Avainsana: vuosiraportti2020

Vuosiraportti 2020

Vuosiraportti 2020

Apua nyt on niin pitkä raportti kuin nälkävuosi, että pyydän jo anteeksi etukäteen. Yritän kerrankin pitää vastaukset lyhyinä, ikuinen optimisti tässä vielä tekstin alussa lupailee. 🙂

Mutta tämän haasteen löysin sydämellisen Sutkautuksia Tarun blogista. Tarusta sen verran, että olemme lähentyneet viime aikoina vielä enemmän ja se tuntuu ihanalta. <3

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Eristäydyin kotiin ja luulen, etten ole koskaan näin pahasti vallitsevan maailman tilanteen vuoksi koteloitunut.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

En koskaan! 🙂

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Sanotaanko pikemminkin näin, että muutaman kanssa ystävyys vain syveni, mm. vaikka ihana Casa Mimi. Eli tavallaan tuli, sillä blogikamuus muuttui joidenkin kanssa vielä syvemmäksi ystävyydeksi.

Uusia ystäviä en hae aktiivisesti, sillä on se oma vanha paras ystäväjoukko jo olemassa. Mutta on ihanaa, kun ystävyydet menee uudelle tasolle ja voi kutsua toisiaan ystäviksi. <3

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

Kyllä, äitimummini, vaarini siskon eli isotätini ja myös isotätini mies menehtyi. Mutta toki läheisin henkilökohtaisella tasolla oli äitimummi ja rakas isotäti.
5. Missä maissa vierailit?

Kaksi kertaa viime kesänä rakkaassa vanhassa kotikaupungissa Riiassa.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?

En toivo ikinä mitään, näin ei pety. Ei vaiskaan, omat toiveet on aika pieniä ja en ole uskonnollinen. Mutta yön pikkutunneilla tulee huikattua suuremmalle voimalle jonnekin tähtiin, että ”pidä kaikista rakkaista ihmisistä huolta.”

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

Edesmenneiden päivät.

Maaliskuun korona.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Mielenkiintoinen kysymys, sillä mitä on saavutus ja pitääkö aina saavuttaa jotain?

Ehkä se, että kirjoitin täällä peloista huolimatta esivaihdevuosista, joka sai hurjasti vastakaikua ja viestejä tuli niin sähköpostitse, blogiin kuin tutuilta monilla muilla tavoilla. Eikä tämä ole siis se saavutus vaan se, että te autoitte, paljastitte itsenne ja näytitte mitä on universaalinen naisten yhteisvoima. Tästä tuli niin lämmin olo, että vihdoin sain potkun peffaan ja rohkenin hakea esivaihdevuosiin apua.

Tämä oli juuri sitä hyvän kiertoa ja tämän saavutimme yhdessä ja toivon, että moni muukin sai tästä apua.

Nyt olen löytänyt hurjan hyvän avun esivaihdevuosien ahdistukseen, Ladyvita+, jossa on kasviestrogeenia. Mene ja tiedä, mutta äsken juuri tilasin pari purkkia lisää ja koen, että ei ahdista samalla tapaa, kun olen näitä napsinut ja kun olen unohtanut napsia, ahdistus on heti palannut.

Lisäksi anteeksiantamisen voima. <3

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Minä itse. Murehtiminen, vuonna 2018-2019 liiallinen koteloituminen tiettyjen murheiden äärelle, jotka tavallaan veivät jonnekin omaan tilaan. Kun tästä tilasta tuli herättyä, olen tehnyt kaikkeni ollakseni läsnä ja mm. tätä blogia nakutan vain silloin, kun perheenjäsenet eivät ole paikalla. Tästä johtuu kommentteihin vastaamisen viive ja erityisesti nyt joulun aikaan.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko? 

En.

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Uusi keittiönkaappi, joka ilahduttaa käytännöllisyydellään koko perhettä.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

On joitain ihmisiä joista ajattelen, ettei mikään enää yllätä, mutta yllättääkin. Tähän vastaus maailmallisesti on Trump ja muuten kai minä itse.

Omat katalat pienet kehittymättömät ajatukset jossain pahimmassa nurkkatilanteessa saattaa pöyristyttää ja niistä pitää ravistella heti irti. Tässä on koko ajan kasvua tapahtumassa, mutta joskus sitä kuitenkin herää tunteeseen, miten nyt noin oikein ajattelen.


13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Kyllähän ne meillä menee asuntolainaan, lämmitykseen, ruokaan ja autoihin.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Meistä. Eli omasta rakkaasta.


15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Matt Biancon ”Get Out of Your Lazy Bed. On muuten ihan hitsin ärsyttävä renkutus ja erityisesti taustan naiskuoro käy hermoon, eikö lopussa pianon pimputus jää häviölle.

Eli ei mitään kovin ylevää vaan tämä kotonaolo on tehnyt entistä laiskemmaksi.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:

Herkempi ja vahvempi pienen ripauksen.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Liikuttua oikein kädet viuhtoen, eikä tossut löntystäen.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Toivoisin, että osaisin murehtia vähemmän. Outo yhdistelmä ”kaikki kyllä järjestyy” optimismia ja järjetöntä pelkoa, että jotain ikävää tapahtuu.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulu ydinperheen kanssa ja juhannus ystävien luona.

20. Rakastuitko kauden aikana?

Kyllä mieheeni.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Hirveän ison punninnan jälkeen päädyin siihen, että visuaalisesti upea ”In to the Badlands” teki viime vuonna suurimman vaikutuksen. Puvustus, taistelukohtaukset kuin tanssi, juoni, näyttelijät, maisemat. Koko sarjan visuaalisuus oli jotain harvinaista. Kill Bill sekoitettuna Tuulen viemään ja johonkin mystiseen omaan juoneen. Järjettömän hieno sarja, jonka lopettaminen oli pettymys.

