Olen ärtyisä kuin karhu!
En ollut tänä aamuna uskoa silmiäni, kun pihaa ja autoja peitti 5cm lumipeite! Talvet ovat varmasti useimmille meille suomalaisille valon puutteen vuoksi rankkaa aikaa, mutta tämä talvi tuntuu erityisen loputtomalta. Ensin talvi ei ymmärtänyt tulla lainkaan, oli vain pimeää ja sitten kun talvi suvaitsi tulla, oli talvi loputon ja jatkuu vielä tähänkin päivään asti ja mitä nyt on huhtikuun puoliväli kohta! Alla oleva kuva meinaan tältä aamulta.
No voiko olla mitään tylsempää, kuin jauhaa säästä ja se sää ei ollutkaan tämän postauksen kohokohta, vaan se mitä se talvi aiheuttaa ihmiselle. Mies aina naureskelee, että maaliskuussa noin yleensä, mutta nyt ehkä vasta huhtikuussa, tulen talviunilta. Mies on energinen, positiivinen ja selviää aika vähillä unilla, minä en. Olen aamuisin kärttyinen karhu ja tarvitsen paljon unta ja vihaan pimeää, joten menen henkisesti marraskuun alussa talviunille ja yleensä heräilen maaliskuussa.
Viime vuonna tosin mies tuumi, että tulinko talviunilta ikinä, että olin vissiin koko vuoden talviunilla? No tämä voi johtua sellaisista omista hormonikipuiluista, koska ne hormonit ovat vaan olleet ihan sekaisin ja niistähän kerroinkin enemmän täällä.
Oli niin tai näin, oma energiatason käyrä laskee hiljakseen marraskuussa ja kulminoituu pahimpaan synkkyyteensä helmikuussa, mutta tosiaan marraskuussa tätä lipeämistä ”pimeän puolelle” on jo havaittavissa. Energiataso vähenee, koiralenkit muuttuvat aneemisiksi löntystelyiksi ja hiilareiden lappaaminen kitusiin alkaa ja lihon aina talvikautena ainakin sen 5kg, mutta niinhän ne karhutkin keräävät sitä massaa talviunilleen!
En ole maanantailaihduttaja, vaan olen maaliskuulaihduttaja eli joka vuosi maaliskuussa saan herätyksen, ohhoh olen taas lihonut ja turvonnut ja pitäisikö laihduttaa. Talvella en edes jaksa ajatella moisia, vaan turvani on Fazerin sininen, Geisha, Kismet, Wiener Nougat, joulukonvehdit, Domino keksit, Ballerina keksit, pizza, hampurilaiset, sushi, maalaisleipä, lauantaimakkara, hovisellainen ja kermajuusto ja vähän niinku kaikki käy! Joka vuosi tätä samaa rataa kierrän ees sun taas, kuin hamsteri pyörässään.
Olenko tunnesyöjä, njaa en usko, mutta talvisin kyllä. En syö paljon tai suruuni en syö mitään, enkä ilooni varsinkaan, mutta talven tappaavaan pimeyteen syön, jotta pysyn hereillä! En ole seurannut sarjaa sohvaperunat vai mikä lie, en seuraa telkkaria oikeastaan ollenkaan, mutta talvella muutun sohvaperunaksi, käyntini hidastuu, aivotoiminta muuttuu tyhmemmäksi, olen väsynyt, hajuton ja mauton, suorastaan tylsä!
Toki karhu talviunillaankin tuntee hyviä päiviä ja onhan joulu kaikkine kimalluksineen sellainen pelastusrengas, mutta silti se järisyttävä ero energiatasossa maaliskuusta-lokakuuhun ja taas marraskuusta-helmikuuhun on pöyristyttävä ja kyllä syön vitamiinini ja kyllä ulkoilen, eli löntystelen ympyrää siellä puistossa, kun taas kevät, kesä ja syksy askeleeni on rivakkaa, olen suorastaan metsien peto.
