Avainsana: tädittubettaa

Ajatuksia vuodelle 2019

Mennyt 2018 oli jollain tapaa merkittävä vuosi. En ole sitten teinivuosien tehnyt uuden vuoden lupauksia, koska tiedän jo vanhastaan etteivät lupaukset ikinä pidä, etenkään laihdutus sellaiset. 

Viime vuonna tein kuitenkin päätöksen olla rohkeampi vuonna 2018 ja päätös myös piti. Vuoden 2018 Mia Kankimäen jo ilmiöksi muodostuneesta kirjasta” Naiset joita ajattelen öisin” ja jonka äänikirjana kuuntelin loppuvuonna ja josta lainattu lause ”Ole aivan saamarin reipas”, päti hyvin viime vuoden teemaani.

 
Olen luonteeltani herkkä ja tyypillinen jännittäjä. Kaikki uusi saattaa kyllä jopa kiehtoa, mutta jännitän itseni aivan järjiltä. Joudun käymään aina uusia asioita kohdatessani itseni kanssa keskustelua siitä, että jos tilanteessa jättäydyn ja jätän uuden tilanteen kokematta, en saa kokea mitään, voin yhtä hyvin jäädä kotisoffalle näivettymään. Kotisoffa ei houkuta, joten pelkoja päin aina.

Rohkeus teeman viime vuonna otin jopa aika painavaksi mantraksi, sillä hakeminen Kosmonautti hommiin on edelleen jälkikäteen ajateltuna minulta todella rohkea ja reipas teko. Jännitin ennen Boot Campiä itseni miltei päättömäksi ja samaten, kun Moskovan reissu ja Juri Gagarin Space Training Center ja kosmonauttitehtävät paikan päällä koittivat.

Mutta miten kävi, todistin itselleni, että ihminen voi missä iässä tehdä ihan  mitä vaan, kaikki on vain omasta asenteesta kiinni. Elämän voi monin tavoin muuttaa minkä ikäisenä tahansa ja oman tilanteen valittaminen ei auta, vaikka valittaminenkin on ajoittain terapeuttisesti tärkeä rituaali. Mielestäni on mahtavaa miten nykyaikana ihmiset saattavat muuttaa elämänsä tai kouluttautua täysin toiseen ammattiin myöhäisellä iällä. Kun menin aikanani Kansallis-Osake-Pankkiin töihin, siinä kohti ajateltiin, jihuu se olisi sitten eläkevirka.

Pelko ja jännittäminen kertoo myös siitä, että jokin asia on tärkeä ja tämän asian yleensä haluaa suorittaa parhaimmilla mahdollisella tavalla. Vaikka olen kokenut monia juttuja ja pelkojen kohtaaminen on vahvistanutkin, on jännittäminen selkeästi kuitenkin luonteen ominaisuus, joka ei kohtaamalla edes niitä pelkoja, tunnu katoavan parhaalla tahdollakaan. Aina on jotain uutta jännitettävää ja jotain mitä pelätä.

Nyt tammikuussa olen siinä kiitollisessa tilanteessa, että blogini perustaa toiminimen, johtuen suurelta osin eräästä ei blogiin liittyvästä yrityksestä, joiden somakanavia hoidan, ottaen heille kuvia ja tehden henkilöhaastatteluja. Kyllä ne henkilöhaastattelut jännittää ihan joka kerta ja aina nipistää ennen haastattelua mahasta, että minkälaisen ihmisen tulen kulloinkin kohtaamaan. 

Voin tähän lisäksi vielä todeta, että kaikki ihmiset joita viime vuonna haastattelin osoittautuivat aivan mahtaviksi tyypeiksi ja heidän kautta sain paljon itsekin. Kuulla heidän elämän tarinoita, niitä tarinoita, joita kaikkea ei sinne someen edes laiteta lopuksi, mutta jotka jäivät sydämeeni viipymään pitkiksi ajoiksi.

Vuosi 2018 toi eteeni ihmeellisiä asioita ja uusia taianomaisia ihmiskohtaamisia, sain uusia ystävyyssuhteita ja tuntui, että vanhat ystävyssuhteet syvenivät. Vaikka kuinka olisi klisee, niin sain kouriintuvasti kokea, miten hyvä aidosti luo hyvää. Miten hyvät ihmiset vilpittömästi haluavat auttaa ja nostattaa muita ja miten tälläisessä verkostossa sydämensä itsekin antaen on erittäin hyvä olla. 

Siksi, jos viime vuoden teemana oli rohkeus, tämän vuoden teemana on yhtä lailla rohkeus ja myös rohkeus taistella kiusaamista vastaan vielä askeleen enemmän, kuin aiemmin. Se myös tarkoittaa omassa blogissani sitä, että kiusaamista ja henkilökohtaisuuksiin menemistä en tule sallimaan tällä omalla alustalla enää lainkaan. Jos henkilö ei ymmärrä mikä on rakentava palautteen ja henkilökohtaisuuksiin menevän palautteen ero, niin siitä en voi ottaa vastuuta. 

