Fobiani somessa ja elämässä!
Miten moneen kertaan olen hokenut, että antaa kaikkien kukkien vaan kukkia ja miten suvaitsevainen pitää olla, yrittää ymmärtää ja vaikka sulkea silmänsä. Silti tämä on välillä hurskastelua, sillä asuu minussakin pimeä puoli ja jotkut asiat joskut ottavat pattiin enemmän, kuin toiset, ns. ärsyttävät. Tiedostan myös todella hyvin, että minussa, blogissani, Instagram-tilissäni on lukemattomia asioita, jotka ärsyttää muita ihmisiä ja olen myös saanut niistä kuulla.
 |
| Varpaat aina piilosilla, kengät täältä. |
Ärsytyksiä tärkeämpää, vaikka aion niitäkin tähän muutaman listata, on merkityksellisempää yrittää etsiä itsestä syitä, miksi ärsyynnyn? Lähden aika pintapuolisesti asiaa selvittämään, enkä mene niin syville juurille, miten itseäni välillä ottaa kupoliin ihan rutosti, mm. muiden elämäntyylin painostava tyrkyttäminen, oli se sitten uskonto, politiikka tai vaikka elämäntapa. Elämäntyyliään saa toki tuutata someen minkä ehtii, mutta siinä menee raja, että jos minulle tullaan kertomaan, että miten minunkin pitää tätä elämää elää ja tietenkin juuri kyseisen ihmisen tyylin mukaan. Koen asian tuputtamiseksi ja reaktioni on vastustus.
Koen myös aavistuksen ärsyttäviksi ihmiset, jotka ottavat aina parhaan palan, tiedättekö, jos tarjoiluvadilla on vaikka leivoksia tai kananpaloja ja joku tarttuu ensimmäisenä siihen isoimpaan ja kauniimpaan palaan. Tiedostan, että tämä ärsyttää minua siksi, että korvaani on hoettu ”vaatimattomuus kaunistaa” ja siksi, että tätä kautta olen kokenut, etten ansaitse sitä parasta palaa koskaan itse.
Nuorena tästä aiheesta kolahti kovaa Amy Tanin kirja ”Ilon ja onnen tarinat”, jossa äiti sanoo tyttärelleen jotenkin näin, ”minä näen sinun sydämeen, joka on kultaa ja otat aina ruokapöydässäkin sen pienimmän palan ja annat muiden ottaa parhaimmat, näen sinut”. Mutta onko syytä olla näin vaatimaton, onko se hyvästä itselle vai katkeroittaako jopa tälläinen, aina tyytyä pienimpään ja vähimpään ja katsoa sivusta, kun muut eivät edes tätä huomaa, kannattaisiko pitää enemmän puoliaan, olematta kuitenkaan röyhkeä?
Koen myös aavistuksen ärsyttäviksi ihmiset, jotka ottavat aina parhaan palan, tiedättekö, jos tarjoiluvadilla on vaikka leivoksia tai kananpaloja ja joku tarttuu ensimmäisenä siihen isoimpaan ja kauniimpaan palaan. Tiedostan, että tämä ärsyttää minua siksi, että korvaani on hoettu ”vaatimattomuus kaunistaa” ja siksi, että tätä kautta olen kokenut, etten ansaitse sitä parasta palaa koskaan itse.
Nuorena tästä aiheesta kolahti kovaa Amy Tanin kirja ”Ilon ja onnen tarinat”, jossa äiti sanoo tyttärelleen jotenkin näin, ”minä näen sinun sydämeen, joka on kultaa ja otat aina ruokapöydässäkin sen pienimmän palan ja annat muiden ottaa parhaimmat, näen sinut”. Mutta onko syytä olla näin vaatimaton, onko se hyvästä itselle vai katkeroittaako jopa tälläinen, aina tyytyä pienimpään ja vähimpään ja katsoa sivusta, kun muut eivät edes tätä huomaa, kannattaisiko pitää enemmän puoliaan, olematta kuitenkaan röyhkeä?
Pinnallisista ärsykkeistä en kestä katsoa Instagramissa hirveästi varpaita, miesten varpaat ei vaan ole kauneinta katsottavaa ja lähikuva karvaisista varpaista ei oikein miellytä silmää. En mielellään katsele naistenkaan varvaskuvia, ellei kyseessä ole kauniit ja huolitellut varpaat. Jos kynsilakkaa on kuluneena varpaankynsissä ja liikavarpaita ja kovaa kantapäätä, niin en vaan kestä katsoa.
 |
| Varpaat piilosilla jo nuorena. |
En kestä myöskään katsoa käärmeen kuvia, koska on käärmekammo. Mutta tiedän, että on ihmisiä joille tekee pahaa jyrsijät ja kokevat samaa pahaa oloa, kun heitän Instagramiin meidän hamstereiden kuvia eli ymmärrän hyvin heitä ja itseäni. Kyseessä on vain geenien mukana kulkeva primitiivinen kammo, jyrsijät tartuttavat sairauksia ja käärmeitä on pelätty jo ammoisista Aatamin ja Eevan ajoista asti.
