Tapahtuipa terveyskeskuksessa tänään
Varoitus, ohita tämä postaus tyystin, jos et halua lukea väsähtyneen, turhautuneen keski-ikäisen jorinoita.
Tapahtuipa tänä aamuna, että soitin jo viikon kestäneen flunssan takia Terveyskeskukseen. Yöllä alkoi korvaa ja oikeanpuoleista niskaa jomottelemaan siihen malliin, että luultavasti poskiontelontulehdus on taasen levinnyt korvaan. Oireet tunnistan, koska poskiontelontulehdus on aina lopputulema pitkittyneestä flunssasta ja huono tapa on aina venyttää lääkärille menoa, jottei tarvitsisi syödä antibiootteja…
Tyttärelläkin ilmaantui silmätulehduksen muodossa asiaa lääkäriin, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla tuumin. Mutta eipä mennyt näin tämä stoori. Tytär sai ajan äiti ei. Soitin heti aamulla 8:lta ja saimme Sofialle heti aamuajan eli aikoja kyllä oli. Vastaanottovirkailijan mielestä en ole kipeä, en kuulosta kipeältä ja kehotti syömään allergialääkkeitä ja käyttämään sarvikuonoa, jota olen jo käyttänyt viikon ajan.
Hämmästyneellä äänen painolla vielä kysyi enkö tosissaan ole syönyt allergialääkkeitä, niitä hyvä syödä, jotta laskee limakalvoturvotus. Miksi söisin edes niitä, jos olen kerran terveyskeskuksen mielestä terve? Lisäksi syön jo Duactia ja jos söisin sen lisäksi vielä allergialääkkeitä, ei kotona kukaan meikäläistä hereillä näkisi.
Kiinnostaisikin tietää, kun en henkilökohtaisesti ole asiasta aiemmin kuullut, että kuinka yleisesti flunssaa hoidetaan allergialääkkeillä, jotka muuten maksavat himskatisti, jos niihin ei saa lääkärin määräämää reseptiä.
Hymytön lääkäri sitten hoiti Sofian silmätulehduksen 5-minuutissa, meille oli varattu 15-minuutin aika. Kysyin voisiko millään katsoa korvaa ja poskionteloita tietäen, että ajastamme oli vielä 10-minuuttia jäljellä. Lääkäri nakutti koneella, ei katsonut silmiin ja töksäytti ” ei minulla ole aikaa”. Minkäänlaisia ohjeistuksia emme myöskään silmätippojen käyttöön saaneet. Lähtiessä ja sanoessani heipat, en tiedä miksi edes sanoin, kun lääkäri vaan tuijotti konetta, kuin olisimme näkymättömiä, totesin että näillä samoilla oireilla kaksi kuukautta sitten oli poski/korva/keuhkoputkentulehdus. Lääkäri kääntyikin sitten ja huomasi minun olevan todella tukkoinen ja flunssainen ja päivitteli sitten, että onpa se kumma ettetkö todella saanut päivystyksestä aikaa…
No tuhlataan sitten kaikkien aikaa ja soitellaan uudelleen perjantaina ja vaivataan ja kulutetetaan niin vastaanototon kuin lääkärienkin aikaa, menemällä lääkäriin uudelleen jos silloinkaan pääsen, toteaa tämä marttyyri.
On kyllä merkillistä ettei lääkäriin kipeänä pääse. Ukkoni sitten totesi, että luultavasti siellä niin iso lössi hakemassa saikkua, jotta voivat jatkaa lomia ja henkilökuntaa ärsyttää. Yritin aivan hirveästi asettua henkilökunnan asemaan ja pohtia tätä ja miettiä olenko nyt jotenkin väärässä tässä asiassa. Pitäisikö minun ymmärtää heidän kiireitä, väsymystä tai mahdollista lomaltapaluuahdistusta…. Vaikka kuinka yritin sukkuloida vastaanottovirkailijan hoksottimissa en siltikään vaan ymmärrä, kuitenkin viime kädessä päällimmäiseksi jäi tunne, että tämä juttu ei mennyt nyt niin kuin piti.
Tulipahan merkillinen olo tästä episodista, sellainen että voiko tämä olla tottakaan? Meinasipa aikuiselta naiselta tulla itku.
Ei täällä muuta, tämmöinen päivä tänään. Löysäily jatkukoon ja minä en saikkua ollut hakemassa, kun vallan kotiäitinä olen. Täytyy varmaan tuo seikka perjantaina soittessa infota, jos sitten olisi eri ääni kellossa…
Olen muutoin ollut hirmuisen tyytyväinen Porvoon terveyskeskukseen ja minulla on maailman paras hammaslääkärikin täällä. Kai se on vain sitten inhimillistä, että kaikilla on niitä huonoja päiviä ja joihinkin ne pitää purkaa ja minä tänään osuin tälläisen purkauksen eteen.
Ja ilolla otetaan vastaan vasta-argumenttejakin, jotta ymmärtäisin paremmin ja aina olen valmis myöntämään olevani väärässä, jos näin on ja tähän kaikkeen on toinenkin ymmärrettävä näkökanta. 🙂
Täällä me karvattien kanssa itsesäälissä möhköillään. 🙂 Kivaa päivää kaikille, kohta on jo taasen viikonloppu. <3
