Avainsana: tvsarja

Ahdistuksen tunteet. Teidän lukemattomat upeat vinkit, miten selättää ahdistusta!

Ahdistuksen tunteet. Teidän lukemattomat upeat vinkit, miten selättää ahdistusta!

Aika moneen otteeseen olen sivunnut täällä blogissa vaihdevuosien tuomia ahdistuksen tunteita, jotka alkoivat selittämättöminä kenties noin neljä vuotta sitten ja paisuivat kuin pullataikina siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä jotain.

Kuvailisin tätä vaihetta ja olotilaa näin, olin uppeluksissa ja räpiköin, nyt pysyn pinnalla ja pää saattaa välillä hetkittäin upota veden alle. Vieläkään en riemulla uida pulikoi.

Paljon parannusta, mutta maalissa ei vieläkään. On hyviä ja tasaisia päiviä ja sitten on aivan järkyttäviä päiviä. Joku voisi ajatella, että näin elämä meneekin, tällaisia päiviä kaikilla on. Mutta tämä ei ole samanlaista ahdistusta kuin nuorempana tai vielä muutamia vuosia sitten.

Totta kai ahdistuneisuuden tunteet kuuluvat elämään, mutta silloin kun ahdistuksen tunteet ottavat vallan, olivat yhdessä vaiheessa vallitseva mielentila, nyt päivittäin kylässä kävijä, on pakko pohtia mikä avuksi?

Osittain olen jo hyvin uupunut tähän taisteluun, osittain kauhuissani miten hirveä olo jokin aika sitten oli ja miten lähimuistissa tuo painajainen on. Osittain toiveikas miten paljon parempi olo on nyt ja hyvän olon syrjästä kun saa kiinni, alkaa ymmärtämään, että on aivan hilkulla, että tasapaino saattaa löytyä.

Toki on myös pakko kysyä itseltään, mikä on tätä aikaa, kuinka moni kärsii nyt? Mikä on mitä? Painajaisia olen nähnyt nyt monena yönä peräkkäin, mikä on yleensä aivan normaalia omalta osalta, käsitellä öisin päivällä käsittelemättömiä tunteita.

On ollut sotaunia, taivaalta tiputetaan pommeja ja piiloudun kerrostalon rappuun ja hädissäni mietin ovatko kaikki lapset turvassa? Viime yönä Sons of Anarchy:n jäsenet ajoivat takaa varastotilalta pimeään metsään ja poljin potkulaudalla sokkona yli puiden juurakkojen ja pelkäsin kaatuvani ja että saadaan kiinni.

Instagramin puolella kirjoitin etanaunesta ja ahdistuksen tunteista, jotka todellakin ovat universaali ilmiö, miltei kaikki meistä kokevat ahdistuksen tunteita ajoittain tai usein tai jopa päivittäin. Sain Instagramin puolella yli 100 kommenttia joko yksityisviestinä tai feedkuvan alle. Sain hurjan määrän hyviä neuvoja käsitellä ahdistuksen tunteita ja ajattelin, että jos edes yhdelle ihmisistä voisi näistä neuvoista olla apua myös täällä blogin puolella, se on jo suuri syy kirjoittaa tämä postaus ja listata nämä hyvää tarkoittavat, vertaistuelliset, rohkeitten ihmisten antamat neuvot.

Kaikille tuhannet kiitokset kommenteista.

Kirjoitin Instagramiin näin:

”Näin unta, että joku laittoi suuhuni ison ukkoetanan ja sanoi etanan olevan ”Jumala.” Huh olipa merkillistä. Halusin kaikin keinoin saada etanan ulos sisuksista, ennen kuin etanasta ja minusta tulee yhtä eli joku merkillinen muodonmuutosprosessi olisi ollut luvassa ja luultavasti olisin muuttunut osittain etanan näköiseksi. 

Unitulkinta kertoo: ”Etana  tuo hitaasti huononevia uutisia. Asiat ovat kääntymässä pahempaan suuntaan.” No niin, just great.

Miten siellä, kun teitä ahdistaa, miten pääsette ahdistuksen tunteista eroon? Täällä ei auta ajatus, että ahdistus menee ohi, koska tunne hiipii päivittäin mieleen. Huolipäiväkirja tai huolihetki eivät auta myöskään lainkaan, en pysty projisoimaan ahdistusta yhteen lyhyeen hetkeen ja tämän jälkeen unohtamaan tunteet.

Muistan hyvin miten ahdistuksen tunteet alkoivat hiipiä mieleen iltaisin muutama vuosi sitten. Epämääräinen tunne, nyt ahdistaa, mutta ei lainkaan ymmärrystä miksi?

