Avainsana: suru

Ristiriitaisissa tunnelmissa

Ristiriitaisissa tunnelmissa

Heissan. Tulla tupsautin tänne vain toivottamaan kaikille hyvää viikonloppua ja kertomaan lyhyesti muutamia viime päivien fiiliksiä. Hyggeilystä ja Disney mukeista kahvin ryystämisestä ja kynttilöistä ja muista valon tuikkeista olen saanut viime päivinä paljon iloa.

Kuin myös muuten siitä, että Instassa olen ystävystynyt erään henkilön kanssa, joka asuu Japanissa. Olemme kirjoitelleet kaikenlaista ja nyt päätimme ilahduttaa toisiamme paketeilla. Kutsumme paketteja puketeiksi. 🙂 Hirmu jännää kun molemmilta lähti toiselle ylläripylläriä ja myös erilaisia maan herkkuja. Aika kivaa ja jännää tällainen ja on tässä somessa myös niin paljon hyvää. Tätä kautta löytyy ystäviä ja hurjasti vertaistukea.

Jätin muuten kaikki muut sarjat, kun päätin klikata katsontaan Netflixin sarjan Maid. Stephanie Landin kirjaan ja omaan elämään perustuva sarja kertoo köyhyydestä, turvakodeista, elintaistelusta, vastoinkäymisistä, henkisestä väkivallasta, toivosta, pettymyksistä ja siitä, miten vaikeaa köyhyydestä on ponnistaa ulos, etenkin varmasti Jenkeissä. Kun lapsi ei saa olla lapsi vaan lapsi joutuu pitämään huolta mielenterveysongelmista kärsivästä äidistä.

Kyseessä on yksi Barack Obaman lempikirjoista ja Obama sanoo kirjasta näin ”Yksinhuoltajaäidin peloton katsaus Amerikan luokkaeroihin, nuoralla tanssimisesta miten juuri ja juuri selviytyä ja muistutus kaikkien töiden arvokkuudesta.

Sarja on pureutunut ihon alle kuin raastinrauta ja olo on ollut sarjaa katsoessa koko ajan herkillä. Silmiä avaava sarja herättämään omasta hyvinvointikuplasta, ravisuttava.

Andie MacDowell tekee loistavan roolin päähenkilön äitinä, varmasti hienoimman roolityön uransa aikana. Andie MacDowellin oma tytär Margaret Qualley näyttelee pääosaa ja tekee uskomattoman roolisuorituksen naisena, joka taistelee sinnikkäästi läpi kaikkien vastoinkäymisten ja joissa kaikissa ratkaisussa on ensisijaisena hänen oman tyttärensä hyvinvointi.

Sarjaa suosittelen kaikille, kenties jopa muistuttamaan miten hyvin asiat ovat, mutta myös avaamaan silmät erilaisille elämäntilanteille joiden ohi kirjaimellisesti saatamme aivan huomaamatta kulkea.

Herkillä olen ollut muutenkin ja kenties kyseinen sarja ajankohdallisesti ei ollut paras tähän hetkeen. Saimme Samun suhteen huonoja uutisia. Toki tämä on vain elämää, mutta raastaa katsoa toisen viattomiin sukulaatisilmiin tietäen mitä on tulossa. Ei tästä sen enempää. Kaikki eläinihmiset joutuvat käymään saman surun ja tuskan läpi. Meille se tuli aivan yllättäen 10 vuotiaan Samun kohdalla. Pahinta on tämä välitila ja odotus.

Kevennyksenä. Olen ollut niin herkillä tai sekaisin, että vahingossa jysäytin huomattavan summan väärälle tilille, kun piti siirtää omalle tilille. Koin aikamoisia kauhun hetkiä asian tiimoilta, ennen kuin selvisi minne summa oli eksynyt. Rahat sain kuitenkin takaisin vuorokaudessa eli loppu hyvin kaikki hyvin. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan, mutta kun mieli vaeltelee ja on suruinen, niin kaikenlaista sattuu.

Tänään kuitenkin menen ystäväni Kristallikimaran Minnan kanssa kasari-ja ysäritunnelmissa hotelliin. Mietin miten sitä voi mennä iloittelemaan tässä tilanteessa, mutta on sovittu juttu, josta ei voi luistaa ja tiedättekö mitä, tekee taatusti just hyvää. Minnan seura on aina virkistävää ja hauskaa ja Minna osaa sanoa aina äidillisesti oikeat sanat.

Ai niin ja sellainen ilouutinen tähän vielä eli kaikille univaikeuksista kärsiville, joiden univaikeudet aiheuttaa vaihdevuodet. Vihdoin olen nukkunut pari viikkoa hyvin. Eli kaiketi löytynyt estrogeenitasapaino ja olen löytänyt oikeanlaiset melatoniinit. Aika ison annoksen otan melatoniinia, pienemmillä ei tapahdu mitään. Mutta luojan kiitos, uni on saapunut elämään ja eiköhän kohta se ilo pulppua ikkunoista ja ovista, kun on saanut nukuttua vuosien univelat pois.

Joten aina on toivoa ja ilon vastapainona on aina myös surua. Siksi kai elämä on makeimmillaan niin makeaa, kun se on joskus kovin kompuroivaa ja raastavaa.

Toivotan kaikille sydämellistä viikonloppua. <3