Yhdellä sanalla
Löysin Satulinnan Tuijan blogista hauskan haasteen, joka kuvaa tämän hetkistä aivotilaani oikein jouhevasti eli siis aivot narikassa. 😉 Olen niin hirveä asioiden pyörittelijä ja kelailija ja tietenkin vielä yön pikkutunneilla, että aivot sanoo aina ”tuut tuut” vaan ja sitten tapahtuu sähläyksiä, poimit kirsikkatomaatin maasta ja kuuluu räkspoks ja sukkahousut suorastaa räjähtää halki. Tai kaupassa eilen suklaavanukkaat lenteli pitkin kaupan lattioita läjähtäen lattiaan aimo kasaksi. Tai tuo kissanhiekkaepisodi (selviää kuvin) miltei meinasi hetkellisesti viedä järjen ja piti oikein kuvat ottaa ja lähettää miehelle parin vahvemman sanan kera, että ”tsiisös tätä laiffii”. (Miksi mongerran jotain muka teinien kieltä, se selviää postauksen lopusta)
Joten joskus ei vaan jaksa analysoida, vaikka se analysointikin tapahtuu koko ajan siellä taustalla, aivot eivät oikein koskaan lepää, vaan herkeämättä puuhaavat jotain. No mutta onneksi on aivosoluja, nekin saattavat jonain päivänä vielä pahasti sileytyä ja kutistua, suorastaan kaikota. Noh miten tästäkin tuli tälläinen tarina, kun piti läntätä vaan nuo yhden sanat kyssärit tähän, jeps aivoja käy taas syyttäminen, ne tahtoo jauhaa.
No niin yhdellä sanalla tämän hetken fiilarit ja eilen ne ehkä tuon kissanhiekkaepisodin vuoksi, olisivat hetkellisesti olleet muuta, mutta nyt näin.
1. Missä kännykkäsi on? Pöydällä
2. Puolisosi? Rakas
3. Hiuksesi? Karheat
4. Äitisi? Oulussa
5. Isäsi? Stadissa
6. Suosikkisi? Suklaa
7. Unesi viime yöltä? Kaaosmatkustaminen
8. Mielijuomasi? Latte
9. Unelmasi? Road trip
10. Missä huoneessa olet? Olohuoneessa
11. Harrastuksesi? Bloggaus
12. Pelkosi? Lapset
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Elossa
14. Missä olit viime yönä? Nukkumassa
15. Jotain, mitä sinä et ole? Pystyynkuollut
16. Muffinsit? Porkkanatuorejuusto
17. Toivelistalla? Uusi-Seelanti
18. Paikka, jossa kasvoit? Töölö
19. Mitä teit viimeksi? Kuskasin
20. Mitä sinulla on ylläsi? HarryPotterhuppari
21. Televisiosi? Olohuoneissa
22. Lemmikkisi? Karvaisia
23. Ystäväsi? Aitoja
24. Elämäsi? Rauhaisaa
25. Mielialasi? Tyyni
26. Ikävöitkö jotakuta? Lapsia
27. Auto? Valkoinen
28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? Rintsikoita
29. Lempikauppasi? Disney Store
30. Lempivärisi? Punainen
31. Milloin nauroit viimeksi? Aamulla
32. Milloin viimeksi itkit? Ööh
33. Kuka on tärkein läheisesi? Perhe
34. Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? Lontoo
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Monet
36. Lempiruokapaikka? Sushimestat
Pakko on sanoa, että asioiden kärki oli yhdellä sanalla joissain kohdin aavistuksen vaikeaa ja kaikkein vaikein vastattava oli kysymys 12. Pelkosi?, nimittäin miten kiteyttää yhdellä sanalla, että pelkään jatkuvasti, että perheenjäsenille tapahtuu jotain. Autuas on aamu, jolloin lähetän lapseni koulumatkalle pelkäämättä.
Tälläisillä fiilareilla yhdellä sanalla juuri nyt täällä. Tästä tuli samalla mieleen, kun meillä oli leffalähettiläiden pikkupirskeet tiistaina ja mukana menossa suomalaisia näyttelijöitäkin, wuhuu oli mahtavaa, niin Ville Tiihonen siinä meidän ottaessa ryhmäinstakuvaa totesi, että kuuli siellä meidän pirskeissä elämänsä ensimmäistä kertaa sanan ”häsä” (onkohan tuo muuten öökkösillä, ei hajuakaan, koska olen jo vähän pihalla tässä itsekin) nooh joka tapauksessa, asiasta syntyi keskustelu, kun kerroin, että lapseni kommunikoivat usein kirjaimilla, esim. j-kirjain tarkoittaa sanaa ”joo”. Minka Kuustonenkin oli äimänkäkenä tästä ja totesinkin, että kohta kuules teilläkään ei teattereissa ja elokuvissa enää ole vuorosanoja, vaan puhutte kirjaimin. Todettiin kyllä, että hyvinhän asiat vielä on, kun lapsi sentään vastaa siihen whats up viestiin ja edes sillä j-kirjaimella.
Kärjistettynä, kieli elää ja muuttuu koko ajan ja englannin kieli toki vahvemmin lisääntyy ensin puhekielen muodossa ja päätyen luonnollisesti tekstiinkin yhä enemmän. Mutta saattaisiko joku päivä jopa olla minimaalinen kieli, jolloin käytetään kirjaimia tai mahdollisimman typistettyjä sanoja? Siinäpä mielenkiintoinen näkökulma, mutta epäilen vahvasti. Niin kauan kuin ihmisellä on älliä, on keskustelu kaikkein rikastuttavinta ja vielä runsain, eikä suinkaan tyhjin sanankääntein.
Tosin onhan se mahdollista, että tulevaisuuden aivomme käyttävät vaikka nystyröitään teleporttaamiseen muille planeetoilla ja puhuminen jää toissijaiseksi toiminnoksi tai jopa täysin turhaksi. En arvannut tätä postausta aloittaessani, että aivoni veivätkin avaruusmatkalle oman aivovoiman sähköenergian avulla vieraille planeetoille. Hmmm.. pitäisikö jotain troppia tähän ottaa, että aivoni voisivat joskus edes olla hiljaa, juuri tässä tilanteessa, eikä aina lentää lapasesta, kuten kissanhiekat, vanukkaat ja kirsikkatomaatit. Aivot on elin siinä missä horjuvat kädetkin, joten tokkopa ajatuksenjuoksun rauhoittumista kannattaa odotella. Eläköön aivot ja sanojen runsaus.
Miten siellä, tuntuuko haasteelliselta vastailla näihin kysymyksiin yhdellä sanalla? Mitä olette mieltä kielen muutoksista, arkipäiväistyykö puhekieli liikaa, kaipaatteko teitittelyä, muodollisuutta? Tuntuuko vastaaminen yhdellä kirjaimella viesteihin teistä aivan absurdilta?
Oikein mukavaa torstaita kaikille. <3
