Maiju siinä vastaili sitten, että ”Tiia rakas, meillä on treffit 10.11 ja siihen ajankohtaan on hotelli varattu.” Voi elämän kevät päässä alkoi surraamaan ja sanoin Maijulle, ”eihän se käy alkuunsakaan, sillä 11.11 on isänpäivä, pitää olla aamulla kotona.”


Miehelle sitten ilmoitin, etten menekään tänä viikonloppuna hotelliin yöksi, kun menin ja sotkin päivät. Eli vaikka huomenna lauantaina on iltamenoa, niin ajan illan päätteeksi kotiin yöksi. Siihen mies sitten taas sanoi, että ”etkös muista, että minulle tulee kavereita saunomaan ja yöpymään perjantaiksi, koska sinun piti olla siellä hotellissa.” 

Hehe anna mun kaikki kestää eli nyt kävi sitten niin, että Maiju on huomenna siellä hotellissa ja  minä varasin itselleni sitten täksi illaksi hotellihuoneen, jotta mies saa ihan rauhassa olla kamujen kanssa ja minä saan  myös tältä miesporukalta yöni  nukuttua. Jotenkin on koomista, että tässä ollaan nyt sitten ristiin rastiin hotellissa. 


En olisi kyllä ehkä kuitenkaan lähtenyt hotelliin, ellei minulla olisi ollut valokuvakisasta voitettua hotellilahjakorttia. Muuten olisin mennyt vaikka ystävälle yöksi tai tädille. Mutta tänään sitten hei hotelliin yksikseen yöksi. Illalla tosin tapaan ystävää ja mennään leffailemaan.

Noh tälläiseltä päivien sotkijalta ei voi odottaa muuta, kuin lisää sekoilua. Tällä viikolla aamukahviin naksauttelin Hermesetasta loputtomiin. Hakkasin purkkia ja ihmettelin, kun ei mitään purkista tule ja purkki heläjää kuitenkin lupaavasti ääniä, että purkki on makeutusaineita pullollaan. 

Lopulta luovutin ja ajattelin olkoon sitten makeutusaineet, mutta mitä sitten tapahtuikaan. Villatakkini hihan uumenista sinkosi lukemattomia  naksauttamiani makeutusaineita,  joita olin yrittänyt sinne kahviini pumpata tuloksetta, mutta ne pallerot olivatkin luikerrelleet hihaan! Anna mun kaikki kestää, tästä olisi pitänyt saada piilokameralla kuvattua, miten ne pallerot sinkoilivat hihasta, kuin K-plussapallerot konsanaan ja etenkin meikäläisen ilmeistä.


Noh eilen kävi vielä pienesti hassu juttu, kun oma mies tuumi, että nyt on vaimon aika oppia käymään autopesulla ja ihan yksin. Sovittiin sitten, että ensin tehdään yhdessä harjoituskerta niin, että minä kuitenkin ajan sinne autopesulaan sisään miehen istuessa pelkääjänpaikalla. Louskutin samalla leukojani miehelle, että jos nämä hänen hommat alkavat nyt hiljakseen lipua meikäläiselle, niin hän sitten varmaan alkaa meillä imuroimaankin ja tasa-arvon nimissä tietty.

Kaikki meni mallikkaasti autopesulaan ajaessa, vaikka mielestäni ne reunat, joihin autorenkaat pitää mennä eli syvennykset olivat aika teräviä. Tästä urputinkin miehelleni, että tämä on syy, miksi renkaiden vaihtoonkin pyydän renkaiden vaihtajaa ajamaan autoni sisään.  Pelkään, että kun muut tuijottaa, niin puhkon vielä renkaat niihin reunuksiin. (Näin on kerran meinaan  käynyt, kun väistin liian äkkiä ambulanssia kadun reunaan ja poks rengas meni puhki eli traumaperäisestä asiastahan tässä on kyse. Kyydissä oli tuolloin vielä kaksi taaperoa. 🙂


No menestyksekkäästi sujui tuo autopesu ja ilmenihän siinä sitten, että siellä etupäässä on iso peili, josta voi tuijotella niitä autonrenkaita, että ne osuu juuri niille tarkoitettuihin rakoihin. No mutta entäs peruutus sitten, nyt se himputin peili oli meinaan pesun jäljiltä ihan huurussa, ei siitä mitään nähnyt. Sivupeilit tietty käännettyinä. Peruutushan on muutenkin aina paljon monimutkaisempi toiminto, kuin eteenpäin ajaminen. 

Tästä olin sitten jo hieman tuohtuneena, että millä ilveellä saan sen auton peruutettua sieltä pesulasta ulos, ettei ne renkaat poksu puhki. Rauhallisesti vaan, rauhallisesti, niin rauhallisesti, että pesulan ovet meni jo kiinni ja jäin autoineni sinne autopesulaan jumiin!


Mies haki apua, vaikka seinällä lukee, ettei autosta saa missään nimessä nousta vaan pitää soittaa seinällä olevaan numeroon, miehet! Siinä oli toisen henkikulta selkeästi vaarassa. Takana myös tietty jonoa odottamassa autopesuun ja minä siellä autoineni lukkojen takana.


Ovet avattiin ja mieheni totesi rakastavasti ”on varmaan tämä pesulahomma osaltasi nähty, että mitäs jos minä kuitenkin hoidan jatkossa nämä autopesut”. Jeps ihan samaa mieltä ja niin olin kyllä alunperinkin, mutta pitihän se käydä taas todistamassa, ettei nämä autohommelit, muu kuin autolla suoraan ajaminen, ei ole meikäläisen juttu. 


Päästyäni muuten autopesulavankilasta, näin miten mieheni huikkasi merkitsevän hymyn autopesulaan jonottavalle miehelle ja tämä mies hymyili miehelleni takaisin. Siinä tuli olo, että miesten kesken oli sellainen huvittunut koodikieli, että ”nainen ratissa.” Mies ei kyllä myöntänyt mitään ja totesikin, ettei ikinä vaimoaan alenna, että ehkä tämä oli taas oman pään sisäistä kuvitelmaa. 😉


No loppuun vielä perjantain piristys, joka nauratti aamulla, kun Facebook nosti kahden vuoden takaisen muiston. 

Iloa elämään ja tämä latvasta laho lähtee nyt sinne hotelliin nauttimaan puhtaalla autolla ja aamukahvit pohjalla makeutusaineinepalleroineen. Tästähän on pakko tulla suorastaan hyvä päivä. Ai niin mainittakoon tässä nyt vielä, että mies todellakin käski mennä la-su sinne hotelliin Maijun kanssa, mutta itse tuumin, ettei missään nimessä. Jossain se raja menee. Ei tuntuisi hyvältä olla isänpäiväaamuna köllöttelemässä hotellissa. Isän aamuhan se on. <3 Mutta oma rakas on kyllä  paras, vaikka en yhtään kyllä tykännyt, että tässä pitää yhtäkkiä jotain autoja oppia autopesulassa pesemään. 😉 <3

Miten siellä, vastaavia kömmähdyksiä vaikkapa sen auton kanssa tai jonkun muun? Ihanaa viikonloppua. <3