Entäs sitten tissivaot, valitettavasti olen hieman kukkahattutäti tässä aiheessa. Ei siinä mitään todellakaan, jos joskus julkaisee satunnaisen bikinikuvan ja saa siinä vaikka takapuolikin on näkyvillä, mutta jos joka päivä, päivät pääksytysten joku somettaa tissivaoistaan, niin en valitettavasti näe siinä enää kehopositiivisuutta, vaan kuvat menee jo seksuaalisuuden puolelle. Noh mitä pahaa seksuaalisuudessa on, no ei niin mitään, mutta en valitettavasti vaan halua katsella muiden naisten tissivakoja tai seksuaalisuuttakaan ja en ymmärrä miksi seksuaalisuuttaan tulee tyrkyttää, ei tämä maailma mikään lihatiski ole, me ihmiset olemme niin paljon enemmän.
 |
| No ny maar pyörryn, olen julkaissut tissivakokuvan! |
Tähän on pakko vielä lisätä, että arvostan todella paljon vaikkapa alusvaatekuvia, siis jonkun yrityksen, jossa käytetään erilaisia malleja, eri kokoisia ja ikäisiä ja kyllä niitä tissivakojakin, mutta perusarjessa en ymmärrä, miksi joku kuvaa tissivakonsa joka päivä?
Haluaisin kyllä ymmärtää, mikä kaiken tämän tarkoitus on, mitä näillä kuvilla haetaan, onko kyseessä itsensä hyväksymisprosessi? Kyllä olen myös ihminen, joka on kasvatettu olla pitämättä numeroa itsestään, joten siksi joka päiväiset naamakuvatkin arveluttaa eli oma pelkoni, olenko nyt oman kasvatukseni vastainen, jos laitan omaa naamaani kasvatuksen mukaisesti liikaa, esim. kuten tähän postaukseen.
Haluaisin kyllä ymmärtää, mikä kaiken tämän tarkoitus on, mitä näillä kuvilla haetaan, onko kyseessä itsensä hyväksymisprosessi? Kyllä olen myös ihminen, joka on kasvatettu olla pitämättä numeroa itsestään, joten siksi joka päiväiset naamakuvatkin arveluttaa eli oma pelkoni, olenko nyt oman kasvatukseni vastainen, jos laitan omaa naamaani kasvatuksen mukaisesti liikaa, esim. kuten tähän postaukseen.
Suihkussa jälleen kerran sitten mietin, miksi tissivaot ja varpaat ottaa niin kupoliin. Muistelin, miten nuorena oli varvaskammo ja piilottelin omia varpaitani. Kylään mennessä kesällä kannoin aina käsilaukussa sukkia mukana, jotta voin pukea sukat jalkaan, istuessamme iltaa. Mietin silloin muiden rohkeutta, tuossa nuo muut ovat vaan varpaat vapaalla ja miettimättä miltä ne näyttää.
Toinen on tissivako asia. En näytä omaa tissivakoani, aikoinaan sellaista ei edes ollut, oli pienet rinnat. Oma tissivakoni on siten liikakilotissivako, en koe miksi sitä pitäisi näytellä, siinä ei ole mitään mullistavaa ja on se vähän vanhakin tissivako. Paljastelun raja on omalla kohdalla aina mennyt tuossa tissivaossa, eli sitä tissivaon viivan alkuakaan en halua vilautella.
Maijulle laitoinkin kuvakaappauksen YouTube videoltamme, jossa oli sekunnin murto-osassa näkyvillä 2cm omaa tissivakoani, koska neule oli jotenkin valahtanut alas ja kirjoitin tekstin, ei ole todellista, nyt minäkin kuitenkin vilautan tissivakoani. Myönnän, ajattelen tässä tissivako asiassa myös lapsiani, ehkei heistä olisi kiva, jos heittäisin ryntääni somessa tiskiin tämän tästä, vai aiheuttaisiko niiden paljastaminen lapsissani enemmän kehopositiivisuutta, kun en vaan tiedä.. Tissivakokin siis on ihan yes ja rantakuvat todellakin, mutta please ei joka päivä.
