Avainsana: ruokahetki

Yhdessä, mutta erikseen…

Hirmuisen paljon on tullut viime aikoina mietittyä perheemme somekäyttytymistä ja älkäähän luulko väärin, olen juuri niin paha kuin mistä kirjoitankin. 

Muistelin omaa lapsuutta miten vaarini kainalossa katseltiin erilaisia länkkäreitä suomileffoja, jenkkiläisiä klassikoita ja mm. Kupla sarjaa. Silloin koko perhe katseli yhdessä televisiota ja yhdessä naurettiin vitseille ja yhdessä jännitettiin pelottavissa kohdissa.


Somekuva sieltä…



Nyt kaikilla on ainakin omat älyluurit, joissa on Viaplay, Netflix ja kaikki muut ilmaiskanavat. Jokainen katsoo eri ohjelmaa omalta luuriltaan, emme enää naura samoille ohjelmille, emmekä jännitä yhdessä.

Toki tämän voisi rinnastaa kirjojen lukemiseen, eihän kirjaakaan lueta yhdessä vaan yksinään ja kokemus on tällöin henkilökohtainen. Miksi sitten somen seuraaminen on suuri synti?

Kenties siksi, että se riistää aikaa myös niiltä kirjoilta. Luen valitettavan paljon vähemmän kuin ennen ja niin tekee muukin perhe. Ehkä myös siksi, että viikolla varsinkaan emme katso enää lainkaan televisiota yhdessä ja harvemmin viikonloppuisinkaan ellei ole erikseen päätetty leffailtaa, johon yleensä perheen teini sanoo ”mälsää”. 

Ennen televisio oli tuo syntitoosa, nyt älylaitteet. Kehitys menee eteenpäin ja eihän nuorempi sukupolvi tätä kyseenalaista, vaan me vanhemmat fossiilit. 


Somekuva tuolta.



Siltikin pelottaa, luonto, leikit, liikunta, yhteiset sarjan katsomiset ja kohta yhteiset ruokahetket ovatko kaikki kohta historiaa. Nuorempana en tiennyt paheellisempaa, kuin jenkit jotka katsoivat televisiota televisioaterioiden kanssa ja oli oikein suunnitellut tv-ruokailypöydätkin! Nykyään tämä taitaa jo olla ihan normimeininkiä.

Sorrun siis kaikkeen itsekin ja taistelen samalla vastaan. Jos me vanhempina emme näytä esimerkkiä lapsille, ketkä sitten. Pelkäänpä vaan, että esimerkit ovat kohta kalkkeutuneiden pölyyntyneitä tapoja. 


Pidetään huolta näistä hetkistä.

Yhteinen herkuttelu jos mikä yhdistää.


Kohta varmaan vietämme virtuaalisia jouluja, yhä vähemmän tapaamme ihmisiä livenä. Tilaamme kenties pizzaa netistä ja syömme ystävän kanssa ne omissa kodeissamme keskustellen samalla virtuaalisesti pizzan mausta. Kohta varmaan tuumimme, miksi turhaan vaivautua kotoa pois, kun miltei kaiken voi suorittaa netissäkin?

Kertoo sekin jotain, ensi viikon perjantaina lähdemme reissuun ja yhtenä asiana mitä kovasti lomalta odotan, on someloma. Eli sitä, ettei kännykkä ole yhdenkään perheenjäsenemme käden jatke.



Olen kyllä harkinnut, että hankkisimme Soneran liittymät kaikki, jotta voisimme olla aktiivisina somessa myös Latviassa, Tukholmassa ja Virossa, joinne matkaamme. Mutta päätin edelleen kuitenkin ei ja antaa aistien olla avoinna kaikelle muulle, kuin vilkkuvalle valolle ja älytoosien riippuvaisuudelle. Lomaamme voisikin kutsua vieroituslomaksi/vieroituslaitokseksi. 

Kyllähän se on niin, ettei mikään voita aitoa ihmiskosketusta, ystävän heleää naurua kasvotusten ja sitä, että lähtee liikkeelle ja kokee asioita aitona, eikä virtuaalisena, silti huoli näistä asioista ei ole turha. 

Miten siellä taistellaan älylaiteriippuvaisuutta vastaan, katseletteko paljon televisiota vielä, minä tuskin enää avaan koko laitetta, entä kirjat, luetteko?

Mukavaa lauantaita kaikille, nyt lenkille vaikka kait sieltäkin jotkut instamaisemakuvat pitää taltioida. Nettikoukussako, no totta mooses olen…