Näin tänään aloittelin postaustani, jonka piti kertoa minkälaista on hyvä ystävyys, mutta ehkä keskityin liikaa siihen mitä se ei ole, sillä suuri punakynä kävi ja viuhahti mieheni muodossa. Pyysin siis tuossa ukkelia, kun postausaiheen arkaluontoisuus hieman arvelutti, lukaisemaan kuitenkin postauksen  ennen, kuin lähdin painamaan julkaise nappulaa. Sillä niin avoin kuin haluankin olla täällä blogissa, niin ketään en halua kuitenkaan loukata ja jos siihen pieninkin mahdollisuus on, niin eijei sellainen peli ei ole soveliasta. 


Niin armas mieheni siinä sitten sanoikin, että ”älä julkaise tätä, sillä näen, että olet kirjoittanut tämän tuohtuneena ja en tunnista tässä kirjoituksessa ihmistä, joka oikeasti olet.” Jepulis näin se meni, että tuli hieman tunteella muutama rivi laukaistua, kun jäytävää on jäänyt hampaankoloon. 


Noh päätin sitten kirjoittaa hieman lyhyemmän postauksen toki kostoksi ukkelille ja ukkelin höpsähdyksestä ja siitä miten miehet ovat niin totaalisen erilaisia, kuin me naiset. Ai jestas ollaan naurettu miehen kanssa tälle sattumukselle. Jopa jouduin ystäväni Mapen kanssa whatsapp viestittelemään tästä episodista, koska se oli niin koominen. Whatsapp viestit alla. 

Eli meikäläinenhän osti alesta kasoittain suklaata, sillä oli niin jäätävän edukkaat hinnat. Mies siinä totesi, että ”älä raijaa näitä kotiin, koska syön näitä ihan huomaamatta.” Mies siinä sitten oli kaatamassa Pätkiksiä Fazerin sinisten kanssa samaan kulhoon, ei ollut niitä piiloon laittamassa kuitenkaan. Eihän sellainen  yhteen laittaminen kuitenkaan kuulkaas käy, koska Pätkiksen mintun maku voi tarttua Fazerin siniseen ja pilata täten sinisen elämyksen. 


Kiireessä sitten tokaisin, että ”älä vaan laita niitä sinne samaan kulhoon, että se mintun maku tarttuu niihin toisiin.” Mies siinä sitten totesi, että ”mikä mintun maku” ja huomioitavaa tässä kohden on, että kyseessä on miehen lempisuklaa, jota on syönyt vuosia ja vuosia. Siinä sitten pähkäillen kysäisin, ”niin mikä mintun maku, mitä meinaat, että se mintun maku mikä Pätkiksissä on, että jotain sarkasmin säilääkö nyt yrität siinä visertää, kun yritän tässä estää kauheaa sattumusta, ettei suklaiden maku vaan sotkeennu keskenään.” 


No mies siinä vaan jatkaa, että ”niin mikä mintun maku, eihän näissä Pätkiksissä ole mitään mintun makua, että nämähän on Pätkiksiä vaan ja näitä olen syönyt ilman mintun makua vuosia.” Anna mun kaikki kestää hih, tässä kohden olin totaalisesti monttu auki. Miehen tietenkin piti hakea varmistusta asialleen siitä  lootasta, josta oli kaatamassa niitä Pätkiksiä sinne sinisten sekaan, että kyllähän hän on oikeassa ja niin lootakin kohta varmistukseksi sanoo. Sitten mies hämmästyneenä huokaisee, ”ei kyllä täälläkin lukee minttusuklaatryffeli ja perään vielä, että miten siellä minttua nyt on, en ole koskaan siihen minttuun kiinnittänyt huomiota, että tämähän on vain Pätkis.” Mies kun sitten onnellisina nukahti ja kuorsasi menemään, tuli kirjoitettua muutama rivi kamun kanssa tästä episodista. 

Rakastan sua oma luolamieheni, joka keskityt oleelliseen eli siihen syömiseen, eikä välttämättä aina niiden makuelämysten niin pipertävän tarkkaan hifistelyyn. 😉 Et lakkaa hämmästyttämästä ja parasta on, että näistä meidän molemminpuolisista hölmöyksistä saadaan aina parhaat yhteiset naurut. Siksi myös, että saan luvan tämän julkaista, koska itsetuntosi ei koskaan horju, vaikka niille hölmöyksillesikin nauran ihan päin näköä. Lisäksi vielä siksi, että olet omatuntoni ja estit julkaisemasta jotain sellaista, jota myöhemmin olisin voinut katua, kun suuttumuksen kuohunta olisi laantunut.


Jos rehellisiä ollaan, niin mieheni kyllä osaa nauttia eri makuelämyksistä ja tavallinen bisukkakaan ei enää maistu, vaan senkin pitää olla jotain astetta parempaa, koska se maku, se maku, eli ehkä siksikin tämä mintuttomuus oli jotenkin niin irrallinen ja absurdin koominen episodi, joka nauratti niin maanperusteellisesti. 

Näin muuttui ystävyyden ruodinta tarinaan Pätkiksestä ja oikeastaan tarinaan rakkaudesta ja se on ihan hyvä niin. <3 Miten siellä vastaavia kokemuksia omalla kohdalla tai puolisolla ja mukavaahan se olisi kuulla, mikä on sinun mielestä hyvää tai ihanaa ystävyyttä, sillä täydellisyyttä ei kaiketi tässä maailmassa olekaan, mutta likimain kuitenkin. Hyvänä esimerkkinä kuitenkin hyvä ystäväni Mape, ymmärtää niin miestäni ja minua ja ihan puolueettomasti. 😉 Mukavaa viikonlopun alkua ja nyt eroteltujen Pätkisten ja Fazun sinisten kimppuun. 😉