Jossain kohden ahdistuksen tunteet saivat niskalenkin ja kaikki yöt menivät murehtimiseen, että läheisille sattuu jotakin ja oli turvaton olo. Olen vieläkin niin traumatisoitunut kaikista unettomista öistä ja tuosta pelosta, ettei pelko täysin päästä irti.

Ennen elin hetkessä, mietin asiat järjestyy, olin jonkinlainen optimisti.

Nyt murehdin ikääntymistä, miten kaikki lapset pärjää, miten lapset kestävät isoja vastoinkäymisiä, miten he pärjäävät, kun en ole enää täällä heitä tukemassa. Olen itsekin pärjännyt, joten miksi eivät lapset pärjäisi. Selvästi on vaikeaa päästää lapsista irti.

Vallitseva elämäntilanne, joka varmasti kuristaa suurta osaa meistä, ikääntyminen, vaihdevuodet, ihmiskontaktien väheneminen, kaikkien lasten kasvaessa aikuiseksi ja sitä myötä tarpeettomuuden tunne. Kahden vuoden aikana monen ihmisen ja myös eläinten poismeno on saanut miettimään, tätäkö ikääntyminen on, alamäkeä, sairastumisia ja menehtymisiä.

Seela Sella sanoi lehtihaastattelussa ”kun ahdistaa, käännän ajatukseni pois itsestäni.” Mutta kun ei sekään oikein auta, koska murehdin niin paljon muita.
Mikä avuksi ahdistuksen tunteisiin, miten te toimitte kun ahdistaa? 

Olisi hyvä muistaa, että ihmisen hymyn takana voi olla vaikka minkälaisia tunteita.

Teidän upeita ja julkisesti antamia neuvoja ja ohjeita ahdistuksen selättämiseen. Yksityisviestillä annetut luonnollisesti jätän julkaisematta, koska ovat yksityisesti annettuja neuvoja ja oman sydämen purkamista ja tarkoitettu yksityiseksi.

Liikunta ja ulkoilu, alkoholi ja sokeri

”Mä liikun itteni hikeen joka toinen päivä. Endorfiinit valtaa kropan, ja huolet pienenevät. Kun löytyy sellainen laji, josta tykkää, on kiva liikkua. Mulla sauvakävely, pilates ja Pamela Reifin jumpat Youtubessa. Olen myös huomannut, että kroppa ei siedä enää alkoholia tai sokeria, joten nekin on ihan minimissään.”

”Mulla ajatukset kierää kehää usein eikä ajatuksia tahdo saada loppumaan.. mun neuvo on varpaille nousu (mä teen mx 20 kertaa ulkoilu…)”

”Tämmöstä se välillä on, meidän ikääntyvien ajatusmaailma. Mua vähän helpottaa kevyt liikunta ja ystävien kanssa keskustelu.”


Mä lähden ulos metsään ja luontoon, ja hengittelen siellä syvään niin saan energiaa ja ajatuksetkin selkeytyy.”

Lempisarja, hyvää mieltä tuova sarja, itkeminen

”Ahdistukseen auttaa usein joku oma sarja. Olen katsonut esim. Emmerdalea 24 vuotta, siihen olen uppoutunut ihan hirveimpinäkin elämän hetkinä. Itkeminen auttaa usein kamalaan oloon, sitten se paino tavallaan lähtee pois rinnan päältä, ja on helpompi hengittää. Murehdin itse paljon läheisiä ja mietin miten lapset pärjää jne. Olen aina ollut vähän murehtija.”

Samaistun voimakkaasti. Itsehän pidän ahdistusta loitolla tuijottamalla Netflixistä ja Viaplaylta sarjoja. Samat tutut suosikit pyörivät mulla vuodesta toiseen (Gilmore Girls, Downton Abbey, Greyn Anatomia, nyt Good wife ja Teho-osasto.) Jännäreitä en kykene enää katsomaan, koska ahdistus lisääntyy.”

Ei kannata liikaa märehtiä


”Huolten saavi on pohjaton eikä sinne kannata liian syvälle kurkistella, kun ne akuuteimmat huolet nousee muutenkin pinnalle. Tämän kun aina muistaisi.”

Voisiko asioita murehtia ennen nukkumaan menemistä, ettei murehtisi yöllä?

”Sitten alkaakin murhehtimismylly jauhaa, eli mietin ikääntyviä vanhempiani siellä kaukana, äidin Alzheimeria, siskoni perhettä ja toisaalta lapsieni pärjäämistä täällä, omaa ikääntymistäni ja sairauttani…..ja lopulta ahdistun niin, ettei henki meinaa kulkea!
Ihan kamalaa!
Olen koettanut murehtia asiat hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, mutta ei auta!”

Usko ja kun usko, saa voimia, jotka kantaa, kiitollisuus.

