Elämäntaparemontti, laihtari, kurimus, kaikkea sitä tästä päivästä….

Elämäntaparemontti, laihtari, kurimus, kaikkea sitä tästä päivästä….

Olen aina miettinyt, ettei laihtareita omalta osaltani pidä missään eikä kenellekään toitottaa, vaan niistä pitää salaisesti oman pään sisällä haaveilla  ja vähän niin kuin kuvitella että laihduttaa. Nyt päätin toimia toisin, eli tänään alkoi laihdutuskuuri tai elämäntaparemontti tai jojotteluelämäni yksi jojovaihe….


Tunnen jo nyt kuinka sentit sulaa uumalta kohisten, koska Laura Närhen lailla vakuutan ”tämä on totta”, vakuutan siis itselleni… 


Tiedättekö tälläisen viheliään tehtävän edessä ensin iskee euforia, jee nyt laihdutetaan ja näen jo sieluni silmin itseni sellaisena kuin vuonna 1988, kummasti muuten siinä samassa mielikuvassa myös rypyt ovat poissa. 😉 


Seuraavaksi iskee raivo ja kärttyisyys sokeritason laskiessa romahdusmaisesti, tämä on se vaihe jota miehenikin pelkää. 


Tämän jälkeen iskee epäusko, ei tästä mitään tulee, miksi rääkkään itseäni näin, elämässä ei ole valoa eikä suuntaa ilman suklaata. Olen masentunut.


Jos näistä kaikista yllä olevista vaiheista selviää ja on noin 2-kuukautta vierähtänyt, painoa on keski-ikäiseltä naiselta tippunut noin 2-3kg ja silloin pidetään onnistumisen juhlat… ja taas kierre alkakoon.


Eli täällä laihdutetaan ja laukaisimena toimi eilinen vaatekauppakäynti ja farkkujen osto jälleen kerran yhtä isommalla koolla. Ei naurata ei, aina vaan koot kasvaa, mitä seuraavaksi levennetäänkö ovet ja irroitetaanko oven karmit, jotta meikäläinen mahtuu pujahtamaan….


Suklaa on hyvää, suklaa on rakas ystävä, lohtu, turva kaikkeni jo pienestä pitäen ja minun tulisi nyt luopua kaikkein vanhimmasta kumppanistani. 


Päivä yksi on takana, sokerihumalan 1/3:sta päivästä on peitottu yksi, sillä ne kolme ensimmäistä päivää ovat ne pahimmat. 


Jos täällä iskee kärttymuori ja huutelee, ei ole valoa, ei mitään, tiedätte mistä kaikki johtuu. 


Hyviä öitä yhvelihyvät, tänä yönä en saa toivottaa suklaapatukoille ”kauniita unia, oman kullan kuvia”. Sniif….

Tämä tapaus tässä pakottaa aamulenkille,
huomenna pidennetään metrimäärää. 😉

Terveellisempi aamupala ja huomenna heitän kahvin sekaan
tummaa kaakaojauhoa, se auttaa suklaanhimoon.

Näettekö surulliset jalkani kieltäytymässä näistä
suklaaherkuista.
Näin tapahtui tänään,
se oli vaikea paikka. 





86 thoughts on “Elämäntaparemontti, laihtari, kurimus, kaikkea sitä tästä päivästä….”

  • Lykkyä! Mulla kuuri piti sen kaksi kuukautta ja neljä kiloa lähti. Sitten olen ollut pari viikkoa hunningolla ja tänään taas palasin ruotuun. Tsempataan toisiamme!

    • Ehdottomasti tsempataan, onneksi julkaisin tämän, sain ihan hurjana inspistä teidän kommenteista. Pahinta on ettei tämän ikäisenä kilot lähde kulumallakaan, karmaiseva taistelutila käynnissä. <3

    • Kirjoitat asiaa, niin on ja sitten lähtee jo into, kun huomaa että olo on virkeämpi ja ainakin kuvittelen mielessäni, "että nyt hitsi vieköön laihtumista tapahtuu".

