Viikon huiput!
Prosecco ja kosmetiikka saatuja pr-näytteitä
Hirveästi välttämättä ei viikon tapahtumia tai ei-tapahtumia voi kutsua kohokohdiksi, mutta onni on pienissä asioissa, kuten tiedämme.
Yllä olevan mukin bongasin eilen Tori.fi:stä ja johan jo heti tänään muki meille kotiutui. Ilmeni, että mukin myyjä asustelee Sipoossa ja oli tänään tulossa Porvoon vanhaan kaupunkiin työhommiin ja niinpä tämä ilopilleri muutti näin nopsaan meille.
Näitä kun aniharvoin enää bongaa, niin ihan sydän kehrää tyytyväisenä, että tuli löydettyä.
Lisäksi kevättä selvästi rinnassa, sillä tilasimme meille kolme Kelim-mattoa CarpetVistasta. Pidetään peukkuja, että matot tulee rullina, eikä neliöiksi viikattuina, koska saumoja ei meinaa millään saada asettumaan.
Porvoon Thai Street Foodista haimme noutoruokaa ja katsoimme The Sinnerin kolmannen tuotantokauden. Juu ei hyvä juttu ollenkaan, meni totaalisesti ihon alle, ehkäpä ahdistavin tuotantokausi kaikista ja yöunethan siinä meni.
Mutta The Sinner sarja on hieno, ensimmäiseen jaksoon isketään jo niin iso lataus ja kysymysmerkki, että sarjaa seuraa janotakseen saada vastauksia. Oudot ihmiset ja hyvin oudot ajattelutavat, itse päähenkilön synkät salaisuudet ja empatiantaju myös pahimpia rikollisia kohtaan, on erittäin kiehtova cocktail.
Lisäksi pari leffavinkkiä C-Morelta Liam Neesonin ja Neesonin pojan tähdittämä Made in Italy, on pieni kiva elokuva, joka vie Toscanaan ja irrottaa hetkeksi arjesta ja saa pahimman matkakuumeenkin talttumaan.
Hope Gab Annette Beningin tähdittämä avioerodraama pitkään aviossa olleen iäkkäämmän parin avioerosta, ketään syyllistämättä. Näytteleminen oli niin vaivatonta, että tuntuu kuin olisi keskellä aitoja ihmisiä, aitoine suruineen ja erilaisine luonteineen. Elokuva opettaa, aina ei ole syypäitä, on vain erilaisia ihmisiä.
Kissojen viikon kohokohta oli tämä pahvilaatikko. Näissä pahvilaatikoissa on vaan yksi vika, näitä ei raaski siirtää pois ja kissojen iloksi meillä sitten lojuu aina välillä pahvilaatikko keskellä lattiaa. Ihan hassua, mutta kun toisille tulee niin suuri ilo.
Laveran mineraaliposkipunat, kauniita kuin kukat tai karamellit. Antavat iholle kevyen sävyn ja kaunista hehkua. Sisältää luomu jojobaöljyä sekä valoa heijastavia pigmenttejä. Ihanan luonnollinen look syntyy näillä poskipunilla.
Edelleen Bossin The Scent tuoksu on ykkönen Bossin tuoksuista, se päärynäinen kirpeys, sitä ei voi vastustaa. Mutta Alive Eau de Toilette on toisenlainen tuoksuelämys. Hienostunut, ylellinen. puhdas ja raikas.
Boss Alive Eau De Toilette on pehmeän hienostunut herkkä puhdas tuoksu ja ylellisellä tavalla persoonallinen.
Pehmeät, raikkaat tuoksuvivahteet yhdistettynä magnoliaan, tuovat tuoksulle pirteyttä.
Sydäntuoksun jasmiini antaa hienostunutta naisellisuutta ja toimii kontrastina pohjatuoksun salvialle ja sammaleelle.
Maybelline hyaluronihappoa sisältävät kosteuttavat ja pigmenttiset Lifter Gloss uutuudet loihtivat huulille täyteläisyyttä ja antavat kivaa pientä hohdetta ja mielestäni hylsyt ovat todella kauniit.
Ja nämä essien Valentine’s Day-kokoelman kynsilakat: gilded goddess&heart of gold ovat hempeän kauniita.
On se komea tämä Tori löydön toinenkin puoli. En osaa selittää mikä näissä Disney klassikkomukeissa on, mutta se on se jokin, joka vie lapsuuteen ja niihin hetkiin, kun elämä tuntui vielä turvalliselta ja huolettomalta.
Seuraan itsekseni aina väleissä The Leftovers sarjaa HBO:lta ja ei pitäisi, tekee huonoa psyykkeelle. 140 miljoonaa ihmistä on kadonnut selittämättömästi äkilliseksi poistumiseksi kutsutussa tapahtumassa. Monitahoinen draama The Leftovers seuraa, miten jäljelle jääneet selviävät.
Sarja on surullinen, omituinen ja kiehtova, koska totta kai sitä taas haluaa tietää mistä tässä kaikessa on kyse, minne kaikki ihmiset katosivat? Pelko takapuolessa, ettei tämä sarja tarjoa selityksiä.
Sarja tuo elävästi pintaan tämän hetkisen tilanteen, jossa elämme, tilanteen jonka aniharva olisi osannut ennustaa tapahtuvaksi.
Tähän on siis tultu, kaikin keinoin tulee yritettyä viihtyä pelkästään kotona. Koti onkin maailman paras paikka ja turvasatama, mutta kun ei ole ihmiskohtaamisia, olo on vaillinainen, rakasta perhettä mitenkään väheksymättä. Miten ihmeessä sinkkutaloudet pärjää yksin kotona tai vanhukset. Perheen kanssa on mennyt hyvin ja teinit tuntuvat jopa pirteimmiltä, kun ei ole sitä kouluun lähtöä ja menoa.
Tässä omituisessa tilanteessa eläminen muistuttaa, että ihmiskohtaamisten voimaa ei täysin aiemmin tässä mittakaavassa osannut ajatella. Nyt kun ihmiskohtaamisia ei ole ja on vain oman perheen keskinäiset vuoropuhelut, ymmärtää erityisen hyvin miten erilaiset ihmiskohtaamiset ovat ravintoa sielulle.
Viikko sitten mies toi kaupasta tulppaaneja, tipuja, multaa ja rairuohon siemeniä ja rairuohot jo komeasti kasvaneet ja tänään laitettiin pientä pääsiäistä jaksottamaan tätä sumuista kevättalvea.
Sydämelliset kiitokset aiempaan postaukseen tulleista kommenteista ja miten kivalla tavalla on kommentoitu. Hieman ajattelin, että olisi tullut jotain rähinää, mutta ei, olette paljon fiksumpia siihen.
Onko periaattessa asiaa, jota ei voisi lempeydellä ilmaista vaikka olisi aatteellisesti tai sydämeltään eri mieltä.
Lempeydellä uuteen viikkoon ja miten siellä teidän viikon tohinat?