”Olen huomannut itsessäni, että iän myötä olen herkistynyt entisestään. Hyvin nopsaan erilaiset pelot ja huolet valtaavat mielen. Isoin huoli on tietysti se, että omille rakkaille sattuisi jotain.
Oma terveys, joka on työstressin myötä huonontunut, myös surettaa ja huolettaa. Korona on kurittanut yritystoimintaa ja sitä tietty murehdin ja pelkään, miten taas selviän tämän vuoden.

Minua eivät ole auttaneet huolipäiväkirjat tai hetket, jotka varaisin murehtimiseen yms. Kyllä ne tunteet ja huolet pulpahtavat pintaan omia aikojaan.
Olen koittanut tehdä töitä oman mieleni kanssa, etten ainakaan aina putoaisi sinne ”kuiluun”. Joskus toki on jotenkin puhdistavaa rypeä siinä pintaan nousseessa tunteessa ja antaa kyynelten ja kaikkien tunteiden tulla. Se jotenkin helpottaa. Mutta sellaista ei jaksa kauhean usein eikä ole tarpeenkaan.

Luen myös raamatun psalmeja, joiden kirjoittaja sanoittaa hyvin tunteita, mitkä monasti itselläkin jyllää. Siellä puhutaan paljon vihollisista, jotka olen tulkinnut niiksi meidän mielen vihollisiksi, jotka usein ”vainoavat” meitä. Huokaus tuonne ylöspäin on yksi turva itselläni. Aina on voimia ja apua tullut jollain tavalla. Ei aina niin kuin toivoisi tai odottaisi. Eri vaiheissa on ollut kuitenkin ns. ”kannettu olo” ja on jaksanut vaeltaa taas eteenpäin.

Eihän tämä elämä aina helppoa ole, mutta paljon on hyvää, josta saa olla kiitollinen. Oma haasteeni olisi oppia elämään enemmän ns. hetkessä. Usein sitä pilaa murehtimalla jo etukäteen jotain, joka ei ole edes tapahtunut. Se on rasittavaa.”

”Niinpä, kaikilla meillä on jotain arpia ja kannettavaa, onneksi vastapainoksi myös ihania asioita ja ihmisiä, niistä niin kiitollinen❤️enkelin viestit on myös ihania, netistä voi katsoa ja mulla on enkelikortit, niistä saa aina positiivista voimaa, vaikken uskonnollinen olekaan💕💕😘”

Jooga, meditointi, kiitollisuus, oman arvon oivaltaminen, ystävät, musiikki, kulttuuri, eläinvideot, oikeanlainen ravinto ja hoidot.

”Tällä hetkellä saan eniten voimaa kevyistä joogaharjoitteista, meditoinneista (pääsin eroon unettomista öistä) ystävistä, asiakkaiden palautteesta, luonnosta. Opettelin, kiitollisuutta pienistä asioista. Jätin myös pois kofeiinin ja lähes kokonaan alkoholin ja aloin kuuntelemaan enemmän kehoa ja sen tarpeita. Vaihdevuosi oireetkin hävisi kokonaan. Olen opetellut seisomaan omassa voimassa ja harjoitellut luottamaan siihen, että elämä kantaa. ❤️:miä sinne 💯 sinäkin tuot varmasti iloa ja valoa monelle ❤️ Niin tuttu tunne, tuo aloittamisen vaikeus. Paljon on ollut vanhasta luopumista, kuten pitkä parisuhde 😥 väsymystä ja masennusta kaikesta, vaihdevuosioireet. Mutta huomasin, että se antoikin tilaa kaikelle uudelle. Aloin opiskelemaan omien tunnelukkojen purkua. Ja etenin pienin askelin kohta uutta ja parempaa itsetuntoa ja hyvinvointia. ❤️”

”Ihan kuin olisin itse kirjoittanut osan asioista, niin tunnistan. Muutama vuosi ollut vaikeita, hometalo vastoinkäymiset, rahallisesti, että henkisesti. Sairauksia itselle, läheisen saattohoito ja poismeno. Välillä tuntuu, että eikö tämä ikinä lopu? Itsellä palaa jonkinlainen toivonkipinä kuitenkin ja että kyllä se elämä voittaa. Sitä ajattelee, että jollakin menee vielä huonommin ja yrittää nauttia elämän pienistä asioista. Luonto on minulle tärkeä, sieltä saa voimaa, musiikki, meditaatio, jooga ja päiväkirjaakin pidän välillä. Muutama läheinen ystävä joille voi puhua ihan kaikesta.”

