Lumene osa 2 ja naiset pitää puoliaan
”Miksi Lumene ja minä emme ole enää bestiksiä” postaus herätti valtavasti huomiota ja kommentointia eri somekanavilla, joten ehdottomasti haluan pitää teidät ajan tasalla, koska tarina on saanut jatkoa ja mitä luultavammin vielä kolmaskin osa ottaa syntyäkseen.
Ihan mielettömän paljon haluan kiittää kaikkia kommentoijia, niin täällä blogissa, kuin Facebookin puolella, mukana myös toimittajia, muita bloggaajia ja teitä lukijoita, jotka kaikki annoitte omat kasvonne julkisesti sydämen asiallenne eli sille, että Lumene on teille rakas, mutta nyt koette pettymystä, kuten minäkin.
Minua pelotti julkaista Lumene postaus, pelotti olla kenties kyllä suht rohkeassa blogissa negatiivinen, koska blogini vire on pääasiassa positiivinen. Negatiivisuus on aina kaksiteräinen miekka. Ensin tulee helpotus, kun saa ajatuksensa ulos, mutta tuntevalla ihmiselle tulee myös jälkimankeli, jossa käydään pieteetillä läpi kaikkea sanomaansa, menihän kaikki myös järjellä, kuten ajattelin, eikä vain tunteiden palolla.
Miehelleni myös luetutin postauksen ja hän pohti, että mikä tässä nyt on, että menee niin kovin tunteisiin. Kosmetiikka teemaisen postauksen aiheuttama suuri tunnelataus kävi ehkä miehiseen näkökulmaan hieman monimutkaiseksi. Hän koki postaukseni asialliseksi ja kiltiksikin, näin me miehet ja naiset näemme asiat eri kulmista. Hän kuitenkin myös koki, että Rohkeus-kampanjan naiset ovat kaikki saman näköisiä naisia, vain eri ammateissa. Lisäksi hän totesi, Lumenehan on vanhojen naisten brändi. Tässä siis yksinkertaistettuna miten mies koki ja näki tämän. Toki kävimme sitten pitkällistä keskustelua siitä, miten maalämpöpumpun merkilliset toiminnat ja lämmön jakelu eri huoneissa on hänelle ottanut ihon alle ja aiheesta on jauhettu aamuin ja öin ja myös naistenpäivänä aloitettu keskustelu maalämpöpumpusta ja päätetty päivä siihen. Ei tarvinut miehelle kuin rinnastaa, että tämä Lumene juttu ottaa minulle ihan samalla lailla tunteisiin, niin olimme samalla aaltoviivalla. 🙂
Myönnän myös, että ajoittain kiltin tytön syndrooma nosti matkan varrella päätään eli, kun sanoo mielipiteensä julki ja nuo mielipiteet saavat paljon näkyvyyttä, sellainen on pelottava hetki huomata ja kaikesta siitä tulee hieman sekava olo, missä mennään. Vihdoin viime yön yhdet kunnon yöunet auttoivat selkeyttämään mieltä, mitään en kadu ja lähden toiveikkain ja avoimin mielin odottamaan, jos vaikka Lumene kuuntelisi meitä aikuisia naisia ja tähän toiveikkuuteen on ihan painavat perusteet juuri tänään, tässä ja nyt. Muistutin itselleni kokiessani olevani mankelissa, että lähtökohtani oli ajaa omalla pienellä tavallani täällä blogissani kaikkinaista tasa-arvon asiaa.
