Avainsana: riita

Miehen kanssa tuli suukopua

Miehen kanssa tuli suukopua

Tapahtuipa eilen illalla, että nysväsin kännykän kanssa sängyssä n. 22.30 ja mies tuli sanomaan ihan nätillä äänenpainolla, ”että saisinko yhden pienen toiveen esittää”. Jotain aivoissani aina niksahtaa klo 22-07:00 välillä ja hiljaisinkin ääni kuulostaa potenssiin sata meteliltä. 


Saatoin myös heilua henkisessä unen ja valveen välitilassa ja tuo ”pieni pyyntö” kävi nyppimään ja otin sen pyyhkeinä jostain tekemisistäni tai tekemättä jättämistäni. Taisin sitten itse kivahtaa ärtyneellä äänellä miehelleni, sillä samaisella äänellä, jolla kuvittelin miehenikin juttelevan minulle ”ei en halua kuulla tähän aikaan enää mitään pyyntöjä, juu kuule ei kiitos.”

Taisin olla aika tuhma…
Sekunnin murto-osassa, kun mies oli vielä päästänyt ilmoille tuon pienen pyyntönsä, päässäni alkoivat hälytysvalot piippaamaan kovaan ääneen ja ajatuskuplassani olisi voinut lukea näin ”apua mitähän se mies nyt haluaa myllertää meidän kotona uusiksi”, vastahan vaihdettiin kaikki huoneiden järjestykset ja toteutettiin mies-ja naisluolatkin!

Taisin sitten vastata miehelle tosiaan aika äkämystyneellä äänellä ja mies tästä hieman sitten suutahti ja totesi, että ”enpä nyt kerro mikä se asia oli, koska olet niin ikävä ja mietipä, en koskaan puhu sinulle tuollaiseen äänensävyyn”. Noh tuo ei ole ehkä ihan totta ainakaan riidassa, mutta noin perusarjessa ja peruspyynnössä, niin totta on kyllä. 

Siinä sitten eilinen ilta mökötettiin ja samalla viestittelin Keyword:Love blogin Jonnan kanssa niitä näitä ja yritin olla mahdollisimman eleetön ja näkymätön, hieman kuin nukkuvinani, tyyliin marttyyrinä ei tässä mitään, ollaan niin kuin ei oltaiskaan. 

Jonnan kanssa viestittelimme näin: 

On kyllä pakko todeta, että miehillä on ajoittain aika haastavaa meidän naisten kanssa ja meitä voi olla välillä vaikea ymmärtää tai tulkita. En ihmettele, jos vaikka mies vaihtaisi minut johonkin nuorekkaampaan menopeliin, sillä tätä kirjoittaessa, pakko todeta, että osaan välillä olla todella ärsyttävä. 

Tänä aamuna, kun katseet kohtasivat, meitä molempia hymyilytti ja tietenkin suljimme toisemme tiukkaan halaukseen. Kysyin sitten mieheltäni, ”mikä se pieni asia oli sitten”, haluatte varmaan  ehkä tekin kuitenkin kuulla, niin se oli sellainen, kun ”jos pesen hänen paitapuseroitaan, niin jos voin niitä hieman venyttää laittaessani kuivumaan, ovat viime aikoina olleet niin ryppyisiä”. 


Sanoin miehelleni, että ”flunssa on vienyt voiton ja en ole tapojeni mukaisesti jaksanut yhtään niitä venytellä”. Voi olla pientä valkoista valhettakin matkassa, voi olla, että ne pyykit ovat lojuneet rutassa hieman liian kauan myös siellä koneessa, mutta eihän sitä nyt heti ”torailun” jälkeen liian nöyräksi pidä heittäytyä ja tulla totaalisesti vastaan ja tunnustaa kaikkea. Täytyy ihmisellä jokin ylpeyskin olla, ettei ihan kynnysmatoksi ala heittäytymään. 

En tosiaan tiedä miksi eilen tuntui loogiselta riidan jälkeen ”esittää nukkuvaa”, tänään tuo seikka on jo ymmärtämättömissä, mutta kait siinä jokin järjen jyvänen eilen sitten oli ja kyllä tunnustan, minussakin asuu ajoittain pieni marttyyri.

Tuhmaa olla marttyyrinä
Miten siellä, muistuuko mieleen, mistä teillä on tullut ihan kenen kanssa vaan viimeksi suukopua ja miten asia on selvitetty ja oliko asia ihan yhtä tyhmän pieni, kuin meillä täällä? Miten teillä selvitetään riidat tai setvit riidan henkilön kanssa, jonka kanssa olet toraillut?

Iloa keskiviikolle, sain mieheltä ulkonaliikkumiskiellon, sillä flunssa jo kolmatta viikkoa ja vihdoin sain antibiootit poskiontelon-ja keuhkoputkentulehdukseen. Flunssaisena sitä saakin olla vähän ärsyttävä, tai noh ei saa, mutta sen ehkä paremmin ymmärtää, juu seli seli. 😉