Avainsana: thestrain

Tapahtui viime yönä…

Tapahtui viime yönä…

Flunssa ketale iski kyntensä jo pari päivää ennen uutta vuotta. Uuden vuoden paukkeista en tiedostanut mitään, sen takasi työmiehen korvatulpat ja metsämiehen oranssit kuulosuojaimet. Jossain flunssan sekaisissa huuruissa kun heräilin, en tiennyt lainkaan mikä vuosi, mikä päivä oli meneillään… 

Ystävän kanssa olimme eilen syömässä ja shoppailemassa.
Ihmettelin, kun mistään ei tullut mitään ja mikään ei innostanut.
Tämän Joulutervehdys lautasen tosin palavasti haluaisin,
koska kyseinen muki uupuu.
Lautanen myydään ysärin vihreän lautasen kanssa,
en halua sitä toista, näitä voisin huolia monta…

Porvoon Mark&Spencerillä kävin hypistelemässä
 jälleen kerran keksipeltilaatikoita.
Haluan kaikki!
Erityisesti haluaisin tuon bussin, mutta niitä on jo kaksi,
 mutta niissä on erilaiset bussin katot… 
Hurjat ostokseni alla, tuoresmoothieta ja ukkelille Garnierin sampoota. Ukkelille ei kelpaa meikäläisen laadukkaammat sampoot vaan suostuu käyttämään vain Fructista tai L’orealin sampoita. 
Kaikki muut kuulemma jättää hiukset ihan oudoiksi.


Pari päivää oli flunssa tipotiessään ja eilen ylläripylläri vei taas mukanaan. Eilinen ilta meni kuumeillessa, enkä taas tiennyt mikä maa mikä valuutta. Näin yöllä painajaista siitä hiipparista joka kävi pari viikkoa sitten katsastamassa kurkkimassa meidän kodin keittiön ikkunan takaa. Unessa oveemme koputeltiin, en tiedä mikä juju siinä oli, että murtovaras tulee koputtaen sisälle, mutta sehän olikin painajainen… Kävin kurkkimassa keittiön ikkunasta kuka siellä on, näin -70 luvun risaisen Datsunin huuruavan käynnissä pakkasyössä ja yritin herättää miestäni, mutta mies ei vaan herännyt… sitten kai heräsin sydän kurkussa, hiippari tulee, murtovaras tulee… Vai heräsinkö? 


Sushia jo toisen kerran tällä viikolla,
 milloin tämä himo lakkaa.
Nenäkarvat ovat kohta palaneet pois Wasabihuuruista, 
sinänsä kätevää se!

Cafe Picnicissä Cafe Latte Macaron, kyselin myyjältä
mitä makusiirappeja teillä on, niin hän huokaisi syvään 
ja vastasi, nooh meillä on ja luetteli muutaman sitten
taas huokaili ja vastasi, no mitä nyt meillä on…
En välittänyt, olin hyydyksissä…



Uni tuntui täydeltä todelta ja kävin tarkastamassa paikat, jos vaikka paha-aikeinen hiippari ukkeli on murtautunut sisälle autotallin kautta. Katselin keittiön ikkunasta huojentuneena, risaa Datsunia ei näkynyt, mutta muistan pelon tuumiessa, jos käviväkin jo ja ovat pöllineet kaikki tuhat kahvimukiani ja peltipurkkiani… Ei vaiskaan olo on taas turvaton, miten voin jättää lapseni päivisin yksin, kun moiset vorot käyvät täällä kurkkimassa ikkunoista… 


Tulin takaisin sänkyyn, enkä saanut enää unta… Aloin katsomaan HBO Nordicilta Guillermo Toron kauhusarjaa The Strain, jossa paha olento tartuttaa lentokoneellisen ihmisiä hirveillä verensyöjämadoilla ja massaepideamia on valmis. Sarja on kyllä kaikessa absurdiudessaan osannut silti pitää näpeissä, eikä missään kohdassa naurata, ainakaan yöllä..


*Kuva HBO Nordic


Sellainen oli kuumehouruinen viime yö… Kuume teki sen, etten aidosti tiennyt mikä on totta ja mikä ei ja se oli yössä kaikkein pelottavinta…


Olisiko mitään hyytävän hyviä painajaisia teillä siellä kerrottavana näin hyytävän kylmänä päivänä?


Kirpsakkaa loppiaista!