Mutta ihan miltei samalle ykköspaikalle pääsi ”The Man in the High Castle.” Sarja joka kertoo vaihtoehtoisesta todellisuudesta, jos natsit olisivatkin voittaneet sodan. Sarjan synkkä tunnelma, näyttelijävalinnat ja 50-luvun henkeen luotu visuaalisuus, puhumattakaan hieno juoni, saa anteeksi jopa sen, että tietenkin jenkkiläisenä sarjana tässä natsit ja natsien kanssa liittouneet japanilaiset ovat valloittaneet Amerikan.


22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?

En vihaa vilpittömästi ketään. Viha on hukkaan heitettyä energiaa. Niille ihmisille, jotka ovat ”tuhovoimaisia” tai jotka haluavat pahaa, yritän antaa anteeksi, toivoa hyvää ja toivoa, että heillä ei olisi niin kovin paha olla.

En toki ole immuuni suuttumukselle, mutta suuttuminen ja viha ovat kaksi täysin eri asiaa.

Viime vuonna, jos minä, herkistyminen anteeksiantoon on ollut tavallista voimakkaampaa. Yhteinen hätä herkistää ja henkilökohtaiset surut.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Kyllä eniten tykkäsin Pullmanin ”Ruusunmetsästäjät” kirjasta. Aina mennään satumaisella fantasialla, ei mahda mitään.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Disturbed ja alunperin fanittamani Simon&Garfunkelin biisi ”The Sound of Silence.” Kyseisen biisin bongasin fanittamastani ”In to the Badlands” sarjasta ja oli pakko metsästää Disturbed bändinä. Ohessa In to the Badlands versio.

Tätä biisiä kuunneltiin lumoutuneena monta kertaa mm. viime maateemassa. Kannattaa kuunnella alusta loppuun. Hiljaisen herkkä kappale taipuu lopussa voimakkaaseen huipennukseen. Laulajan herkkä ja vahva ääni on jotain naulitsevaa ja saa mielen haikeaksi, jopa silmät saattavat kostua.

Monesti vaihdan lakanoita tätä kappaletta kuunnellen vaikka tiedostan, että kappale herättää pintaan surumielisen olotilan ja samalla elämän kauneuden.

Mykistävä kappale, jonka toivon, että moni kuuntelisi ja rakastuisi.

25. Mitä halusit ja sait? 

Sen, että kaikilla perheenjäsenillä on kaikki hyvin.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Apua lyö tyhjää. En tietoisesti haaveile. Toiveet perustuu perheeseen ja rakkaisiin, että kukin vuosi olisi kaikille hyvä.

Mutta laitetaan vähän materiaa tähän. Yksi isompi yhteistyö, joka olisi ollut haaveitten täyttymys, tyssäsi koronaan. Mutta tästä olen ajatellut ja mikä vieläkin lämmittää, että hei olisin kelvannut alunperin. On kiva joskus edes kelvata.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva? 

Viime vuonna elokuvaelämä jäi haaleaksi koronan vuoksi. Mutta taisin tykätä eniten Pikku naisista, jos joku pitää mainita vaikka maailma ei järissyt, niin nautin.

Suoratoistopalveluista pidin paljon The Aeronauts leffasta, jota tähdittää Eddie Redmayne ja Felicity Jones. Elokuva joka kertoo mahdottoman unelmoinnista ja miten peräänantamattomuudella haaveista tulee totta.

Prom musikaali oli kiva iloinen potpourri ja elokuvan sanoma ihastutti. The Midnight Sky oli hieno ja hiljainen elokuva, joka herättää pohtimaan maapallon tulevaisuutta.

Hyviä leffoja oli monta, mutta tajunnan räjäyttäviä? Hauskin oli ehdottomasti kuitenkin Eurovision Song Contest.


28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Anivarhainen aamiainen kahvilassa miehen kanssa, koska miehellä oli työpäivä. Kukkia sain ja rakkaat muisti. Muuten normipäivä.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman? 

Armollisuus muita ja itseä kohtaan. Ei ole mustaa ja valkoista ja kun kuuntelet toista, kuulet ja koet kaikki maailman värit.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Joustavaa, mukavaa ja tohvelimaista.


31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Perhe ja ystävät. Some auttoi viime vuonna paljon eli ystävien ja sukulaisten kanssa videot ja kommunikointi somen kautta. Uskon, että moni olisi tuntenut olonsa vielä yksinäisemmäksi ilman somea. Kerrankin somessa jotain totaalihyvää.

Hei ja kiitollinen myös kaikille eri yritysten ja pr-toimistojen järjestämille virtuaalitilaisuuksille, te taivuitte moneen ja oli kivaa.

Ja toisena oma sisäinen vahvuus. Loppuun pienet itsekehut. Mitä isoimmissa liemissä keitetään, sitä vahvempana noustaan ja herkempänä. Tänään juuri mietin tuota herkkyyttä ja vahvuutta.

Esimerkiksi mieheni kanssa en osaa riidellä enää lainkaan, jos jompikumpi sanoo ”piip” heti tulee tippa linssiin vaikka joskus on tapeltu niin, että meikäläisellä lensi kananmunat ikkunaan ja varmaan paljon muutakin.

Eli enää ei halua kenenkään kanssa tapella, olla pikkumainen, olla vihoissa tai miettiä toisesta rumia oman pienuuden takia. Ehkä tämä on sitten sitä asteittaista kasvua eli vahvuutta ja herkistymistä yhtä aikaa. Enkä sano, matka on loputon, eikä valmista tule, mutta kuitenkin.

Samaistuitko ja olisi kiva kuulla teidän vastauksia näihin kysymyksiin?

Sydämellistä viikonloppua kaikille. <3