”Tämä kolahti 💜 Hengitysharjoitukset, jooga, tanssi, rentoutus, kehon hoidot, ulkoilu, eläinvideot, teatterissa käynti.. tilanteesta riippuen. Joskus auttaa, joskus ei. Varsinkin tällä hetkellä kun joutuu eristäytymään, nuo ikävät tunteet nousee helposti pintaan. ”

”Meditointi, syvähengitykset ja energiahoidot ovat yksi oman hyvinvointini kulmakivistä sekä terveellinen ravinto. Rasvahappotasapaino vaikuttaa ihan kaikkeen aivoista sydämeen eli myös mielialaan. Eli monipuolisesti vitamiineja, hivenaineita ja superfoodeja BalanceOilin kera. Suosittelen @life_energy_and_beauty energiahoitoja.”

”Voi niin tuttua! Itse olen ollut murehtija ja ahdistuja ihan lapsesta asti, joten mulla ei ole edes toivoa, että kyseessä olisi joku ohimenevä ikävaihe. Just se huoli muista, se on pahin, en tiedä mistä se välillä nousee pintaan. Näissä kommenteissa onkin jo mainittu hyvät neuvot, jotka itselläkin on käytössä, kuten jooga ja meditaatio, mutta itse olen käynyt myös vuosikausia ihan ammatti-ihmisen juttusilla. Joskus ei itse näe metsää puilta ja ammattilainen osaa avartaa vähän maisemia! ”

”Kuule, piti kirjoittaa vielä siitä puhumisesta! Että jos löytyisi joku, jolle purkaa mieltä vai voisiko kirjoittaminen auttaa.🤔 Työkavereina mulla monta +50 naista ja itsekin siihen suuntaan kovaa vauhtia menossa..ja olen joo kuullut, että alamäki on nopea.😬 Toivotaan, että ahdistus helpottaa! Uskon, että sun somessa kirjoittaminen auttaa paitsi sinua, myös muita. Ymmärtää, ettei ole yksin.❤️”

Ota ahdistuksen tunne vastaan ja tunne menee ohi.

”Mä olen alkanut oppia tällaisen ”tunne tunteesi”- taktiikan. Et kun tuntuu kurjalta ja pelottaa, niin oikein rypee siinä tunteessa. Ja se helpottaa. Mikään tunne ei pysy kauaa.”

”En tiedä jos auttaa, mutta kun minua ahdistaa annan sille tilaa yhden päivän. Sitten sen jälkeen keskityn asioihin jotka ovat hyviä asioita elämässäni .Poikani aina sanoo,että elämä kantaa. Siitä saan voimia,kun itse mietin miten poikani tulee pärjäämään elämässä kun en itse siihen kykenee enään,tai kun aika minusta jättää.”

”Vaikea sanoa millä ahdistuksesta pääsisi pois 😔 täälläkin samanlaisia ahdistuksia, mietin niitä aikani ja sitten ne unohdan aina joksikin aikaa. Välillä kyllä tosiaan tuntuu, että aikamoista rämpimistä tämä elämä on tässä iässä 😥 Ilo on kateissa 😭😓”

”Ahdistus on aina reaktio johonkin, ei perimmäinen tunne. Koetan opetella miettimään, mikä toinen tunne on taustalla. Pelottaako jokin? Mitä suren? Ja yritän uskaltaa kohdata me tunteet, vaikka eihän se hyvältä tunnu ja mieluummin haluaisin jotain muuta.”

”Ahdistus.. joku neuvoi joskus ettei kannatakaan taistella vastaan- antaa ahdistaa kunnolla ja miettiä pahimmat vaihtoehdot.. ja sitten antaa niiden mennä mielestä kun eivät ne oikeasti toteudu- koska aina voikin sattua pahan sijaan jotain todella HYVÄÄ💜ja voitkin kuvitella asiat parhain päin💜

Minäkin yhtenä syksynä pelkäsin ja murehdin, jos maalla tulee hiiriä sisään, huolestuin joka rapsauksesta- ja kun ei yhden yhtä hiirtä nähty olin melkein harmissani, meni hyvä huolestuminen hukkaan💜Ei murheilla välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa- sinunkin upeat lapsesi pärjäävät taatusti, koska sinähän olet ne kasvattanut pärjääviksi💜

Ruokaa riittää kaupassa ja ellei, keksitään jotain.. on kotileipomoita ja kasvitarhoja ja tuoretoreja💜Eikä tälle K-ajalle mitään voi vaikka löisi päätään seinään. Minä mielestäni koetan pyyhkiä pois kaiken, mille en kerrassaan mitään voi ja tästä ajasta olen ottanut sen ilon – hiljaisuuden ja rauhan, ajan mietiskelyyn, lukemiseen, elokuvien katseluun, valokuvaukseen, metsässä käyskentelyyn, lepoon💜vaikka välillä onkin huonoja öitä.