Ihanaa, että se kevät on jo ovella, koska vielä kiitos tuon lumen se ei tänään vielä tunnu, mutta hirvittää jo seuraava marraskuu, koska en jaksa olla minä, en jaksa olla talviunille menevä karhu. En oikein ymmärrä miksi esi-isät ovat vapaaehtoisesti muuttaneet tänne synkkään ja pimeään Pohjolaan ja ihmettelen myös sitä, että vapaaehtoisesti silti täällä asun, vaikka onhan Suomessa niin monen monta mahtavaa puolta ja ei ole Suomen kesän voittanutta.
On silti jotenkin jopa pelottavaa huomata se ero, kuin asuisi kaksi persoonaa minussa, kun kevät koittaa, alan taas rämpäyttelemään ihmisille puhelimella, halu tavata ystäviä on kova, ruokaa ei tarvitse niin paljon enää mättää, lenkeillä mielin vikkeliä askeleita, eikä tahmaisia tallusteluja ja hei tarvitsen untakin vähemmän.
Kyllä silti vakavasti mietin, josko mieheni kanssa, kun lapset kasvaa, muuttaisimme talvisin valoisimmille maille, koska en usko, että tämä asia on helpottamaan päin, jahka ikää tulee lisää.. Ai niin, mutta entäs ne lapsenlapset, jos sellaisia alkaa pukkaamaan, no se onkin sitten toinen tarina se, saahan sitä vaikka haaveilla tai ehkä ostan ensitalveksi sellaisen valolampun, onko kenelläkään kokemuksia siitä?
Edesmennyt vaarini oli oikea nallekarhu, jonka kainalossa aina makailin ja vaarin pehmoinen pömppömaha oli paras tyyny. Kun muutin kotoa ja soitin mummille, vaarihan ei puhelimessa puhunut ja jos mummi ei sattunut olemaan kotona, vaari oikein ärähti ”mummi ei ole kotona ja mulla on kirja nyt kesken tai telsuohjelma, moido”. Talvisin olen ihan kuin vaarini tai ainakin sisäisesti tuntuu siltä. 🙂 Vaarista sen verran, vaikka vaari tuolla lailla ärähtikin puhelimeen, jos sattui joutua vastaamaan, niin vaari oli ihminen jolle ei koskaan tullut pieniin mieliinkään loukkaantua, koska vaari ei ollut ilkeä, vaan todella suora. Kun pamautin vaaria kerran pesäpallomailalla käsivarteen vahingossa, niin vaari karjaisi ”ei saakutti, no mutta ei haittaa, koska olen vahva, kuin karhu”.
Joten ehkä kuoppaan haaveet etelän maista talvisin, parempi se kait on lapsenlapsille, että heillä on vaikka ärhäkkä karhu läsnä, kuin ei karhua läsnä laisinkaan. Mutta miten selvitä ikääntymisestä ja tulevista talvista, siinäpä miljoonan dollarin kysymys.
Miten te selviätte pitkistä pimeistä talvista ja mistä saatte voimaa ja energiaa tai käykö teillekin kuten täällä, että vaivutte talveksi henkisesti ja noh fyysisestikin talviunille?
Ohessa vielä pieni nippelitieto: ”Ranuan eläinpuiston molemmat ruskeakarhut Malla ja Jemma ovat heränneet talviunilta. Malla heräsi 27.3, kun taas Jemma-karhulla otti vielä vähän enemmän aikaa ja sinnitteli talviunien kanssa 9.4 asti, joka on ennätysmyöhäinen ajankohta Ranuan eläinpuiston karhuille. Kevät taitaa olla karhujenkin mielestä vähän normaalista myöhässä.”
Ohessa vielä pieni nippelitieto: ”Ranuan eläinpuiston molemmat ruskeakarhut Malla ja Jemma ovat heränneet talviunilta. Malla heräsi 27.3, kun taas Jemma-karhulla otti vielä vähän enemmän aikaa ja sinnitteli talviunien kanssa 9.4 asti, joka on ennätysmyöhäinen ajankohta Ranuan eläinpuiston karhuille. Kevät taitaa olla karhujenkin mielestä vähän normaalista myöhässä.”
Ihana aurinko, nyt saa iloita, kaunista tiistaita kaikille!
