Ei haukku haavaa tee, vai tekeekö?
Pitäisikö lasten suut pestä saippualla tai
meidän aikuistenkin? 😉
Näin eilen tokaluokkalaisen lapsukaisemme
keittiön ikkunasta
juoksevan tuli pepun alla kotiin.
Puhelunikin piti keskeyttää, koska oli kuulemma
niin järkyttävää asiaa kerrottavana.
Nelosluokkalaiset pojat olivat haukkuneet
tyttäreni äitiä, siis meikäläistä ”niin läskiksi,
etten jaksa edes kävellä”.
Tyttärelle sanoin, että pojat vaan ovat tuollaisia
ja kiusaavat koska tykkäävät toisesta.
Tyttäreni on tiukka mimmi, tunteet menevät
tuhannesta sataan sekunnissa, suuttuu helposti,
mutta leppyy hetkessä.
Itkuakin piisaa jos joku kiusaa,
mutta itku on ohi hetkessä.
Tytärtä tuntui jopa enemmän satuttavan
hänen äitiinsä kohdistettu haukku,
kuin itseensä.
Se sai hänet hämilleen ja kenties miettimään,
onko hänen äidissään jotain hävettävää.
Kyllähän minä olen keskivartalopyöryläinen,
enkä mikään sirpakka neito,
eli totuuden siementä tarinassa on.
Jännä asia joka tapauksessa,
että pienten lasten tyttäreeni kohdistunut kiusa
sai minut eilisen päivän ajan miettimään,
että onko minulla vääristynyt kuva
omasta vartalostani, jos se onkin isompi vielä,
kuin peilissä näen.
Pähkäilin, että nyt pitää ryhtyä dieetille,
ei enää suklaata…
Jota kuitenkin päivän edetessä hain jo kaikesta
”järkytyksestä” toipumiseen,
ihminen on heikko…
Rehellisyyden nimissä, ehdottomasti tulisikin
laihduttaa 10-15kg, karu fakta…
Ja enemmänkin jos haluaisin näyttää
samalta kuin teininä.
Mutta mietinkö tätä laihdutusasiaa
niin kovin ennen eilistä,
enpä miettinyt…
Eli noinkin viaton haukku kuitenkin teki pienen haavan,
vaikka onneksi kohteena oli tämä äiti, eikä lapseni.
Tosin ei hänkään osattomaksi ole haukun puremista jäänyt….
Valitettavasti niin kauan kuin maailmassa on erilaisia ihmisiä,
kiusaamista tulee olemaan.
Mutta tärkeintä on, että kiusaamiseen puututaan heti
ja vaikka ennaltaehkäisy ei aina niin jouhevasti suju,
hoidetaan jälkihoito ainakin kunnialla kotiin. <3
Iloista päivää toivottaa Möhköfantti.
Äiti ei saa saattaa loppuun asti, sellainen on noloa.
Upeaa lapseni on itsenäistymässä…
Lastani myös kutsutaan koulussa joka päivä Pandaksi,
isän reissulta tuoman ihanan tuliaispipon takia.
Mutta toinen pitää sinnikkäästi Pandapipoa päässä,
kiusaamisesta huolimatta.
Olen ylpeä. <3
Kofeiini ja suklaa auttaa kaikkeen.
Kevennyksenä, yritin ottaa double selfien,
mutta Samu oli asiasta aivan into piukeana ;)
Iltalenkillä, jäätyneet pajunkissat säälitti. <3
Aamulenkin jälkeen, täällä sairastuvalla surutta
pötkötellään ja nautitaan tyttären kanssa.
Aika karu kuva. En löydä varsinaisia prillejäni mistään,
joten katsellaan maailmaa näillä
”älä tule luokseni” prilleillä. 😉
Miksi tälläiset asiallisemmat prillit
toimii kasvoillani ”vihaprilleinä”.
Muille ne sopii…
Onnikissa lohduttaa kuumeista potilasta. <3
*kuva lainattu upeasta blogista
