Avainsana: yksilö

Vihreät, vaaleanpunaiset, vaaleansiniset neuvolakortit, sukupuoliroolittelu ja yksilön oikeudet

Vihreät, vaaleanpunaiset, vaaleansiniset neuvolakortit, sukupuoliroolittelu ja yksilön oikeudet

En tiedä mikä oli, mutta viime yönä alitajuntani herätti veivaten eri värisiä neuvolakortteja. Noh juttuhan ei ole alkuunkaan niin yksinkertainen, etenkin kun olen osittain kaavoihin kangistunut, mutta yöllä tuli pohdittua asiaa monelta kantilta. 

Luulen, että aivot ovat työstäneet jonkinlaista pohjaprosessia luettuaan viime aikoina useita artikkeleita sukupuolirooleista. Emmi Nuorgamin blogipostaus Anttilan joululelukatalogin sukupuoliroolitteluista ja vastikään luin pitkän artikkelin Helsingin Sanomista ”Ei tyttö eikä poika-moni suomalaislapsi syntyy ilman sukupuolta”.
Kuva Yle.fi
Myönnän olen pitänyt hieman ajan tuhraamisena vihreiden neuvolakorttien tulemista, kuinka paljon on kokoustettu ja käytetty aikaa ja vaivaa neuvolakorttien värien suunnitteluun ja päättämiseen. Mielestäni ne vanhat vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset kortit olivat ihan ok, olenhan myös oman aikakauteni vanki ja ajattelen kenties vanhakantaisesti. Lisäksi mielestäni on stereotyyppistä ajatella värien kautta neuvolakortteja, jos oikein lähdetään saivartelemaan. Onhan miehelläni vaaleanpunainen paitapusero ja minulla vaaleansinisiä vaatteita. Eikö loppukädessä sukupuolineutraalia ole, että kaikki värit ovat kaikkien käytössä? Mutta mutta, asian pointti onkin, että vihreä väri edustaakin enemmänkin neutraaliutta.  

Helsingin Sanomien juttu kertookin enemmän niistä lapsista, jotka ovat syntyneet molemmilla sukupuolielimillä varustettuina ja operointien kautta, heidät on istutettu väkisin jompaan kumpaan sukupuoleen. Jos sukupuoli on valittu lääkärien toimesta arpapelillä ”vääräksi” ja jota lapsi ei ole kokenut omaksi identiteetikseen, mitä tuskaa se onkaan aiheuttanut. Kannattaa muuten lukea tuo Helsingin Sanomien artikkeli.

Samaista tuskaa kokee ihminen, joka syntyy väärään kehoon, tuntien olevansakin vastakkaista sukupuolta. Näissä asioissa se väärän värinen neuvolakortti, nimi, kaikki koko keho tuntuu väärältä…

Olen täten sinut vihreän neuvolakortin kanssa ja vihreä neuvolakortti on askel kohti tasa-arvoa olla määrittämättä lasta sukupuolen mukaan. Ehkä myös meillä vanhakantaisilla voisi olla parempaa ajateltavaa, kuin vanhojen vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten neuvolakorttien ääressä nostalgiointi. 


On myös ollut helpommin havaittavissa, kun perheessä on molempia sukupuolia, että miten ”yli rajojen” leluilla leikitään. Eli meidän tyttöjä on alusta asti kiinnostanut myös monet poikien lelut ja leluautoillakin on päristelty menemään. Molemmat pienet tytöt ovatkin monella tapaa ”poikatyttöjä” eli paljon on myös poikia kavereina ja leluina suvereenisti sekä tyttöjen, että poikien lelut. Meidän tytöt eivät ole oikeastaan koskaan leikkineet nukeilla, tosin Bratzeillä ja Barbeilla kylläkin, mutta huomattavasti enemmän tyttöjä on kiinnostanut Brion junarata, legot, dublot ja erilaiset Schleich eläinlelut eli varsin sukupuolineutraalit lelut. Toisaalta toinen tytär on leikkinyt suvereenisti keittiöleikkejä, enkä näe keittiöleikeissä viitteitä ”nyrkin ja hellan välistä”. Tälläinen ”liika-ajattelu” on jopa hieman ahdistavaa. Meillä kokkaa mies ja minä yhtälailla,  joten on aika selvää, että tytötkin ovat tykänneet kokata Brio puu-uunilla aikoinaan. Isoveli taasen ei ole leikkinyt keittiöleikkejä koskaan, vaikka olisi ollut isosiskon varusteet millä leikkiä. Ehkä näissä keittiöleikeissä vilpittömästi on kyseessä kiinnostuksen alueet, onhan supermieskokit tunnettuja kautta maailman ja jos lapsi leikkii keittiöleikkejä, lapsi tekee vilpittömästi ruokaa isän ja äidin mallin mukaisesti.