Kun sain yhteydenoton juuri ennen uudenvuoden juhlaa, Suomen sometohtorilta Suvi Uskilta, joka vaikuttaa Someturva.fi palvelussa, muotoutui mielessäni kirkkaana se, että kiusaamista eli henkistä väkivaltaa vastaan haluan taistella vuonna 2019. 

*Someturva.fi tarjoaa maksutonta apua somessa tapahtuvaan verkkohäirintään, kiusaamiseen ja uhkailuun. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme auttaneet jo 600 8-70 vuotiasta suomalaista. Tällä hetkellä meitä työllistävät eniten lapsiin kohdistuvat somesaalistus-tapaukset, kunnianloukkaukset ja tilanteet, joissa alastonkuvat ovat päätyneet vääriin käsiin. Uskomme, että mitä useampi tietää palvelumme olemassa olosta, sitä useampi osaa pyytää apua heti, kun jotain ikävää tapahtuu. Kiusaaminen, uhkailu ja häirintä on laitonta myös verkossa. 


Jos sinä siellä joudut kiusaamisen kohteeksi netissä, muista voit täysin maksutta ja anonyyminä ilmoittaa tapauksestasi Someturvalle, jossa lakitiimi tarkistaa asian, onko kyseessä kunnianloukkaus. 


Tässäpä ihan alimpana vielä muistutuksena Tädit tubettaa-videolla miltä se kiusaaminen näyttää kasvotusten sanottuna ja lisäksi omien anonyymien muutamia hersyviä lohkaisuja vuodelta 2018. 


Suurin osa lohkaisuista  on meinaan suoraan suhahtanut roskakoriin ja miksikö, no koska tämä loppupeleissä on kuitenkin minun ikioma blogi. Miksi minun pitäisi sallia kiusaamista missään muodossa omassa blogissani, kun en hyväksy kiusaamista missään muodossa muutenkaan.

Ollaan hyviä toisillemme, ei säästetä kauniita sanoja ja puututaan rohkeasti kiusaamistapauksiin, jos sellaisia näemme ja koemme. Jos blogiystävä saa osakseen kiusaamista, ei paineta sitä villaisella vaan tuetaan ja lohdutetaan. 

Kiusaaminen ei ole koskaan ok, eikä kiusaajan motiiveja kannata edes puntaroida, tasapainoinen, onnellinen ja sinut itsensä oleva ihminen ei kiusaa. Jokainen ymmärtää, että itseensä tyytyväisen ihmisen ei tarvitse alentaa toisia ihmisiä saadakseen kohotettua itseään, ei edes huvin vuoksi. Sitä paitsi ilkeiden asioiden sanominen kuluttaa ihmiseltä paljon enemmän energiaa, kuin hyvien asioiden, miksi kiusata samalla itseään ja olla tuhovoimainen omalle sisimmälle. 


Kuitenkin kun anonyymiä on häirinnyt hampaani jo 3-vuoden ajan niin kovin,  niin ehkä hän jo kaiken ahkeruuden ja lukemattomien kommenttien vuoksi ansaitsee hammas asiaan vastauksen. 🙂 Eli vastaus on: yksikään hammaslääkäri ei oio täysin suoria hampaita, joiden purentakin on mallillaan. 


Jos sivuhampaani sattuvat olemaan pienemmät, kuin hammaslääkärin mukaan normaalikokoiset etuhampaani, en koe tarvetta täydelliseen jenkkihymyyn sivuhampaisiin laitettavien implanttien muodossa. Jos nämä implantit laittaisin saavuttaakseni aidon amerikkalaisen hymyn, niin hymyni ei olisi enää minun vaan jonkun toisen. Persoonani muuttuisi, hymyni muuttuisi, se olisi minulle outoa ja sellainen asia, jota en tavoittele. Lisäksi olen tyytyväinen hampaisiini, olen aina ollut, enkä näe niissä mitään korjaamisen tarvetta. (Ymmärrän silti ihmisiä, jotka esteettisistä tai purenta syistä korjauttavat hampaitaan tai laittavat itselleen implantit.)

Sisältävä kumpuava aito hymy niin, että silmätkin hymyilee ja tuikkii on tärkeämpi arvo, kuin toisen ihmisen määrittämä täydellisyys. Täydellisyys on tylsää ja itse rakastan persoonallisia hymyjä, vinoja hampaita, epätäydellisyyttä, ennemmin kuin ”Stepfordin naisten” kloonimaista täydellisyyttä. Miksi pitäisi edes yrittää olla täydellinen? Samat ajatukset pätee myös ihmisen koko persoonaan ja ulkoiseen olemukseen. Ainostaan hampaiden kunnon ja valkoisuuden suhteen olen aavistuksen hammasneuroottinen, mutta se on oma henkilökohtainen neuroosini.