Huonona yönä hipsin villasukissa keittiöön, juon maitoa ja syön suklaakeksin, se lohduttaa aina💜Äiti opetti hengittämään syvään ja ’jättämään huolet Herran haltuun’- on ollut oiva neuvo💜Unet ovat ihmeellisiä.. olen ollut oikeasti ’entisessä elämässä’ hengenvaarassa ja unissakin juoksin pakoon, vaikkeivät jalat kantaneet, en saanut suljettua ovia takanani- ja sitten, kun unessa annoin surmata itseni, huokaisin vain että siinä se sitten oli – ja painajaiset loppuivat siihen💜Voin vannoa, että ikääntyminen on ihanaa, ainakin tähän asti ollut, anna vain itsellesi lupa elää hetki kerrallaan.. naura kaikelle mikä yhtään huvittaa, hymyile kauniille peilikuvallesi ja nauti, NAUTI kun olet elossa, kun saat tuntea niin ilot kuin murheet ja tunne TÄYSILLÄ.”

” Itsellä se ahdistus yleensä johtaa paniikkikohtaukseen ja siitä sitten hallitsemattomaan itkuun. Mutta itku taas puhdistaa. Tai ainakin siltä tuntuu. Välillä ahdistukseen auttaa puhuminen. Välillä jooga. Välillä myös se, että ottaa ajan sille ahdistuksen tunteelle ja miettii mikä ahdistaa, miksi ja voinko tehdä asialle jotain? ”

”No tieto siitä, että kysymyksessä on tunne eli oma tunnekehoni reagoi johonkin asiaan. Sitten kun tunne on päällä pyrin analysoimaan omaa arkeani – mikä olisi se asia, joka vaatii huomiotani. Helpointa on lähteä liikkeelle omasta fyysisestä kehosta. Onko joku oire, pienikin, johon tämä tunne on linkittynyt. Jos on vaikka veden juominen jäänyt huomiotta, aloitan sen asian korjaamiseksi jne. Tämä ei tarkoita, että olisin hoitanut näin itseni tunteettomaksi/että en tuntisi ajoittain ahdistusta, mutta kestän sen paremmin, kun minulla on tietoa asiasta.

Terapia ja löytää itselle juuri se oikea terapian muoto.

Mulla auttaa terapia 🥰 Ja ei auta heti vaan vaatii säännöllisiä käyntejä. Mun mielestä kaikkien pitäisi käydä terapiassa, niin maailmassa ei olisi varmaan edes sotia. Terapiassa keskeisintä on löytää itselle sopiva suuntaus (itse tykkään puhua ja pohtia, joten psykodynaaminen ja kognitiivinen on hyvät, ratkaisukeskeinen ei) ja vielä sopiva terapeutti juuri sinulle. Haastavaa tuo aloitus aina on, itsekin olen käynyt terapeuteilla, jotka eivät ole minulle lainkaan sopineet ja sitten lopulta löytänyt paremmin sopivan. Masennuslääkkeistä itselle oli enemmän haittaa kun hyötyä 🤔 Oivamieli.fi löytyy myös harjoitus nimeltä Matkustajat bussissa, jonka kuuntelen jos paniikki ottaa vallan. Muuten en fanita vastaavia harjoituksia, mutta nuo on hyviä! Mulla on ihan sama juttu tehtävien kanssa, en jaksa niitä tehdä! Totta kai lääkitystä voi harkita, varmasti riippuu henkilöstä, miten toimii! Ja tuo vaihdevuodet varmasti aiheuttaa niin paljon 😅 Mitä me naisina joudummekaan elämämme aikana kestämään 🥺”

Paketoida murheet ja ahdistuksen tunteet rasiaan, äänikirjat, terapia ja mielelle uusia mielenkiinnon kohteita, kuten opiskelu.

”En taida osata antaa tähän parempaa rauhaa tai lohtua kuin yhden nimen: Eeva Kilpi.”

”Alfa tv. ltä tuli juuri Sanna Ukkola live, jossa haastateltiin Tony Dunderfeltia. Hän puhui mm. käytännön mielen rauhoittumiskeinoista. Aiheesta on tulossa kirja. Täytyy katsoa, jos löytäisi ohjelman jostain palvelusta, en nähnyt kuin lopun. Mainitsi, että ajatusrömpiöt (jos oikein kuulin) pitäisi saada jollain keinolla poikki. Itsellä on auttanut murehtimisen katkaisemiseen yksi hassu keino. Kun nukkumaan mennessä alkaa ajatukset laukkaamaan, kuvittelen että laitan ajatukset/ murheet/ ratkaisemattomat asiat kauniiseen rasiaan talteen. Ajattelen, että ne pysyvät siellä tallessa ja voin halutessani palata niihin seuraavana päivänä. Ja kieltäydyn murehtimasta yöllä sängyssä. Ajattelen, että päivä aikaan voin asioille jotain tehdäkin mutta yöllä en.

