Avainsana: ylioppilas

Ajan pyörä pyörii ja olenko tehnyt valintoja lapsuuden kautta?

Ajan pyörä pyörii ja olenko tehnyt valintoja lapsuuden kautta?

Viime viikonloppuna juhlittiin ylioppilaita ja koulunsa päättäneitä. Piti toteuttaa tämä postaus jo silloin, mutta enpä saanut aikaiseksi. 

Kuva lasten koululta ja eipä tätä kuvaa katsoessa tietäisi mikä aikakausi on kyseessä vai tietäisikö?

Matkalla yo-juhliin ja naamakuva ihan vertailun vuoksi täällä, miten ajan hammas on purrut. 

Lapsuudessa minulla oli useampia hamstereita ja siksiköhän meilläkin on hamstereita, eikä vaikka marsuja?

Samu on kuin ilmetty kopio lapsuudenkodin koirasta Pontuksesta, luonteet tosin ovat hyvin erilaiset. 

Olkatoppaukset olivat kuuminta hottia ja siniset kajalit. Tässä ei vielä permistä, olin hieman jälkijättöinen kyseisen muotioikun suhteen, kunnes antauduin kireälle kiharalle. Kaduin asiaa kyllä heti ja hyvin pian kasvatin permiskiharat pois. Voisikin todeta, että olen paikoilleen jämähtänyt, sillä tyyli on pysynyt hyvin samanlaisena. 

Entäs miesvalinnat sitten, minut kasvattanut vaari oli pätkä ja kaljuuntuvaa sorttia, kun oma mies on pitkä ja hiukset ovat pysyneet visusti päässä. Yksi asia heitä yhdistää, kun suuttuvat siinä on hatussa pitelemistä, etkä totisesti halua olla samassa huoneessa. Sydän sitten taas on molemmilla kultaa, se maailman lempein.

Ukkeli ja vaarini myös ruskettuvat sekunnissa, vai mitäs tykkäätte vaarin rusketuksesta toukokuun lopulla? Vaarin ei tarvinut kuin käydä koiralenkillä, kun porukka kysyi onko vaari käynyt etelässä. Sama pätee ukkeliin.

Eipä aikakaan kun me mieheni kanssa olemme vaarini ikäisiä, vaarini on kuvassa vähän päälle kuuskymppinen, eikä vaaria enää ole. Ajan pyörä kulkee hurjaa vauhtia. 

Kuvasta muistona, menimme vaarini kanssa kahdestaan olusille, kun mummi ja muut menivät valmistelemaan yo-juhlia, lämmin muisto ja vaikka vaaria ei enää ole, muistot elää sydämessä.

Eipä ollut Compeed laastareita silloin, hih huvittaa nuo laastarit, niitä oli joka puolella. Kuvassa myös pömppömaha, jolle naureskeltiin. Aika armottomia olivat nuoruuden kauneusihanteet, olisin todella onnellinen, jos tänä päivänä olisi noin pikkarainen pömppö!. Haha. 🙂

Kuvassa lapsuudenkodin koira Pontus, joka rakasti uida ja veneillä ja ylipäänsä merta. Ulkonäöltään kuin ilmetty Samu. Uskon vahvasti, että Samu on siksi meillä, koska lapsuudenkodissa oli Pontus. 

Pontus rakasti hamstereita yli kaiken ja pystyi istumaan hievahtamatta Muru hamsteri päässä. Pontus pystyi tuijottamaan Murun häkkiä eli Murua suurella kaiholla tuntitolkulla, luultavasti Pontus uskoi, että Muru oli hänen oma lapsonen. 

Eläinrääkkäykseksi kutsuttaisiin varmasti noin pientä häkkiä tänä päivänä.

Pontus ja Andy nautiskelemassa. Kun veneelle tuli lähtö, oli se moottorivene tai soutuvene, niin Pontus hyökkäsi mukaan. Kävin usein Pontuksen kanssa soutelemassa ja Pontus makoili tuossa peräpenkillä ja nuuhkutteli ilmaa. 

