Hieman kärjistetty otsikko, sillä imelä on toki imelä, mutta onko positiivisuus imelyyttä? Imelyyshän on sellaista lipevää maireutta.

Mutta positiivisuus on aika kiva juttu. Toki olen kasvanut oikein iloisessa ja nauravaisessa perheessä, jossa mustalle huumorille on aina ollut tilaa ja miehen kanssa vasta nauraa röhötetäänkin mitä hassuimmille ja hulluimmille jutuille. Mutta tietty sukupolvi nyt vaan ei ole ollut kovin ahkera viljelemään kehuja. Se ei vaan ollut se juttu siihen aikaan, kun olin lapsi.

Ei kannata ymmärtää väärin, toki on kannustettu, mutta ehkä myös pidetty kauniita sanoja hieman vakan alla. Moni oman sukupolven lapsi varmasti ymmärtää mistä on kyse.

Vaikka sosiaalisessa mediassa älömöidään ja ihmiset jopa omilla kasvoillaan unohtavat henkiset ”turvavälit” ja satuttavat muita ihmisiä äärettömillä tavoilla, silti sosiaalinen media osaa olla myös yltiöpositiivinen alusta, etenkin Instagram. Todella kiva meno myös täällä blogipiireissä on.

Huomaan, että tykkään tästä ominaisuudesta valtavasti, enkä nyt puhu itseeni kohdistuvista kehuista vaan miten kiva on sanoa kaunis sana toiselle, miten piristävää on viljellä hymiöitä. Kuinka tälläinen mukavien asioiden sanominen toisille ihmisille vahvistaa aivan valtavasti omaa onnellisuusastetta ja positiiviista olotilaa.

Myönnän vuosia sitten olisin naureskellut, saattanut pitää keinotekoisena ja tekopyhänä koko touhua vaikka aina ollut motto, ettei kehuja kannata säästellä.

Mutta joskus on jopa ujostuttanut kehua, sillä suomalainen ei ota kehuja kovin hyvin vastaan, en minä, eikä moni muukaan: ”mitä tässä nyt päällä on vanha reuhkana äidiltä peritty ja äitikin osti markalla kirppikseltä, mitään vaivaa en ole nähnyt kuhan rykäisin kokoon kulahtaneista aineista, hieman on palanut tuo piirakan pinta, ihan pahaa on, eikä mitä hiukset ole hyvin, kuin petolinnun takapuolella ja ääh eihän tässä kaunis meikki ole, ihan vanha naama, joka kiiltää.”

Tunnistatteko tämän ihmisen. Täällä kyllä tunnistetaan ja olen oikein joutunut pakottamaan itseäni ottamaan kehuista kopin, enkä alkaa inttämään vastaan vaan pyrkiä kiittämään kauniisti. Kehuminen on ehdottomasti helpompaa kuin kehujen vastaanottaminen.

Muistan aine jenkkimatkalla, miten ensin haksahdin amerikkalaiseen small talkingiin, voi kun kaikki ovat niin ystävällisiä ja suomalaiset voisivat ottaa samaisesta kohteliaisuudesta hieman oppia. Mutta muutama päivä, kun oli reissua vierähtänyt, niin johan alkoi oikein kunnolla ottaa kupoliin, amerikkalaisten myyjien iholle tulo.

Jokin kultainen keskitie on aika kiva ja aito vilpitön kehu on aina mukava asia. Siksi kauniita sanoja ei kannata säästellä vaan niitä kannattaa viljellä, läväyttää vaan menemään aina kun siltä tuntuu. Positiiviset sanat eivät ole keneltäkään pois ja antaa niin kohteelle kuin sanojen lausujalle hyvän olon.

Lisäksi joku päivä me kaikki kuolla kupsahdetaan ja jos jossain jäämme ihmisten mieliin, niin siinä minkälaisia ihmisinä olimme ja olimmeko ystävällisiä.

Joskus itseäni naurattaa ”ihanaa” sanan ja sydän hymiöiden viljely ja jokin siellä perimässä kalskahtaa, että vähänkö imelää. Olen kuitenkin päättänyt vaimentaa tuon äänen, sillä se ihminen joka kuunteli sitä ääntä ja mietti koko ajan mitä muut ajattelee, se ihminen ei ollut niin tasapainossa kuin sitä on tänä päivänä. Enkä taas sano, että olen täydellisessä tasapainossa, mutta edes jonkinlaisessa tasapainossa.

Instagramissa pidän valtavasti siitä, että siellä ei ilkeilijät huutele. Tai tähän en ole itse törmännyt. Huomaan, että englantilaiset ja jenkkiläiset Insta seuraajat ovat todella kohteliaita ja joka päivä osaavat sanoa jotain kaunista toisista ihmisistä. Hieman kuin törmää kopsahdat Briteissä kadulla ihmiseen ja hän pyytää sinulta anteeksi. Hyvät tavat ovat Briteillä tiukassa.

Totta kai tässä yleistän, kaikkialle ja kaikkiin mahtuu kaikenlaista. Mutta on aika mukavaa velloa ihanuuden ilmapiirissä jalat kuitenkin tukevasti maankamaralla. Sillä kyllähän te kaikki tiedätte, että itse sitä on oman itsensä ankarin ruoskija ja omatunto, tyyliin ”mä vaan olen niin huono.”

On se vaan niin merkillisen mukavaa olla vähän imelän ällö ja kertoa vilpittömin sydämin kauniita asioita toisille, sanoja ja kehuja säästelemättä, mitään pitelemättä, sanoa vaan, jos kerran tuntuu siltä. Huomaan, että tässä tilassa vapautuu hurjasti positiviisia viboja myös itseen päin, sydän on vallattoman vilpittömästi auki, vastaanottamaan mitä super ihanaa elämä antaa. Ja kun elämä antaa, niin sehän kantaa.

Super trouper ihanaa viikon jatkoa kaikille. ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Miten siellä, mitä ajatuksia teksti herätti, ihan mitä tahansa olisi asian tiimoilta kiva kuulla. Jopa imelyyttä vastaan tulevia ajatuksia, sillä ”ihanaa” ei ole kaikkien juttu ja sekin on asia mikä pitää ymmärtää.