Parhainta mitä voin itselleni tehdä on kieltäytyä murehtimasta ja laittaa uudestaan ja uudestaan murheet sinne mielikuvitus rasiaan, jos ajatukset lähtee laukkaamaan. Noh sitä rasiaa piti joskus mielikuvissa tunkea ja änkeä kiinni uudestaan ja uudestaan ja istua sen päälläkin. Taisinpa joskus potkiakin sitä menemään, kun kyllästytti ajatusten karkaaminen 😅 Mutta se auttoi mulle ja lopulta pääsin ilta ja yö murehtimisesta eroon. Nykyään yksinkertaisesti kieltäydyn ajattelemasta mitään kun menen nukkumaan.

Aina se ei onnistu, sitten kuuntelen kirjaa. Silloin ei pääse ajatukset karkaamaan murheisiin, kun kuuntelee. Tsemppiä keinojen etsintään, kyllä niitä löytyy 😘 Niin ja 3 vuoden terapia auttoi tietenkin itselle. Se oli pääasiassa juuri sellaista keskusteluterapiaa. Sain puhua niin pitkään käsittelemättömistä asioista, että itsekin jo kyllästyin. Jossain vaiheessa tuli vain tunne, että eiköhän nyt riitä. Ja oli aika siirtyä seuraaviin asioihin. Niitähän riitti kolmeksi vuodeksi hyvin 😚 Terapian loppuminen aluksi pelotti, mutta keinoja ahdistukseenon löytynyt sen jälkeenkin.

Aloitin mm. psykologian perusopinnot avoimessa yliopistossa, kun halusin oppia ymmärtämään paremmin. Se on ollut tosi tärkeää mulle ja tuonut positiivisuutta elämään. Kun opiskelee jotain uutta, ei yksinkertaisesti pysty koko aikaa murehtia jotain. Avoimissa on vaikka mitä vaihtoehtoja, jos opiskelu kiinnostaisi 🤗 Itsellä verkko-opintoja etänä. Voi kuulostaa haastavalta ajatusten laittaminen johonkin ”ajatuslaatikkoon”, mutta harjoittelemalla sellaistakin voi näköjään oppia. Harjoittelemista se vaatii ihan niinkuin mikä tahansa muukin uusi taito.

Kun huomaa, että ajatukset alkaa kiertämään kehää jonkin asian ympärillä, päättää että nyt ei ole itselle hyvä hetki ja laitan ne talteen johonkin. Lupaa itselle, että voin palata niihin myöhemmin, kun on parempi hetki. Kun näin jaksaa jatkaa uudestaan ja uudestaan niin murehtiminen voi vähentyä. Yleensähän niihin ei ole tarvetta palata.

Se oli myös tärkeää oppia, kun mietin kumpako keino loppujen lopuksi auttaa itseäni ja läheisiäni enemmän 1) vatvominen ja murehtiminen vai 2) yritys rauhoittaa mieltä, levätä ja sitä kautta jaksaa toimia arjessa paremmin.

Terapiassa on se ero ystävien kanssa jutusteluun, että sieltä saa asiantuntijalta neuvoja kaikenlaisten ajatusrömpiöiden käsittelyyn, muuttamiseen ja työstämiseen. Ystävien kanssa sitä helposti vain vatvoo asioita, eikä ne loppujen lopuksi mene kovinkaan paljoa eteenpäin. Ei ainakaan niin tehokkaasti. Voisi verrata siihen, että yrittää korjata esim autoa kaverin kanssa, jolla ei ole alan koulutusta. Omasta mielestä olisi hienoa, jos kaikki voisivat halutessaan käydä terapeutilla iästä riippumatta. Miksei mieltä voisi hoitaa yhtä hyvin kuin muutakin kroppaa. Aivot on yksi elin muiden joukossa ja niin mielenkiintoinen onkin 🤗💕”

”Itse uskon, että taipumus ahdistumiseen on meissä toisissa sisällä, ja sen kanssa on vaan painittava aina välillä. Itseäni ehkä auttaa juttelu omalle itselle. ”Tää on taas tätä, älä anna sille periksi, etsi iloa jne” Ja sitten se kun keskittyy tekemään jotain. Yölliset ahdistukset on hankalampia selättää. Kuuntelen kuulokkeilla hyvää musiikkia, podcastia tai äänikirjaa. Nykyään myös meditaatio-äänitteitä. Vaihdevuosien aikaan mullakin ahdistus nousi ihan uusiin mittoihin. No siitä ajasta on onneksi selvitty, mutta vieläkin välillä se tuttu, epämääräinen ja kohteeton ahdistus yrittää päästä päälle. Ja tämä hitsin k-aika on otollista ahdistukselle. Mutta ei anneta periksi! ”

Koita jaksaa hakea muutosta vaikka se on vaikeaa.

