Elämäntaparemppa riistäytyi muutamaksi päiväksi aivan käsistä! Mitä rempalle kuuluu?
Elämäntaparemppa riistäytyi tasan viikko sitten aivan käsistä. Viikko sitten perjantaina teki valtaisasti mieli hampparia ja pirtelöä, no niitä tietenkin sitten. Viikko sitten lauantaina taasen olimme ystävien luona kylässä ja siellä notkui pöydät herkkuja pullollaan. Selittelin lämpimikseni remppaa, että kyllähän sitä näin kylässä, matkoilla, tapahtumissa jne. voi syödä mitä huvittaa, kunhan arkena kotona syö sitten remppaillen…. Ööh…
Noo viime sunnuntaina menimme mieheni kanssa Southparkiin brunssille ja siellä tuli syötyä kaikenmoista, sieltä leffaan monen euron irtaripussin kanssa. Maanantaina menoa Helsingissä ja miltei olin astumassa jo kotimatkalla nälkäisenä metroon, kun tuumin että kerrankos sitä poiketaan vähän Thai buffetissa….Buffetissa tahi brunssilla, saatikka kylässä eihän sitä voi syödä vain vähän, sehän on suorastaan kokkia kohtaan epäkohteliasta!
Miltei puolen vuoden suklaalakkokin on murtunut muutamaan raakasuklaapalan maisteluun….
No mikä oli alkutilanne, mikä välitilanne ja mikä tilanne nyt?
Painoa rempan myötä on tippunut n. 13kg ja housujen koko on pienentynyt kahdella koolla. Viikon sisällä tapahtuneiden hallitsemattomien mässäilyjen vuoksi housut alkoivat kiristämään suorastaan korsetin lailla ja nyt olen remppaillut taas jo kolme päivää. Tilanne on nyt -12kg lähtötilanteesta, eli neljän päivän mässäilyä toi heti ainakin pari kiloa, joista sulattelen vielä toista ja lisääkin pitäisi tiputella.
Raakaa hommaa siten tämä keski-ikäisen elämä hieman on. Nuoruuden tavat totisesti saaneet jäädä unholaan, syö surutta mitä hotsittaa… Sellainen ei ole enää mahdollista, mutta kuka käski ahmia neljä päivää putkeen!
Suklaalakko jatkuu, koska en koe pientä raakasuklaan maistelua (eihän raakasuklaa ole edes suklaata, se on terveellistä!) karikkona puhdistautumisen putkessa. Olen mielestäni löytänyt suht hyvän balanssin elämään, arkena syön järkevästi ja iloitteluiden merkeissä en mieti niin tarkasti. Ehdottomuus ei sovi minulle, mutta ei myöskään vanhat nuoruuden suruttomat mässäilyvuodet.
Miten teillä on sujunut, eikö se ole hieman niin että loma on tarkoitettu herkutteluun ja syksyllä taas mietitään vyötärön kuviota?
Mukavaa lauantaita!
