Avainsana: sivuhammas

Tietoisuus omasta ulkonäöstä ja kauneuskuplan puhkaisu

Heipsatirallaa. Tuli sellainen fiilis, että pitää nakuttaa pienoinen teksti ulkonäöstä, sen hyvistä ja huonoista puolista ja myöskin itsepetoksesta ulkonäön suhteen ja itsekriittisyydestä.

Olen mielestäni ollut aina erittäin kriittinen ulkonäköni suhteen ja löytänyt tyypillisen naisen tapaan itsestäni ennemminkin vikoja ja aina missaten ne hyvät puolet.

Aiemminkin sivuamani hirsutismin kyllästämä apinavartalokarvaisuus on tiedossa, keskivartalolihavuus, hiljakseen leukaan hiipivä parta, valuvat piirteet, absurdin blondatut hiukset jne. Paljon on vikaa meikäläisessä, mutta yhteen asiaan olen aina ollut tyytyväinen ulkonäössäni, nimittäin hampaisiin.

Hampaita on kehuttu pienestä pitäen, että onpa ne suorat, valkoiset ja hammaslääkärin taholta kehuttu myöskin terveiksi ja, että pidän niistä hyvää huolta. Kaikkien kehujen myötä olen kehittynyt hammasneurootikoksi ja vannomatta puleeraan hampaittenikin välien puhdistamisten kanssa monta kertaa päivässä. 

Nyt kuitenkin ihanan turvallinen hammaskuplani on puhkaistu ja olen jäänyt pohtimaan, olenko harjoittanut hampaitteni suhteen itserakasta itsepetosta?

Sain anonyymin taholta kaksiteräistä miekkaa pari kuukautta sitten: ”Onhan hampaasi valkoiset, mutta ajattele, jos ne olisivat tasaiset. Peitä sivut ja kuvittele loput.” Hieman järkytyin tuosta sanomisesta, koska hammasfanina aloin hieman jo tuolloin pohtimaan, että näinkö ihmiset näkevät minut ja hampaani eli nysäsivuhampaisena?

No olin sitten eilen hammaslääkärillä ja tästä aiheesta tuleekin lisää ensi viikolla. Ihan ensimmäisenä hammaslääkärikin alkoi pohtimaan muovi-implantteja tai jotain sellaista, sivuhampaisiini, jotta saisin täydellisen hymyn. Hammaslääkäri kehui kyllä hampaitani kovasti, mutta visioi ääneen miten kauniit pätkistä tulisi, jos niistäkin tulisi pitkät.

Arvaatte varmaan, että hammaskuplani ”ihan yes” hampaista on nyt lopullisesti puhkaistu ja nyt on ihan ”hampaat hukassa”, mitä niistä pitäisi olla nyt mieltä?  Olla tyytyväinen kuten ennenkin, vai miettiä katsooko muu maailma hymyillessäni vain minun sivunysiä. Pitäisikö minun kuunnella muuta maailmaa ja tehdä jotain hampailleni?

Missä menee se raja, että pitää kuunnella itseään ja missä tilanteissa muita? Onko teidän omakohtainen kauneuskupla itsestänne joskus puhkaistu jollain toisen ihmisen lauseella? Asia jota olette pitäneet itsessänne kauniina, onkin toisen silmissä epätäydellinen? Tai onko persoonallisuus kuitenkin kauniimpaa, kuin täydellisyys?


Nyt on pakko tehdä postaukseen pieni lisäys, ettei synny väärinkäsityksiä. Hammaslääkäri oli aivan ihana ja kerroin hänelle anonyymin kommentista ja hammaslääkäri mielestäni taiteilijan silmin, joka haluaa luoda jotain visuaalisesti kaunista kertoi, miten hampaisiini voitaisiin laittaa nysien tilalla pitkät. Eli hammaslääkäriä ei ollut millään muotoa tarkoitus mollata, vaan pohtia yleistä kauneuskäsitettä ja sitä seikkaa, etten ole ikinä tullut ajatelleeksi, että kerrostusmuovitekniikalla hampaista saataisiin vielä paremmat. Eikä liikanimeni etuhampaiden suhteen enää olisikaan ”kurre”. 


Hammaskuplan puhkaisu on omaa sarkasmiani sille seikalle, että joskus ihmisellä voi olla luuloja itsestään tai sitten epätäydellisyyskin on kaunista. Lähinnä halusin pyöritellä tätä teemaan noin ylipäänsä. 🙂 Joten hammaslääkärille vaan peukut, että oli henkisesti mukana tukemassa mahdollista visiota täydellisestä hammasrivistöstä, mutta onko täydelliselle hymylle tilausta loppupeleissä, sen päätän lopulta minä, annanko anonyymin mennä ihon alle vai olenko sinut pikkuvirheitteni kanssa. 


No mutta, koko hammasrivistöni kaikkine sivunysineen ja Peter Pan toivottaa erinomaisen kivaa viikonloppua!