”Pari kuukautta sitten heräsin lähes joka yö murehtimaan asioita. Liikaa töitä, opiskelu siihen päälle + tyttären moninaiset ongelmat. Lopulta olin niin väsynyt, että itkin vain yöllä. Päivisin olin väsymyksestä ihan sekopäinen. Sitten päätin varata ajan lääkäriin, mutta ensiapuna kävin keskustelemassa esihenkilön kanssa mun työmäärästä, johon sain heti helpotusta. Ja koulusta otin parin kuukauden aikalisän. Tilanne helpotti heti jonkin verran. Edelleenkin nukun välillä huonosti, mutta en enää onneksi montaa yötä putkeen. Yritän olla ahdistumatta, mutta ei se vain aina onnistu.”

Feng Shui, lapsenlapset elämän jälkiruoka, kirjat ja vanhenemisen hyväksyminen, opetellaan hetken lapsiksi.

”Ahdistukseen ei oikeasti ole keksitty apua. Ei täydellistä. Kovasti pohtivat, pessimistit ja erityisherkät ovat sille alttiina. Jokainen tavallaan tein yhdestä huoneesta feng shuin, siellä on tilaa sekä ajatella että joogahengitellä. Ei ahdista yhtään, kun sukeltaa matkaa kirkkaassa vedessä, lukee hyvää kirjaa, istuu rakkaan kanssa hyvän ruoan ääreen tai katsoo kuopuksen vauvaa silmiin. Kaikki eivät osaa olla tulevia, vaikka ei kannattaisi. Yritän muuttua. Ikääntyminen on yksi harmistus. Kun Astrid Lindgren täytti 90 vuotta ja häneltä kysyttiin, että miltä tuntuu? Hän vastasi: Vanheneminen on pelkästään paskamaista! Ihan samaa mieltä. Kunpa voisi elää kaksi elämää. Kaikkea ei yhdessä millään ehdi. Opetellaan hetken lapsiksi. Siis lapset. Kun he lähtevät kotoa, se laittaa ajattelemaan varjoajatuksia. Takuulla tilalle tulee jotain uutta kivaa, kuten elämän jälkiruoka, lapsenlapsi.”

Uni ja estrogeeni

”Nää tuhannet huolen aiheet on inhottavia, kuten huoli lapsista ja nämä vaihtarit. Kyllä mä laitan paljon niiden piikkiin. Mulla oli ihan kauheet ahistukset ja masennuksen portti avoinna ennen lääkitystä, nythän oon popsinut pienintä annosta vuosia ja kaikki muut oireet on poissa, mutta hetkittäin meinaa ahistaa ja pientä paniikin poikastakin iskeä. Hengitys muka-vaikeutuu ja saattaapa kaulaa kuristaa ja huimata. Pitää vaan sanoa itselle, että rauhoitu nainen ja hengitä. Se vähän auttaa, mutta vaan hetkeksi. Ja se, että aidosti täytyy keskittyä esim töihin tai juurikin johonkin, mikä vaatii huomioni täysin. Eikä unohdeta unta, jos nukkuu hyvin, sekin itselläni auttaa. Tämä aika. Tämä on ihan hanurista ja ahdistaa myös.”

Unet ja unien tulkinta.

”Noi unet on ihmeellisiä täälläkin, joskus pohdin niitä monta päivää, joskus vuosia. Vieläkin muistan lapsuuden unen kun olin kellarissa. Seisoin puulaatikon päällä ja äitini kaukana minusta toisen puulaatikon päällä ja koko lattia oli käärmeiden vallassa….pelotti niin kauheesti ja en tiennyt miten pääsen äidin luo…huh. 😱🐍 💜💗 no nyt mietitään milloin toi korona häviää….”

”Tää on todella hassu/outo vinkki, mutta mä nään huonoja ja ahdistavia unia jos mulla on kylmät jalat🥶🧦😅 Myös magnesiumin puute (kuten muidenkin vitamiinien yms) vaikuttaa mulla suoraan unen laatuun 💤”

Pidän itseni kiireisenä.

”Tää on yksi syy siihen, kun lupasin yrittää pitää myös itsestäni huolta… Olen todellinen ”kanaemo”, joka murehtii ihan kaikkea mikä liittyy lapsiin 😔 Murehdin vaikka ei välttämättä ole murehdittavaa, kaikki asiat eivät vaan mene aina saman kaavan mukaan, mutta asioilla on tapana järjestyä. Eikä kaikkeen edes pysty, eikä kai kuuluu äidin vaikuttaa. ”Huoh… syvä huokaisu ❤️ Kyllä ne lapset pärjää, jokaisella on se oma polku, mikä pitää oppia kulkemaan. Nyt vaan pitää oppia itse nauttimaan omasta elämästä ja juuri tästä hetkestä… ja iästä 😊 Ajatukset/murehtimiset onnistun pitämään kurissa pitämällä itseni ”kiireisenä” ja sellainen hyvä ystävä on tärkeä, jolle pystyy niitä hölmöimpiäkin murheita kertomaan.”

