Muistan päälle parikymppisenä tehneenä moninaisia uuden vuoden lupauksia ja useimmiten lupaukset koski pääasiassa laihdutusta tai kuntokuureja. Nyt taaksepäin ajatellen, silloin ei olisi edes tarvinut laihduttaa tai lupailla moisia. Naisen mieli on monesti sillä lailla kieroutunut, ettei koskaan ole oikein tyytyväinen omaan kehoonsa ja olemiseensa. 

Nyt olisi paljon enemmän lupailujen aiheita kuin nuorempana, mutta jotain olen oppinut nuoruudesta eli ymmärryksen mitä on henkilökohtainen itsepetos. Aina kun olen lupaillut jotain, olen myös sortunut, siis ihan aina. Hiljakseen olen hivuttanut mieleni kohti ehkä vielä suurempaa huijausta, ihmeitä tulee tapahtumaan ilman lupauksiakin. 

No eihän se näin mene, päätöksiä kyllä tarvitaan, mutta päätökset voivat olla myös hidastempoisia ja hiljaista kasvua kohti jotain parempaa, mitä se ikinä onkaan. Salamapäätökset ja äärimmäisyydet ovat aina vieneet kohti suurempaa nälkää ja mahan kurinaa.

Tulisi nukkua paremmin, olla somessa vähemmän, syödä terveellisemmin, ulkoilla ripeämmin, antaa kitkeryyksien valua kuin hanhenselästä, keskittyä positiiviseen, olla valittamatta, laihtuakin, lukea enemmän kirjoja kuin viime vuonna ja vaikka mitä. Vähänkö alkaa jo moinen luettelo ahdistamaan ja hikipisara nousta otsalle positiivisesta suorittamisesta.

Jos jotain tiedän itsestäni, mitkään äärimmäisyydet ei toimi, tammikuiset laihdutuspäätökset eivät ole meikäläistä varten. Tässä kohden kuitenkin korostaisin, olen ollut samaisessa tammikuisessa  lupausten lähtöruudussa lukemattomat kerrat ja peukut kaikille, jotka yrittävät ja heistä aina joku onnistuu yrityksessään, se jos mikä on varma.

Joten pois puheet, onpa kauheaa käydä kuntosalilla, kun siellä on nämä tammikuiset laihduttajat. Jokainen on meistä joskus ollut siinä tilanteessa, aloittamassa jotakin, koski se nyt sitten laihduttamista tai jotain muuta elämän uutta tilannetta. Annetaan armoa yrittäjille ja kannustetaan ja toivotaan, että he onnistuvat.

Viime vuonna postasin puolet vähemmän blogipostauksia kuin innokkaimpina aikoina eli se tarkoittaa puolet enemmän aikaa poissa somesta. Luin kirjoja enemmän kuin aikaisempana vuotena. Laitoin illalla kännykän silmäystävälliselle valolle eli en ainakaan heh tuijottanut sitä sinistä valoa. En syönyt terveellisemmin, lihoin lisää, en liikkunut enempää eli poskelleen meni myös moni asia.

Takaraivossa kyllä tapahtuu, prosessi, joka joko vie kohti parempaa tätä vuotta tai sitten ei vie vieläkään. Ehkä yksi vuosi pitää vielä kärsiä sokerihumalassa ja vehnäpöhnässä tai voi olla etten opi koskaan. Mutta mitään en lupaile, sillä jos jotain olen oppinut iän myötä, antamaan armollisuutta itselle, täydellisyyttä ei tarvitse tavoitella, tässä iässä ei tarvitse olla laiha vaikka olisihan se toki mageeta.

Sillä suurin osa paineista tulee ulkopuolelta, somesta ja vaikka ystävistä. Moni ystäväni on hoikempi kuin minä, oikeastaan kun asiaa ajattelen taidan olla joukon pyörein. Se kyllä teettää paineita, olla kuten muut, ja pitää yllä jopa vääristynyttä ajatusta, olla yhtä hyvä kuin muut, hallita elämää yhtä hyvin kuin muut. 