Kuva Verkkokauppa.fi

Vihreät neuvolakortit eivät edusta sitä mitä ensi alkuun niistä kuultuani ajattelin, eli sukupuolen neutralointia. Kaiken takana on todellinen tasa-arvo, se että jokainen voisi kokea olevansa täydellinen, rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on, oli syntynyt tytöksi tai pojaksi tai ”väärään kehoon”. 

Vaikka omassa lapsuudessa siinä ei ollut mitään epäselvää, että olin tyttö, eivät isovanhempani kasvattaneet minua niin, että tässä maailmassa olisi jotain mitä en voisi tehdä tai leluja joilla en voisi leikkiä, koska olen tyttö. Erityisesti kesämökillä kuoriutui minusta hyvin erilainen persoona, kuin kaupungissa, jolloin paljon leikin barbeilla ja piirtelin vihkoihin. Mökillä tein puutöitä, rakensin majaa, pyöräilin lujaa, soudin veneellä, rakensin hiekkalinnoja eli olisin yhtä lailla voinut olla poika. 

Kuva Wikipedia Hiekkalinna


Mitä syvemmin asioita mietin, sen enemmän olen vihreiden neuvolakorttien kannalla ja uskon siihen, että pari sukupolvea vielä, niin yhteiskuntamme on entistä avarakatseisempi ja tasa-arvoisempi ja esimerkiksi Emmi Nuorgam olisi voinut välttyä postauksellaan Anttilan lelujen sukupuoliroolittelujen suhteen moiselta ryöpyltä, joka rehellisesti sanottuna kertoi pelottavan paljon ihmisten tarpeesta purkaa omakohtaista vihaa satunnaiseen sopivaan kohteeseen. 

Vaikka kuulumme erilaisiin yksiköihin ja yhteisöihin, jokainen meistä saisi olla yksilö ja esimerkiksi transsukupuolisen henkilön ei tarvitse kantaa väärän väristä neuvolakorttia muistonaan läpi elämän.

Joten vihreät neuvolakortit ovatkin ihan yes, vaaleanpunaisetkin olisi yes tai vaaleansiniset, jutun punaisena lankana onkin, että neuvolakortit yhdellä värillä eivät määrittele enää lapsen sukupuolta vaan kohtelevat lasta yksilönä. Hyvää olisi myös se, ettivät vanhemmat myöskään liikaa näitä asioita hössöttäisi, lapsi varmasti itse tietää mitä sukupuolta on.

Olen silti vanhakantainen ja jumissa tietyissä ajattelun kaavoissa, joten jonkin verran jouduin tekemään ajattelutyötä, jotta minäkin oivalsin, mistä tässä kaikessa on enemmänkin kyse. Pelottavinta juuri Emmi Nuorgamin tapauksessa oli se, että ei ajatella vaan hyökätään.

Minkälaisia mietteitä postaus herättää, mitä olet mieltä vihreistä neuvolakorteista tai luitko Emmi Nuorgamin postauksen herättämästä somevihasta? Oletko sinä prinsessa tai prinssi tai poikatyttö, tyttöpoika tai jotain siltä väliltä? Tästä aiheesta ei ole ollut minkäänlaista ajatuksen jyvää postailla, mutta yöllinen ajattelutyö vaati päästämään nämä ajatukset ulos. Vaikka hieman pelottaakin, koska niin lähellä on tuo Emmin hirvittävä tapaus. Mutta jos pelolle antaa valtaa ja vaikenee, niin se on mielestäni miltei yhtä paha, kuin Emmin saama hyökkäystulva. Muutos jakaa ihmisiä aina eri leireihin, mutta kun pöly laskeutuu, ei juuri kukaan enää muista mistä kaikki häly edes syntyi. Vihreiden neuvolakorttien puolustukseksi vielä se, että ovathan passitkin saman värisiä ja moni muu läpyskä. 

Muutamia kuukausia sitten olin vielä vihreitä neuvolakortteja vastaan ja pidin koko asiaa typeränä vanhempien hössötyksenä ja jonkinlaisena tämän ajan ilmiönä. Tämän tähän vielä haluan tarkentaa. Eli mahdollisuus on muuttaa mieltään, tälläisen vanhan pierunkin kuten minä. 😉