Avainsana: ryysyrannanjooseppi

Ryysyrannan Jooseppina

Ryysyrannan Jooseppina

Ihan pohjalla. Meikannut kerran tammikuun aikana ja vetänyt kaapista ensimmäiset rytkyt, sävyyn tai kuosiin katsomatta ja kylähulluna viipottanut lenkillä.

(Tähän tarkennus, että meikittömyys on yhtä ok, kuin meikkaaminen ja kaikki eivät välitä meikkaamisesta ja rennot vaatteet ovat toki ok myös. 🙂

Huipentunut siihen, että kotona pitänyt mekkoja nurinperin, koska mukavampi ettei saumat kinnaa.
Jotain älyttömän rentoa ja vapauttavaa tässä kaikessa on, mutta pieni osa huutaa rytmiä, rutiineja ja ihmiskohtaamisia.

Kun perheen nuorimmat olivat pieniä ja oli kuusihenkisen perheen ruljanssi, tempaisin joka aamu meikit nassuun. Mies ihmetteli miksi en päästä itseäni helpommalla ja muistan, että vastasin, jotta elämässä pysyy jokin roti.

On täällä ennenkin menty aamutohvelit koivissa leffaan ym. mutta se on ollut epätavallista, kun nyt se on päivän trendi. Nuorena menin aina töihin muovipussin ajaessa käsilaukun virkaa ja kyllä myös niihin sijoitushommiin, koska en viis veisannut pätkääkään. Silloin muovipussit taisivat olla jopa muotia tai ainakin ihan normaali. Ei tarvinnut olla merkkilaukkuja määrittämässä yhtikäs mitään.

Meidän vesilaskukin oli pienempi viime vuodelta, koska ennen pesin hiukset joka toinen päivä ja nyt on menty neljän päivän välillä, eläköön kuivasampoo.

Toisaalta olen pohjalla, toisaalta elän ihmisen parasta aikaa, koska sisäinen suorittajan ääni ei enää kuulosta huudolta vaan vaimealta kuiskaukselta.

On aika ja paikkansa kaikelle.

Loppuun sarjavinkki, kenelle teistä on HBO: Sarja ”Togetherness”, nokkelaa, parisuhdedraamaa ja samalla kertomus ystävyydestä. Sopivalla tavalla seko ja syvällinen meininki vaikka toki aina välillä tuli hetkiä, kuten jenkkisarjojen kanssa tulee, että puhuvatko puolisot toisilleen oikeasti noin. Harmittaa, että tästä loistavasta ja hieman erilaisesta sarjasta on tehty vain kaksi tuotantokautta, tätä olisin halunnut katsoa vaikka kuinka pitkään.

Perhesiteiden jälkeen ei ole jenkkilän saralta omaan makuun ilmestynyt oikein kunnon ihmissuhdedraamaa, This is us ja A million little things sarjat ovat omalta osalta jääneet kesken, koska se imelä siirappisuus on vaan käynyt omaan pirtaan yli. Mikä on toki hassua, sillä joulun aikaan voin kääriytyä katsomaan joululeffoja vaikka kuinka ja ne vasta imeliä ovatkin.

Eli ei tässä ole päätä eikä häntää, mikä on siirappia tai ei, mutta sanotaanko nyt vaan näin, että Togetherness onnistuu luomaan todella herkullisia ja oivaltavia hetkiä, jotka osa sekopäisyydessään tuntuvat kuitenkin aivan loogisilta ja perustelluilta eli tätähän elämä juuri on.

” Jay ja Mark Duplassin televisiodebyytti Togetherness seuraa Los Angelesin laitamilla samassa taloudessa elävää neljää aikuista. Aviopari Brett ja Michelle yrittävät elvyttää intohimon liekkiä, jonka stressaava perhearki on tehokkaasti tukahduttanut. Kun heidän luokseen muuttaa Brettin kaveri Alex ja Michellen sisko Tina, käy nelikko tragikoomiseen kamppailuun toteuttaakseen henkilökohtaisia haaveitaan yrittäen samalla pysytellä hyvinä ystävinä, sisaruksina ja puolisoina toisilleen.”

Ihanaa näissä hahmoissa on, että kaikki jenkki muovisuus on poissa, on ryppyjä, on vinot hampaat, jotka eivät ole muovi-implantit, on rosoa ja epätäydellisyyttä niin hahmoissa kuin hahmojen elämässä.

Ohessa vielä traileri, jos jotain kiinnostaa. 🙂

Miten siellä mennyt tammikuu näinä aikoina?