Viime kesänä eräänä kauniina aamuna takapihalla teki mieli kuvata kahvihetki. Noooo sen jälkeen karkasikin mopo käsistä. En olisi kuvitellut, että minusta tulee Kahvimukitiia, koska en ole mikään suuren luokan kahvihifistelijä, joka esim.osaa  muotoilla oman naamansa kahvin maitovaahtoon, joulukuusia, kukkia tai muuta kivaa. Juon vain joka aamu kaksi isoa kuppia kahvia ja normaalisti yhdestä ja samasta mukista… 

Kahvihetkiä mun.

Olisin kuvitellut, että minusta tulisi Kirjatiia, Peltipurkkitiia,  Huivitiia, Laukkutiia, Kosmetiikkatiia, mutta että Kahvitiia, sitä en nähnyt kristallipallostani.

Tämän aamuinen kahvihetki. Ja kyllä kaapista löytyy koko Villeroyn Foxwoodtales astiasto… 😉

En vieläkään oikein ymmärrä miten kaikki kävi, yhtäkkiä huomasin kuvaavani Disneymukejani ja vieläkin niissä jumitan, koska niitä on niin älyttömän paljon. Tekisi kenties mieli jo kuvailla Muumeja tai vaikka Teemoja, mitä vaan muuta…. 

Oi näitä aarteita.

Kuvaussessiot ovat välillä äityneet pakkomielteenomaisiksi ja yhden mukin kuvaamisen voi mennä puolikin tuntia… Olen aamun kiireisimmälläkin hetkellä varannut aikaa mukien ympärillä remuamiseen.

Eikö nämä ikinä lopu?!

Nyt naurattaa ja ilahduttaa, että Instassa minua seuraa useahko kahviyrittäjä tai muuten vaan kahvikuppi-ihminen… Minäkin seurailen heitä ja nyt yhtäkkiä saan hirmuisesti nautintoa ihmisten kahvihetkistä.

Omghhhh vielä jatkuu…

Muiden ihmisten kahvihetkiä katsellessa pääsee kurkkimaan pienellä pilkahduksella joko toisen ihmisen aamuun tai kahvilaan jenkeissä tai muualle päin maailmaa, jossa tehdään mitä mielikuvituksellisimpia kuvioita kahvin maitovaahtoon. En lainkaan vielä tiedä mihin tämä kaikki johtaa tai päätyy, alanko kohta luomaan vaahtoihin kiekuroita, lasteni naamoja, eläimiä ja kaikkea muuta riemukasta. Yleensä näin pakkomielle alkaa, keksin idean, sanon sen ääneen ja se on siinä… Asia vie naista, eikä nainen asiaa…

Aina vaan, eikä nämä todellakaan ole kaikki tässä. Hih.

Iloisia kahvihetkiä kaikille, en iltaisin pysty kylläkään kahvia ryystämään tai käyn Duracellina koko yön. Tänään muuten annoin armoa pakkomielteelleni, enkä kuvannut Disneymukikuvaa vaan tartuin toiseen sarjaan, jonka vuosia sitten saanut lahjaksi, Villeroy Bochin sarjaan Foxtales, joka perustuu Brian ja Cynthia Patersonin ihanaan kirjasarjaan. Kaikkea sitä keräileekin, tämä hullu Hatuntekijä 😉