Lumene nimittäin reagoi heti postaukseeni ja jo seuraavana päivänä postauksesta kotiovella odotti kampanjakassi, joka aluksi herätti mielessäni hämmennystä. Kampanjakassi kampanjasta, jota kritisoin. Tänään vasta huomasin, että kassi on valittu ajatuksella ja kassissahan lukee ”naiset eivät osaa pitää puoliaan”. Kassin sisällä oli myös käsin kirjoitettu kirje, joka alkoi näin ”kiitos rohkeasta, rehellisestä ja suorasta palautteesta. Otamme sen vakavasti huomioon. Ikävä kuulla, että välimme ovat sinun mielestäsi menneet.” Tämän jälkeen ehdotettiin lounastapaamista Lumenen markkinoinnin operatiivisen johtajan puolesta ja olemme asiasta käyneet sähköpostia. Odotan tapaamista jännittynein ja uteliain ja myös erittäin toiveikkain mielin ja arvostan kovasti nopeaa reagointia ja asiaan positiivisesti suhtautumista.
Yksin postaukseni olisi ollut vain pieni tuulenvire, mutta kommenttien tulva eri somekanavilla ja tykkäysten määrä, postausten jaot ja juurikin ne kommentit, missä avoimesti ihmiset kertoivat miten hekin asiat kokevat oli mieletön. Toivon, että tämä kaikki johtaisi siihen, että me aikuiset naiset ja kaikki sukupuoleen ja ikään katsomatta, voisimme tulevaisuudessa taas olla Lumenen kanssa ystäviä ja miten se mahdollistuisi, niin sitä jään jännityksellä eniten odottamaan.
Ehkä Lumenelle iski hallitsematon kiire ja vauhtisokeus maailman markkinoille brändiuudistuksen myötä ja kiireessä unohtui me iäkkäämmät. Kuten myös sanottu, on aivan normaalia käyttää nuoria ja kauniita kosmetiikkamainoksissa, mutta Rohkeus-kampanja oli se, josta odotin enemmän rosoa. Mieheni sanoin, ”saman näköisiä naisia eri ammateissa”.
Postauksen toteutin kuluttajana, mutta totta on, etten brändiuudistuksen myötä ole juuri enää nähnyt lainkaan Lumenen tuotteita aikuisten naisten blogeissa myöskään, kun aiemmin esimerkiksi Kristallikimara ja Suomen yksi suosituimpia kauneusbloggaajia Keyword:Love kirjoitti monen monta kertaa Lumenen tuotteista ja molempien postauksia Lumene nosti omalla Facebook sivullaan. Eli ehkä tämäkin on osittain vahvistanut kokemaani, että Lumene ei enää markkinoi aikuisemmalle kuluttajalle.
Maailma ei muutu, jos ei sitä yritä muuttaa, joten toivon, ettei kaikki tämä mitä tekin annoitte sydämestänne kommenttien muodossa ja omaa mieltäni vavisuttanut postaus, ei ole vain pisara meressä, vaan, että meitä kuunnellaan ja jatkossa eri ikäisiä kuluttajia otetaan taas eri tavoin huomioon ja juuri tällä hetkellä on ainakin syytä olla iloisin ja odottavin mielin.
Kaiken tiimoilta ajattelin, olisi mukavaa vaan laittaa pää kuoppaan ja olla pelkuri, mutta sydän on sanonut koko ajan toisin, vaikka unettomat yöt ovat hieman yrittäneet lietsoa pelkuruuden tunteita. Kyseessähän ei ole enää pelkästään Lumene, vaan todellinen tasa-arvo ihan kaikilla osa-alueille ja kun jokainen antaa edes hyppysellisen edesauttaakseen tasa-arvoa, kasvaa hyppysellisestä iso vuori. Tätä kohden yritän nyt katsoa, vaikka toinen pelokkaampi puoli kuiskii minulle, kaikki on vain sananhelinää, eikä mikään tässä maailmassa koskaan muutu. Mutta onhan se jo paljon muuttunut joten miksi maailma ei muuttuisi lisää?
Sydämellistä sunnuntaita kaikille ja tästä pinkaisen pikkuserkkujen kanssa brunssille ja tällä kertaa ihan täällä Porvoossa ja brunssista tietenkin juttua täällä blogissa myöhemmin. Onko teillä jotain toiveita, joita haluaisitte minun välittävän Lumenelle lounastapaamisella, sitähän ei koskaan tiedä miten keskustelu rönsyäkään.
