Tädit ja takapenkin vierailevat tähdet ja kansainvälinen nallurapäivä!
Tänään on kansainvälinen nallurapäivä ja täten on aika esitellä tärkeä perheenjäsen nimeltä Panduliini. Panduliini on perheen pienimmäisen rakkain asia, joka on kulkenut kaikkialla mukana, jolla on harmaakaihi, joita tämä äiti on yrittänyt korjailla mustalla tussilla. Karvapeitettäkin toinen on vailla, sillä Panduliinia on niin kovasti rakastettu ja halittu. Päiväkodissakin Panduliini meni kerran piilosille ja Sofia oli kuulemma huudellut ystävänsä perään.. Päiväkodin henkilökunta ei ymmärtänyt Sofia pienen piiperoisen puhetta vaan kuulivat Panduliinin sanaksi ”appelsiini” ja tarjosivat pienen hätään appelsiinin lohkoja. Tätä sitten minulle pahoittelivat, kun oivalsivat, että Sofian rakkain olikin ollut kateissa ja Sofia hätäänsä Panduliinia huuteli.
Panduliini on kova piiloutumaan ja välillä sitä on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Uni ei Sofialle tule ilman rakasta. Pienenä kun Sofia ei vielä osannut puhua, vikisi Sofia panda kieltä. Katsoessamme sitten Panda videota, oli suorastaan hämmentävää, että Pandan poikaset ääntelivät samalla tavoin, kuin Sofia Panduliinille. Toi merkillistä uskoa siihen, että pienet lapset ovat mystisesti yhtä luonnon kanssa. Laittoi myös miettimään uudelleen syntymistä, josko siinä onkin perää, onko Sofia ollut aiemmassa elämässä Panda? Sofialla on muutoinkin pienestä pitäen ollut intohimo kaikkeen kiinalaiseen ja japanilaiseen, mikä on jännittävää ja mielenkiintoista.
Miten teillä, onko teillä ollut oman elämänne ”Panduliini” ja onko se vielä tallella. Minulla oli Mörri ja Pörri, mutta niitä ei enää ole, ne vain katosivat eräänä kauniina päivänä ja mummini kertoi niiden saaneen uuden kodin jonkun pienen lapsosen luona.
Mukavaa nallurapäivää!