Totta maar Pontus harrasti myös surffausta ja tässä kuvassa tätini kanssa. Kyllä harrastin kyseistä lajia ahkerasti itsekin ja olin siinä aika hyvä. Yritin kuitenkin kavuta laudalle noin 10-vuotta sitten ja ei siitä tullut enää yhtikäs mitään, molskahdin heti mereen.

Pontus sai olla vapaana, kunnes päätti karata tyttöjä riiustamaan ja siihen loppui vapaus. 

Minäkin tuossa vasemmalla ja Pontus nuorena poikana ja tätini.

Haha sarkastinen huumori etenkin omalla kustannuksella on aina uponnut. Tässäpä tuollaiset taulut, jotka tehtiin kaikista koulunsa päättäneistä ja laitettiin meidän lukion seinälle. Lukio jota kävin oli Etu-Töölön lukio, jos siellä vaikka joku tuttu lueskelee. 

Lapussa kuitenkin lukee näin: ”Ei suklaa lihota sanoo Tiia, joka syö 14 suklaalevyä viikossa”, tähän en voi muuta todeta kuin oi niitä aikoja ja ah nuoruutta.

”Mickey Rourke elämäni mies”, nooh tuo asia on kyllä aika paljon muuttunut, mutta Mickeyn rooli Noiduttu sydän” elokuvassa kolahti kyllä tuolloin kovaa.

”Fazerin sininen, elämän perusta”, näinhän se juurikin oli, nyt olen vieroituskuurilla ja pakosta. 😉

”EX-Valtsun kassa”, kyllä vaan, siellä tuli hankittua kesätienestejä ym. ehkä pöyristyttävintä tuossa sarkasmin kohdassa on, että siinä oli jotain noloa silloin, olla Valtsun kassana, aikamoista hienostelua sanoisinko?

”Missiainesta, pornomalli”, tähän on kyllä paha sanoa yhtään mitään. 🙂


”Emmä Tiia”, en tainnut sitten lukiossa tietää yhtikäs mistään mitään, juu semmoista oli meno. 🙂

”Suunnittelee uraa matemaatikkona ja lukee kesällä uusintoihin”. Totta olen auttamattoman surkea matematiikassa, mikä on sinänsä hullua, jos ajattelee työvuosia pankkimaailmassa, mutta hei siellä oli laskimet. 😉

”Puuro pitää mielen virkeänä ja nopeuttaa aineenvaihduntaa, kuusi lautasellista päivässä, vatsa”. Tuolla vatsalla viitataan ja vinoillaan pömppövatsaani, joka on ollut minulla aina ja on myös ollut heikko kohtani, jota häpesin vuosia ja kait vähän vieläkin. Puurolle täydet peukut, mummi sitä keitti meille valmiiksi aina aamuisin.   

”Mä oon rekkamies”, hmppphh, en muista mihin tuo viittaa muuhun kuin mainokseen, jota hyräiltiin, ehkä. 😉

Joka tapauksessa postaus sai aikaan tuntemuksia, että aika etenee kovalla tahdilla, tulee seuraava sukupolvi ja sitä seuraava ja kohta olemme maan tomua, sillä vasta oli aika jolloin vaarinikin oli elämää täynnä oleva vahva ja sydämellinen mies. En koe ikääntymisestä kuitenkaan kriisiä, jollain lailla se on vapauttavaa ja lasten kautta tulee tunne, että nyt on heidän vuoro. 

Lisäksi on rauhoittavaa olla tämän ikäinen, en vaihtaisi tätä minääni enää nuoruuden minään, tuohon ujoon ja epävarmaan tyttöön. Kaikki kipu ja tuskakin tuntui, kuin olisi elänyt veitsen terällä. Mutta yksi asia kyllä kismittää, nimittäin se, etten voi enää syödä 14 levyä suklaata viikossa lihomatta elefantiksi, enkä täten voi pitää enää Fazerin sinistä elämäni perustana. 🙂

Minkälaisia tunteita postaus herätti, sana on vapaa, pelkäätkö vanhenemista vai odotatka sitä jopa, eikö kaikki elämänvaiheet olekin mielenkiintoisia vai oletko toista mieltä? 

Leppoisaa perjantaita nostalgiapläjäyksen myötä. 🙂