Maijulle laitoinkin kuvakaappauksen YouTube videoltamme, jossa oli sekunnin murto-osassa näkyvillä 2cm omaa tissivakoani, koska neule oli jotenkin valahtanut alas ja kirjoitin tekstin, ei ole todellista, nyt minäkin kuitenkin vilautan tissivakoani. Myönnän, ajattelen tässä tissivako asiassa myös lapsiani, ehkei heistä olisi kiva, jos heittäisin ryntääni somessa tiskiin tämän tästä, vai aiheuttaisiko niiden paljastaminen lapsissani enemmän kehopositiivisuutta, kun en vaan tiedä.. Tissivakokin siis on ihan yes ja rantakuvat todellakin, mutta please ei joka päivä.
 |
| Dekoltee peitossa piripintaan, poncho täältä. |
Oli kuitenkin pakko miettiä asiaa syvemmin, miksi jotain ärsyttää esimerkiksi toisen ihmisen positiivisuus, miksi minua riepoo ruokkoamattomat varpaat tai tissivaot, niin ei tarvitse olla hirmuinen keittiöpsykologi ymmärtääkseen, että kyseessä on asiat, joita emme salli itsellemme tai emme itse toimi vastaavasti ja näin emme salli näitä asioita muillekaan ja liian herkästi tuomitsemme muita.
Ihan aidosti, autuas on tietämätön, joka laittaa kaikki liikavarpaansa peliin tai tissit tiskiin, autuas on se, joka ei liikoja mieti, mitä muut ajattelee. Autuas on se joka hymyilee ja on postiivinen ja näin kohtaa muiden positiivisuuden ja saa elämästä irti enemmän. Fakta on kuitenkin, että meillä kaikilla on fobiamme ja minulla ne valitettavasti on, käärmeet, tissivaot, ruokkomattomat varpaat, yksioikoinen tuputtaminen.
 |
| Joidenkin mielestä jyrsijät on ällöjä. Kyseessä muuten hamsteri, roikkuvat hiukseni saavat näyttämään, että Dobbiella olisi pitkä häntä, mutta ei ole! |
Mutta tiedättekö mikä kaikkein eniten ärsyttää kuitenkin muissa, se on tuomitsevaisuus ja siksi yritän kasvattaa tätä puolta itsessäni ja kestää paremmin ne varpaat sun muut ulokkeet, eihän nämä asiat ole minulta pois, joten miksi ärsyyntyä, ah siinäpä tuhannen dollarin kysymys, mutta hei työstäminen sen kun jatkuu. En pidä tuomitsevaisuudesta itsessäni, enkä pidä siitä muissa, miten kenelläkään on oikeutta tuomita ketään yhtään mistään. Tähän sopii myös raamatulliset lauseet enemmän, kuin täydellisesti:
Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. (Matt 7:1) Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä. (Joh 8:7) Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.
Miten siellä, mikä teitä ärsyttää somessa tai mikä aiheuttaa karvat pystyyn järkytyksestä. Onko teistä kaikki pottuvarpaat vaan kauniita ja tissivaot varsinkin naiseuden ylistys. Haittaako mikään, jos joku on känkkäränkkä tai joku yltiöpositiviinen, koska itse olette niin sinut itsenne kanssa, koska siinähän näissä ärsytyksissä on loppupeleissä kysymys, mitä enemmän olet sinut itsesi kanssa, sen vähemmän ärsyynnyt.
Aika katalaa onkin huomata, etten loppupeleissä ole sinut omien varpaitteni ja oman tissivakoni kanssa, sillä niistähän tämä kaikki kumpuaa. Tai jos joku vihaa positiivisuutta, ettei sellainen ole todellista ja vain teeskentelyä, niin kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä, mitä en salli itselleni, miksi tuo toinen niin kovin ärsyttää, miksi koen iloisen ihmisen feikiksi, mitä painolasteja minulla itselläni on?
Aah nyt kohti vapautuneisempaa huomista, jolloin kaikki kukat, varpaat, tissivaot ja positiiviset ihmiset kukkikoon ja tietty käärmeet ja jyrsijätkin ja me negatiiviset irtautukaamme tästä negatiivisuuden pakkopaidasta.
Uskon varmasti, että 100% positiivisena on kivempaa ja se varpaiden vapaasti näyttäminen, se varmaan vasta vapauttavaa onkin, uskaltaisinkohan itsekin? Tissivako jäänee vielä piiloon kuitenkin, ei nyt oteta liian isoja harppauksia tässä itsensä hyväksymisen saralla. 😉
Uskon varmasti, että 100% positiivisena on kivempaa ja se varpaiden vapaasti näyttäminen, se varmaan vasta vapauttavaa onkin, uskaltaisinkohan itsekin? Tissivako jäänee vielä piiloon kuitenkin, ei nyt oteta liian isoja harppauksia tässä itsensä hyväksymisen saralla. 😉
