Sairas mieleni mun!
Tiedän tasantarkkaan, kuinka epämielenkiintoista on kirjoittaa omista painajaisistaan ja taas kerran. Taatusti tämä on jo kolmas painajaispostaus tämän vuoden aikana. Siihen nähden miten paljon painajaisia on tullut katsottua, toki postausmäärä on suorastaan mitätön. En ymmärrä miksi näen miltei joka yö painajaisia ja miksi imuroin maailmalta kaikki mahdolliset tunteet, pelot ja ahdistukset. Olen miettinyt onko mieleni jotenkin vino?
Näin pari viikkoa sitten elämäni pahimman painajaisen, joka peittoaa 24-vuotiaana näkemäni säännölliset kävyt kasvamassa kaulassani unen. Käpyuni on nyt painajaisten suhteen nro2. Kaksi viikkoa sitten näkemäni painajainen oli öklöttävyydessään järkyttävä ja jopa painokelvotonta materiaalia blogiin. Sivuttakoon, että unessa oli violetti lättänä ja leveä mato, jonka pinta oli täynnä mustekalan lonkeron palleroita ja madon päässä oli käsilaukkukoukku. Jepulis, ihan sairasta, yököttää itseänikin.
Viime yönä pimeä ja synkkä meno jatkui taas kerran ja yöllä olen valvonut ja joutunut jopa kahdesti hakemaan turvaa mieheni selästä. Ensimmäinen uneni koski käsiäni. Niissä kasvoi epäsäännöllisen säännöllisesti rakkolevän kaltaisia mustia ja tummankeltaisia näppylöitä, eih näppylä on liian pieni ja vaatimaton sana, paiseita ne oli! Näytin unessa käsiäni Pinkit korkokengät Maijulle ja sanoin, luuletko Maiju, että minulla on ihosyöpä.. Painajaisesta säpsähdin kuitenkin irrallisesti mieheni lauseeseen, autossasi on taas mittava vika. Humph, rakkoleväpaiseista autoon. Autosivujuonesta käy miestä syyttäminen, meni eilen vaihtamaan autoni kysymättä minulta ja olen vapaudenriiston kannalta vihainen. Auto on kyllä uudempi ja parempi, mutta periaatteessa koen saaneeni osakseni autosortoa.
Kiinnityin mieheni selkään ja leväpaiseet tuntuivat yöllä valtavan todelta. Jossain kohti kuitenkin nukahdin, vain nähdäkseni uudelleen painajaista punaisesta valoilmiöstä, joka osoittautui maapallon kokoiseksi soikeaksi alienalukseksi, jota koristi kärpässienen pinta ja josta roikkui lamppumaisia silmiä, jotka valvoivat planeettamme toimintaa. Vannon, eilen illalla luin chick-littiä, en katsellut tapani mukaisesti Walking deadia ym.
Sanomattakin on selvää, että tuon vallattoman yön jälkeen olen aivan uupunut. Migreeni vaivaa ja mieltä painaa jälleen kerran synkkyys. Uneni ovat, kuin yöllisiä maanpäällisiä helvettejä ja tuntuvat niin tosilta.
Sanoin viikko sitten miehelleni, että on jotenkin syyllinen olo, mies vastasi, mistä nyt on syyllinen olo, sanoin etten edes tiedä, on vaan. Mies naurahti rakastavasti ja sanoi, olet sinä vaimo kyllä vähän hullu. Tässä sitten minä näiden painajaisten pelottamana mietin, olenko minä sitten vähän hullu?
Syyllisyyden tunteesta sen verran, että on ahdistavaa, kun syyllisyys hiipii sielun sopukoista ja alkaa vaanimaan. Mitään en ole tehnyt, mutta siellä se silti on, se syyllisyys. Syytän tätä pimeää aikaa, joka vie voiman vanhenevasta sielusta. Nuorena oli ihan sama oliko pimeää vai ei, aina jaksoi. Pimeä aika luo lievän masentuneisuuden verhon, jolloin syyllisyyden ja muiden negatiivisten tunteiden on helpompi astua mieleni sisään.
Tämä päivä menee toivon liekkiin puhallellen ja illalla aion maanitella unen herraa, tule hyvä uni, älä tule paha uni, koska ei tälläisiä rakkolevä, kärpässienialienalus painajaisia vaan jaksa joka yö katsella. Siinä värisevä sielu vallan ruttaantuu.
Miten siellä, taas sama kysymys, pahin painajaisesi ikinä, se kauhein nro1 ja miten viime yö meni tai näetkö usein pahoja unia. Olen meinaan miettinyt onko aivoissani jokin kemikaalinen häiriö vallan, kun suoltaa useimmin jännitysnäytelmää, kuin kukkapeltoja.
Tarkennus, kärsin säännöllisestä pallokammosta ja myönnän, tuijottelin eilen ehkä hieman liian pitkään Instgramin puolella, mustekalalonkerokuvaa, kuva ikään kuin noitui ja naulitsi.
Säännöllisellä pallokammolla on oma taudinkuvauskin ja se on Trypofobia ja olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä. Tuon pallerosanan googlaaminen vain omalla vastuulla ja jos kärsit samaisesta pallerokammosta, en suosittele! Ihan hiukset nousee kirjaimellisesti päässä, kun ajattelenkin asiaa, mielessäni soljuu filmin lailla taas pallerot ja paiseet…
Tarkennatkoon, että ihan pahimpia painajaisia on kuitenkin, rakkaitten menetyksiin liittyvät. Tämä postaus käsittelee yksinkertaisesti niitä öklöttävimpiä painajaisia ikinä!
Tarkennatkoon, että ihan pahimpia painajaisia on kuitenkin, rakkaitten menetyksiin liittyvät. Tämä postaus käsittelee yksinkertaisesti niitä öklöttävimpiä painajaisia ikinä!
Iloa päivään!