Millään ei ole kuitenkaan niin paljon merkitystä kuin, että itsellä on hyvä olla, sillä se hyvä olo kulkee aaltoina kaikkialle ja siitä seuraa hyvää oloa takaisin ja milteipä hyvän olon kupla.

Vaikka en tänä vuonnakaan laihtuisi, niin enemmän happea, paremmat unet, vähemmän somea ja enemmän kirjoja, siinä on omia salaisia haaveita, ei kiveen hakattuja tavoitteita. Asioita joihin on hyvä kiinnittää huomiota, sillä ihminen on heikko, sitä herkästi lipsuu. 

Kaikkein tärkeimmäksi näistä nostan hyvät yöunet. Ollessani ystäväni kanssa marraskuun lopulla Tukholman risteilyllä, ystäväni oli aivan järkyttynyt sekopäisistä unistani, koko yön pyörimisistä ja vessassa ramppaamisista ja ystävä epäuskoisena kysyi ”onko kaikki yösi tuollaisia.” Ystävä myös kertoi, että hänelle nro 1 on nukkuminen ja muu tulee perässä. Kaikki kotityöt ym. saa jäädä kesken, kun on iltaunien aika.

Tämä jäi kaikumaan korvissa ja olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota yöuniini. Nukkunut enemmän, valvonut vähemmän (jos ei uuttavuotta lasketa). Hyvistä yöunista on seurannut huomattava määrä lisäenergiaa, olen jaksanut touhuta enemmän, kaikkeen tekemiseen menee vähemmän aikaa, sillä väsyneenä sitä käy hitaalla. Elämä maistuu paremmalta, ärsyttää vähemmän, kaikki näyttää valoisammalta ja kappas herkkujakin tekee vähemmän mieli.

Eli jos nyt jotain lupaan tälle vuodelle, niin sen, että yritän nukkua paremmin, sillä kaikki muu hyvä  kenties saattaa seurata perässä. 

Ai niin ja koska Instassakin olen @Koivusalo ja tuntui jo vähän koomiselta kysellä Minäkö keski-ikäinen, koska voisin jo pikemminkin kysyä Minäkö varhaisvanhus? Niin blogi on nyt omalla nimellä ja tämä muutos piti tehdä jo, kun täytin 50-vuotta, mutta kun tuli nukuttua niin huonosti, niin enpä saanut aikaiseksi.

En kyllä yhtään muista mihin perustui blogin aloittaessa blogin nimi. Muistan, että kipuilin nimen kanssa 2-vuotta ja joku nimi oli keksittävä, muuten ei kaksi vuotta mietittyä bloggaamista voinut aloittaa. Halusin nimen olevan jonkinlainen vastaisku kaikelle kliiniselle ja supertäydelliselle, olla tavallinen ihminen.

Nimelle naurettiin alussa, oli tilanteita, kun esittelin itseni ja blogini nimen ja epäuskoisena purskahdettiin nauruun.  Jossain kohden nimi yksilöityi minuun ja nimeä ei kenties enää mietitty, se vaan oli. Toivon ainakin, että tänä päivänä blogin nimi on jo sulautunut omaan henkilökohtaiseen nimeen niin, ettei ole outoa, että blogi kulkee nyt nimellä Tiia Koivusalo. Että olemme ns. yhtä.

Voi olla, että metsään menee, mutta sekin on vain elämää. On hassua, miten jotkut odottavat bloggaajilta täydellisyyttä, kun sellaista täydellisyyttä ei ole olemassakaan, ei oikeassa elämässä eikä blogielämässä.

Miten siellä, minkälaisia uuden vuoden lupauksia on tullut tehtyä aikoinaan tai nyt tai etkö ole koskaan luvannut mitään? Oletko pysynyt jossain lupauksessa ja miksi ihmiset tekevät ylipäänsä uuden vuoden lupauksia? Aina joku kuitenkin onnistuu, se jos mikä on varma ja tuo meille muillekin voimaa onnistua. Miten sinä nukut?

Ei muuta kuin parhaimpia unia kaikille, asia josta olen itse tinkinyt liian pitkään. <3

Sleep is your superpower