Avainsana: sisäinenvalopoissa

Kaamosmasennus saapui hiipien…

Kaamosmasennus saapui hiipien…

Nyt kyllä on pakko myöntää, että jonkinlainen kaamosmasennus vaivaa. Ukkeli asiasta aamulla huomautti, että ”käytkös vaimo enää pitkillä koiralenkeillä metsässä vai lönköttää suoritatko puistossa?” Jäin kiinni kuin tikkarin kaupasta varastanut lapsi ja jurotin ja katselin varpaitani… Vastasinkin äkäisesti, niin riisuttu olo oli, ” että onko pakko aikuiselle ihmiselle saarnata ja olisi minulla takataskussa paljon elämänohjeita jaettavissa sullekin  ukkeli”. Ei kauhean rakentavasti alkanut tuo rakentavan välittävä keskustelu. 

Onneksi ukkeli ei ollut pahalla päällä ja katseli sillä lailla lämpimästi, ”vaimo hyvä, ne lenkit ovat sinua itseäsi varten ja tekevät, niin hyvää”. ”Ei masenna, nukut paremmin jne”.. Tuumin siinä, että oikeassa toinen on, mutta kyllä tykkäsin hapanta kyttyrää, että piti ennen aamusumppeja aloittaa juonittelemaan hyvinvointiani ajatellen..


Myönnän, että on tullut mm. kerättyä mursumaista varakerrosta kehoon aivan luontaisesti. Tarve syödä hiilihydraatteja on kasvanut ja tuntuu, ettei mikään pidä kehoa vireessä ja unikin on laadutonta pöperöä. Luonto on varmasti luonut meille Pohjoismaiden eläville tarpeen syödä rasvaa, jottei luonnossa kulkiessa iske vilu! Eihän luonto ymmärrä maalämpöä, sähköä jne. Kroppa huutaa mitä kroppa uskoo tarvisevansa ja esi-isien geenien voimilla, jotka hytisivät igluissaan.. Kaikella on perimmäinen tarkoitus ja tarve ja näitä tarpeita ei nykyihminen kunnioita, sillä kaikkien tulisi olla kuikeloita. Kyllä esi-isien ääniä tulisi kuunnella, niissä piilee syvä viisaus…

On tässä muutakin, olen happamampi, sitruunampi, ärtyisämpi, itkuisampi, herkempi, herkkänahkaisempi. Star Warsin eilen nähneenä voisin todeta, että sisäinen valo ja voima ovat säästöliekillä.

Lähdin sitten sinne metsään ja laitoin Calvin Harrisia soimaan, jos saisin siitä nostetta nostella niitä laiskan tahmeita kinttuja vähän sähäkämmin..


Puolessa välissä matkaa odotin hapen ja ulkoilman kauneuden tuovan a-haa elämyksen, mutta eipä tullutkaan, ei koko lenkin aikana. Ei syttynyt valo, ei tullut ylimääräistä energiaa, ei tuntunut missään… Kyllä on himputin synkkää ja pimeää ulkona, ota nyt sitten siitä kaikesta mutavellistä voimaa! Nooh Samppakoira nautti, vaikka paremmat pisulöyhkät on kyllä siellä löntystelypuistossa… Että hieman niin kuin sen varjolla olenkin siellä löntystellyt… Vähän niin kuin Samun mieliksi. 😉


Mitä  nyt sitten? Kysynkin teiltä miten jaksatte tämän talven pimeimmän ajan tai pitkittyneen syksyn ja  mistä ammennatte energiaa? Hyviä vinkkejä otetaan ilolla vastaan ja kyllä syön vitamiineja, polttelen feng shui kynttilöitä, syön melatoniinia ja taas happihyppelen.. Pitäisikö syödä raakaruokaa, joogata, mitä tulisi tehdä, että saisi elämän valon taas takaisin? Tää on kyllä taas niin tätä, onko sielläkin? Terkuin Vetelys Maximus