Miksi niitä kelloja tulee siirrellä niin mahottomasti, kauhiat aikaerot täällä eikä mistään tule mitään, ei edes kananmunien kuorien irroitteluista!
Ei mahoton, en sitten vaan ymmärrä näitä kellojen siirtelyitä. Lapset on sekaisin, eläimet on sekaisin ja minä olen ihan sekaisin.
Eilen illalla tuli pakonomainen tarve siivota tätä blogin ulkonäköä, väsäsin ja väsäsin ja yhtäkkiä blogissa kaikki humahti retuperälleen. Laatikot eli gadgetit oli siellä ja täällä, oikealla ja vasemmalla, kuvat eivät istuneet enää lootikoihin ja siinähän meni yöuni. Miltei kahteen asti yöllä väsäilin noita laatikoita kohdilleen ja en vieläkään keksi mistä tekstin fontti eli tämä jota juuri kirjoitan, muutetaan? Aiemmin sen osasin…
No se jää jonkun toisen yön pikkutunneille sitten. Ei tämä blogi vieläkään ulkonäöllisistä seikoista kehuja ansaitse, mutta työtä ja vähiä yöunia se vaati, että lootikot jotenkin edes kohdillaan, suorina ja silleen.
 |
Sumppia naamaan…
No eihän se uni tullut silmään ja tarvitsi yöllä vielä väsyttää silmät Netflixiä katsomalla. Lopulta kun nukahdin, jos nukahdin olikin herätys. Siis neljältä, kolmelta vai viideltä, en ole nyt aivan varma, koska eri kellot näyttivät eri aikoja ja sisäisen kellon mielestä oli vasta alkuyö.
 |
| Ja lisää sumppia naamaan… |
Kun meillä joku herää siitä alkaa suoranainen ketjureaktio, josta ei käy kuin itseään syyttäminen, kun sitä on joskus päättänyt ryhtyä eläintarhan pitäjäksi.
 |
| Facebookissa pyörivää kananmunavideota piti sitten väsyneenä mennä testailemaan…. Taisin jonkun vaiheen jättää välistä…. |
Sofia heräsi oliko se nyt sitten mihin aikaan, koska älypuhelin olikin päivittänyt itsensä ja rannekello luonnollisesti ei, molempien ajoittainen tuijottaminen ei hirmuisesti tarkentanut asiaa. Sofian herättyä maukuu toinen kissa sisään ja toinen ulos, koska happeningit ovat jo noin rajua tasoa, alkaa armoton sähellys perheen Kultaisennoutajan toimesta ja siinä riemussa ei ole mitään rajaa. Ja edelleen se kello oli korkeintaan viisi, oli kumpaa aikaa sitten tahansa.
 |
| Laita kananmunaveteen leivinjauhetta, enää en ole varma kylmään vai kuumaan veteen… |
Yritä siinä nyt tunkea korvatulppia syvemmälle ja tyynyä vielä pään ympärille äänieristeeksi, kun koko ajan täytyy jollekin jotain toimittaa. Sofialla vielä on sellainen tapa, että paukuttaa aina päähän, siis minun päähän, ei koskaan ukon, ”äiti on nälkä” jne. Jotenkin kaikki meni siinä sitten vielä enemmän sekaisin ja lapset söivät aamupalaa joskus 5-6:n välillä ja uudelleen taas joskus 12:lta ja ruokaa ei olla vielä edes syöty..
 |
| Siellä leivinjauheet pöhisee niin, että kameran linssikin meni huuruun.. Ja tämän kaiken tarkoitus opetusvideon mukaan on, että kananmunan kuoret vain loksahtavat irti. Ei loksahtanut täällä ei, suorastaan joutui pieninä mosaiikkipalasina raapimaan pois… Pitiköhän ne kuoret heti irrottaa… eikä 5-minuutin päästä… Ei edes kananmunien kuorista tulee mitään, kun holhotaan ja pitää joitain kelloja siirrellä… |
Näin siis tänään ja nyt olen niin unelias, että voisin mennä yöunille. Hyvää yötä <3
 |
| Päähän tökkivä lapsi sanoi, ”äiti sulla on kauheat mustat viirut noissa kaksoisluomissa”…. Haukotus, niin on, niin on, etkä arvaa miksi… |