Miten siellä, oletteko tehneet uuden vuoden lupauksia tai onko teillä erilaisia teemoja, joita kaipaatte omaan elämäänne, kuten vaikka rohkeus, tai olla itselle sallivampi jne?  Oletteko kohdanneet kiusaamista ylipäänsä ja viime vuoden aikana?


Sydämellistä uutta vuotta kaikille lukijoille ja myös näille anonyymeille toivotan parempaa vuotta 2019. 






Hyvää joulua Maijulle ja minulle toivotettiin  blogiini 22.12 näin: 

Maijullekin voisi sanoa, että sillä rahalla, millä ostelee aina ja aina uusia vaatteita niin voisi laittaa silmänsä kuntoon. Oikeasti. Kerran ajoin pyöräkolarin väärään suuntaan katsovan ihmisen kanssa. Tyyppi: – Katsoisit vähän, minne ajat! Minä: – Ajaisit sinne, mihin katsot 😀 kohteessa Jösses mikä reissu!
Anonyymi
22.12.2018
Sinulla kun on jonkun verran yhteistyömahdollisuuksia niin laita hyvä ihminen hampaasi kuntoon! Lastenkin hampaita oiotaan niin eikö aikuisellakin olisi mahdollisuutta samaan? kohteessa Jösses mikä reissu!
Lisää helmiä: 
Ai tytöt hiihtää? Paremminkin keski-ikäiset naiset yrittävät olla niin söpöjä- noup! Ps. Laita hampaasi kuntoon! kohteessa Tytöt hiihtämässä
Anonyymi
Miten pääsit mahasi kanssa ylös tuosta hankalasta asennosta puupaljussa? kohteessa Yasuragi japanilainen kylpylä
Anonyymi
Kukin taaplaa tyylillään mutta mitä järkeä lähteä laivalle nukkumaan ja laittelemaan naamioita😅 Nukkua ehtii sit kotona😅Aikasin ootte mummoutunu😆eikö yhtään bilejalka vipattanut🙄 kohteessa Tukholman tuliaiset ja miten se Tukholman reissu nyt sitten meni?
Anonyymi
Meikkaaja teki varmasti parhaansa, mutta ei voi kuin nauraa 😀 kohteessa Lumene meikissä ja upeita Lumene uutuuksia!
Anonyymi
Ei pidä masentua 🙂 vaan tehdä juuri sitä, mistä itse tykkää esim. täyttää päivänsä hömppäduudelilla, koska on aikaa ja ehkä myös hiukkasen tylsää ja tuo pimeyskin taas tuli mörköilemään, plääh. Onko tuo pahasti sanottu, että tämä on iloinen hömppäduudeli -blogi? Jos sinulla on jotain 630 seuraajaa ja tuplat facessa niin et kai kuvittele, että me kaikki lukijat tai silloin tällöin täällä piipahtavat olemme prikulleen samaa mieltä, mitä sinä? Joskus vaan tunnen myötähäpeää, että noinkin fiksu nainen tekee kaikista pilsujen nappailustaan julkista kauraa. Sinulla on hyvä itsetunto totta hitossa. Et ajattele, että se naapurin mies saattaa naureskella näille jutuille samoin kuin tyttöjen opettajat ym. Anteeksi. Onneksi en pidä julkista blogia omalla nimelläni. kohteessa Pelko
Anonyymi
Taidatpa kirjoittaa joka syksy samoihin aikoihin masennuksen alhoon vaipumisesta tai hormonimyrskyistä. Kuulunee blogisi julkisuuskuvaan ja lukijoiden manipulointiin. Ymmärrän toki, että lukijat ja kommentoijat on pidettävä aktiivisina, koska blogisi on pääasiallisin tulonlähde mikäli olen oivaltanut oikein. Mikäpä sen parempi aihe näin syksyllä kuin masennus, joka on nykyajan ihmisen trendisairaus. Pientä syysalakuloa pidetään heti masennuksena. Luomi leuassa tai uusi ryppy otsassa saa kaivamaan esille kymmenen voidepurkkia ja muutamasta liikakilosta riittää jutun aihetta. Nuoruus ei ole ikuista tyyneys kaunistaa vanhenevaa ihmistä. Meillä Suomessa on neljä vuodenaikaa ja ne ovat enemmän rikkaus kuin kurjuus, ainakin minulle. En voisi kuvitellakaan asuvani maassa, jossa on ainainen kesä. Moni meistä nauttii syksystä, kun saa rauhoittua lueskelemaan, neulomaan tai katsomaan uutuusleffoja. Kaikki eivät kaipaa jatkuvaa sykettä ja touhotusta elämään. Välillä on hyvä vain pysähtyä. kohteessa Syysmasennus olikin hormonaalista!
Anonyymi
Ei ollut yllätys lainkaan. Jos porukkaan ei olisi mahdutettu kiintiö keski-ikäistä niin sehän olisi ollut ikärasismia 😀 kohteessa Boot Camp salat julki ja Star City avaruuskeskus kutsui Venäjälle!
Anonyymi