä, että onpa valoisa kuva, ottaen huomioon, että harmaan kuvan on itselaukaisija napannut lumikinoksen uumenista. Huawein kamera valottaa pimeät kuvat automaattisesti eli siitä se johtuu. 🙂
Pakkasen puraisemat posket, nenut ja aito ilo. <3
Mikä kaunis satumaailma.
Mentiin perinteiselle sushille, mutta ehkei olisi kannattanut. Menimme heti kun ravintola avattiin eli tyhjään ravintolaan, otimme perimmäisen pöydän, pidimme kasvosuojia hakiessamme kerran ruokaa ja käsidesiä ennen ja jälkeen noudon.
Mutta ihmisiä alkoi lappaamaan ja tupa oli tulossa täyteen. Meillä jäi tällä kertaa sushit santsaamatta vaan päätimme lähteä pois ruuhkaisesta sushiravintolasta vikkelään.
Paras päivä. <3
Ystävän varpaita hieman paleli, mutta pakko sanoa, että vuosi sitten saamani Pomarin Saana huopakengät, niissä varpaat pysyi täydellisen lämpimänä. Ihan parhaat kengät jääkylmiin säihin.
Porvoon parhaan Runebergin torttu kisan voitti perjantaina Cafe Cabriolen Runebergin tortut. Jälkikäteen harmittaa, ettei maistettu, koska kyseessä taitaa olla varsinainen valioyksilö.
Runebergin torttu ei ole hyvää eikä pahaa eli jos tarjotaan, syön kyllä, mutta ei niin nautinnollista, että ostaisin.
Ystäviä n. vuodesta -75.
Ostettiin kaverikimput. Vaikka nautittiin täysillä pakkaspäivästä, jotenkin on myös kevättä rinnassa. Tulppaanit, linnunlaulu, päivien piteneminen, jee kohta tulee kevät.
Parasta vuodenajoissa on toki niistä nauttiminen, mutta myös seuraavan vuodenajan odotus. Aina on jotain odotettavaa.
What a feeling, mikä fiilis. 🙂
Seuraavaksi siirryimme Cafe Cabrioleen, jossa olikin ihanan väljää ja pöydät eivät ole kiinni toisissaan. Onnenpäivä oli siksikin, että tarjolla oli omaa lempikakkua eli Ellen Svinhufvudin kakkua.
Toki Cafe Cabriolen kaikki kakut sulaa suussa ja uskaltaisin miltei jopa sanoa, että Suomen parhaat kakut. <3
Häikäisee. Mikä voisi olla ihanampaa kuin aurinkoinen pakkaspäivä.
Jännällä kurvilla kroppa tuossa vasemman puoleisessa kuvassa.
Mikä näky, kuin Runebergin torttu mustekalahärdelli tai monta tuijottavaa silmää.
Laskiaispulla ei ole myöskään mikään lemppari. Pienenä aina sain pullan ja mantelimassasiivun erikseen palana. Rakastan mantelimassaa. Mutta inhosin kermavaahtoa vuosia, harmi etten enää.
Laskiaispulla kuitenkin voittaa maussaan Runebergin tortun ja tykkään, jos laskiaispulla on tehty kotona, eikä ole sellainen höttöpulla.
Jestas sitten sentään.
Olisittepa nähneet mun rakkaan kamun ilmeen, että mitä hitsiä täällä tapahtuu, kun Porvoon Cittarin parkkihallin lämmityspuhallin nappasi meikäläisen pyörteisiinsä
Toki iso autoletka jonossa parkkihalliin, kuten aina, koska parkkis on miniatyyrililluputtiKysyin näkyikö kalsongit ja omg kyllä kuulemma näkyi, voi elämän kevät
Samalla oma rakas rämpäytti mennessä lounaalle ja ihmetteli mitä hulluna nauretaan vedet silmissä ja unohti laittaa parkkikiekon naurun huumassa, sillä nauru tarttuu ja sai sakotEttä sellainen pyörähdys
Eli varokaa Porvoon Cittarin menoa-aukkoa, josta toisaalta ei vissiin saisi kulkea, tuleekohan siitä sakotNo ei mutta, jos totta töristään, niin naurettiin kaikki patoumat ulos ja tuumittiin, että kun Satu tulee seuraavalle reissulle Porvooseen, tarvitaan nauru-Tenat
Eli kaikki oli sen arvoista
Onkos teille käynyt vastaavaa, no tietty on eli kertokaahan lisää?
Kyllä oli piristävä päivä. 🙂
Miten siellä, miten on viikonloppu suhahtanut? Laskiaispulla vai Runebergin torttu? Ja tosiaan, kuinka monen hamosen helma on pelmahdellut vastaavasti tai onko kännykkä lentänyt lumeen, niin ettei sitä ole ollut helppo löytää?
Oikein sydämellistä tulevaa viikkoa kaikille. <3
