Varoitus tämä postaus on siirappinen> 4-vuotta Latviassa ja esikoisen syntymä Riiassa
Aika kiitää silmissä ja lasten kautta vanhenemisen huomaa herkemmin. Eilen on vierähtänyt tasan 10-vuotta siitä kun esikoinen syntyi Latviassa Riiassa. Syntymäpäivät kummasti herkistävät mieltä ja nostalgiantunteet nousevat pintaan. Tuli fiilisteltyä vauvakäärön aiheuttamaa euforiaa ja myös kaiholla muistelin 4-vuotta Latviassa. Tuli katseltua vanhoja kuvia ja tässä niistä muutama otos.
Ihani kotimme ikinä. <3
 |
| Kaksi ensimmäistä vuotta asuimme Kaleju iela 18/20 vanhassa kaupungissa |
Latviassa asuminen oli hyvää aikaa ja voin vain todeta, että Latvia vei lopullisesti sydämeni. Aina kun Latviaan matkustan, tuntuu kuin kotiin palaisin. Kaipaan vanhan kaupungin mukulakiviä, kun kengät ja turistien vedettävät laukut kodikkaasti kopsuvat kiviin.
Kaipaan Jurmalan Peppi Pitkätossutaloa ja meri-ilmaa ja hiekkarantaa. Ihania ihmisiä, jotka veivät sydämen. Ja Latvialaista herkullista ruokaa, kaikkea mitä sinne liittyy.
Kaipaan hassua autokoulunopettajaani Aigarsia, jonka kanssa vuoden pätkä tahkottiin autokoulua englanninkielellä, kunnes sain vihdoin ajokortin hyppysiini työn ja tuskan kautta. Kävin mm.7x kirjallisissa, opetellen kirjallisten kokeiden virheiden kautta liikennesäännöt. Jotka olivat joissain kohdin päinvastaiset kuin Suomessa. Liikenneympyrään meno ja vasemmalle kääntyminen.
Mieheni neuvoi Suomisääntöjen mukaan ja Aigars Latvian ja välillä olin taas ihan pihalla. Joten ajokortin saaminen kesti ja kesti. Aigars nimitti muuten minut Schumacheriksi jo heti ensimmäisellä oppitunnilla, en tiedä tuleeko raskaasta kaasujalasta ja päästöjen ylenpalttisesta kuluttamisesta olla ylpeä, mutta Schumacher nimike on vahvasti jäänyt mieleen silloin kun vauhdin huuma saa otteen.
Latviaan kulminoituu tyttäreni syntymä ja uusperheemme mahtavat vuodet, kun sain tutustua ja rakastua mieheni ihaniin lapsiin.
 |
| 27.05.2004 typyni syntyi kyseisellä klinikalla |
 |
| Käärö |
 |
| Wuhuu, otettiinpa hyvät vanteetkin matkaan. Jätettiin kuitenkin auto pölkylle, niin helpottaa uusien renkaiden ja vanteiden laitto. |
Koskaan, ei koskaan Latviassa meiltä varastettu mitään, emme kokeneet oloamme uhatuksi vaan päinvastoin. Mutta kun oli aika lähteä kotiin synnytysklinikalta käärö kainalossa, meitä odotti tämä näky. Viimeisenä kesänä Latvia näytti meille myös toiset kasvonsa. Täydellinen 4-vuotinen päättyi hupaisaan ja tänä päivänäkin naurattavaan varkauteen. Ja ei viety pelkkiä renkaita, lähti myös vanteet vorojen matkaan.
Tämä postaus saattoi olla aika ällön siirappinen, suorastaan hattaralla kuorrutettu, mutta tyttären syntymä sai tämän äidin perin vaahtokarkkimaiseen tilaan. Auton renkaiden ja vanteiden pölliminen on myöskin sitä elävää elämää, elämän Jin ja Jan, elämän monet kasvot ja kääntöpuolet.
Kaikilla meillä on omat vastoinkäymisemme ja ihanat hetket. Tässä teille minun elämästäni niistä yksi vaihe, koska oli niin herkkä ja nostalginen olo. Ja nyt jatkuu vanheneminen ja elämän kiitäminen ja jännittäminen mitähän se huominen tuo tullessaan.