”Mulla ahdistukseen auttaa puuhastelu, ajatukset siirtyy tekemiseen murehtimisen sijaan.”

Päivä kerrallaan.

”Mutta niin… hiljaa hiipiva, tai valilla rymisten paalle kaatuva ahdistus on liiankin tuttua taalla. Huoh. Kunpa miusta oiskin enempi apua viisauksia laukomaan kuinka siita paasta eroon. En ole viela tata ihmetta kokenu, joten neuvot jatan vahemmalle. Ymmarrysta ja haleja kylla taalta saa mielimaarin. 💜✨ halipuf! Paiva kerrallaan me jotenkin parjataan, eiks juuhan!”

Loppupeleissä kuitenkin puhuminen ja omaan itseensä tutustuminen ja ratkaisukeskeisyys.

”Toistaiseksi ahdistuksen aiheeni ovat olleet yleensä hyvin konkreettisia juttuja – olen aina ollut ratkaisijatyyppiä eli kaikki ongelmat pitäisi pystyä ratkaisemaan, sekä omat että läheisten, ja kun se on mahdotonta, ahdistutaan. Olen myös aina ollut ”pullottaja” eli pidän paljon murheita ja huolenaiheita sisälläni, kun en halua läheisiäni niillä kuormittaa ja aiheuttaa heille ahdistusta. Musta tuntuu, että olen myös maailman ainoa ihminen joka ei koe helpotusta ongelmista puhuessa, vaan pikemminkin se lisää mun ahdistusta ja maailmantuskaa. Mutta niinhän siinä sitten kuitenkin lopulta jossain vaiheessa käy, että kun tarpeeksi pitkään ”pullottaa”, jossain kohtaa kaikki kuitenkin tulee ulos isona itkuna tai raivonpuuskana…

Myös palautuminen työstä jää selkeesti puutteelliseksi eli vielä illalla ennen nukahtamista tai yöllä herätessä tulee päivän työjuttuja mieleen ja aivot lähtee laukalle.

Tässä sitä sitten opetellaan taas uutta eli kertomaan avoimemmin omista tuntemuksista, purkamaan päivän tapahtumat mielestä ennen nukkumaan menoa, olemaan huolehtimatta asioista, joille ei voi mitään. Olen sopeutuja eli siedän mielestäni tosi paljon ahdistusta ja huonoja fiiliksiä ja otan ne elämään kuuluvina. Tämä on tietty ihan hyvä, sillä elämään kuuluvia tunteitahan ne onkin, mutta on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että rajansa kaikella eli myös osata tunnistaa milloin ahdistaa liikaa. Silloin on hyvä omata just jotain keinoja auttaa itseään tai pyytää apua ajoissa, jos ei omat keinot riitä.

Huh huh, tulipa siinä pohdiskelua omasta itsestä. Mitään vinkkejä tästä ei kyllä muille tullut, mutta ehkäpä tästä oli jotain apua oman itseni tuntemiseen ja sitä kautta keinoihin auttaa omien ahdistusteni purkamisessa…”

Tähän loppuun vielä Sarin neuvo: ”Totta kai läheiset voi huolestua, kun on alakuloinen tai ahdistunut, mutta rakastaa sellaisena kun olet, suruisuudesta riippumatta – ihan niinkuin sinäkin heitä.”

Muistaa, että itsekin rakastat läheisiä kaikkine virheineen, miksi he eivät rakastaisi sinua juuri sellaisena kuin olet. Älä vaadi itseltäsi liikaa vaan näe oma arvosi.

Loppuun vielä kevennyskuvana Rommi ja voisin lisätä kaikkien näiden upeiden neuvojen joukkoon eläimet ja kissan kehräys. Mikä rauhoittava voima eläimissä onkaan ja kun kissa tulee kehräämään massun päälle, maailmassa on hetken kaikki hyvin.

Saatteko koppia ajatuksista, neuvoista, mistä vaan ja onko antaa omia ajatuksia tai vinkkejä mikä siellä auttaa ahdistukseen?

On tunne, että nyt kaipaamme näitä neuvoja enemmän kuin koskaan, sillä vallitseva tilanne on omiaan lisäämään turvattomuuden tunnetta ja ahdistuneisuutta.

Sydämellistä viikkoa kaikille. <3