  • Tsemp tsemp, Tiia! Mulla on nyt mopo karannut ihan täysin, ryhtiliikkeeseen keräilen taas itsekurin rippeitä….

    • Marika, sama täällä, aivan sohvaperunolointia ja suklaamättöä. Ei ihme että farkkujen koot vaan kasvaa…. Rippeitä on niin vaikea koota, etenkin omalla kohdalla, jos mielessä on mitään stressiä tai huolta. Jotenkin on pitänyt saada nuo aivot järjestykseen.

  • Tsemppiä sinne!
    Joku ryhtiliike herkuttelun suhteen pitäisi suorittaa minunkin. Lääkärikin jo huomauttelee, että keskivartalolihavuus on pahinta laatua ja vyötärö-lantiosuhteeni on kehno. Olen toivonut selkärankaa sekä myös sitä että läski valahtaisi joku yö vyötäröltä persaukseen 😉

    • HIh minulle on jo huomauttanut teinipoika, kun olin 17v "olenko raskaana vai muuten vaan lihava". Sinne mennyt aina kaikki, vaikka silloin olin laiha, nykyään se on valitettavasti jo valunut muuallekin, mm.leukaperiin. Siis montako leukaa, no monta.

      Zemppiä sinnekin, ollaan yhdessä tuumin tässä! <3

    • Nyt hitsi vieköön lähtee ja puolen vuoden päästä saan huomata että kilo lähtenyt. Keski-käisenä ei saa hamstrata kiloja, niistä todella vaikea päästä eroon.

  • Voi Tiia,tiedän tuon tunteen … se aloittaminen … vaikeeta! Tsemppiä! Mä oon panostanut nyt liikuntaan … kunto ja mieli kohenee vaikka paino ei välttämättä putoa! Tsemppiä <3 <3

    • Oi kateellisena lukenut sinun uurastuksia, olet nyt esikuvana mulle kuules <3 <3 <3 Lähden tästä kohta tunnin himolenkille ja kuules Guettat pauhaa luurista. Kyllä heikompikin ja vetelämpikin jalka nousee sen tahtiin. <3 Halit.

  • Tsemppiä toivottelen minäkin, kyllä sinä siihen pystyt!
    Kuule Tiia, tumma suklaa (kaakaopitoisuus 60-80%) lisää liikuntasuorituksen tehoa, sitä kannattaa ottaa pala tai pari ennen lenkkiä 😀

    • Jee mahtava vinkki, kiitos Tuitiina. Ja ehkä auttaa ahmimiseenkin. Nyt kyllästin kahvin tummalla kaakaolla ja heti tuli pääkoppaan jonkinlainen järjestys, kun sai sitä suklaata. 🙂

  • Tsemppiä!
    Jo viisi kuukautta elämäntaparemonttia takana -20 ja + kiloja. Vaatekoko pienentynyt neljällä koolla. Yks mikä hillitsee makeanhimoa on ceylonkanelista tehty juoma. 3 rkl kanelia ei missään nimessä tavan vaan ceylonia 1/2tl tai vähemmän soodaa, lasikannuun 1l kiehuvaa vettä päälle, sekoitus ja jäähdytys. Eka 2 viikkoa tuo litra per päivä myöhemmin kaksi lasillista. Minä en ole jättänyt pois kun alkoholin, leivonnaiset ja riisi, pasta, peruna ja vaalea leipä. Karkkipäivä on ja joka päivä otan kahvin kans 1-2 palaa tummaa suklaata. Liikun päivittäin.
    Isot tsempit, kyllä se alkaa sujumaan.
    -päivi-

    • Kiitos niin paljon tästä kommentista, saan tästä valtavasti voimaa. Nimittäin 20kg on jotain aivan uskomatonta, onneksi olkoon, aivan upea saavutus! <3 Ja otan kaikki kultakimpaleet eli neuvosi nyt tiukasti haltuun, aloittaen ensin päivän kunnon lenkillä, joka ei löntystelyä vaan aitoa liikuntaa. 🙂

      Zemppiä sinullekin jatkoon ja hirmuisesti kiitos vertaistuesta, sillä on valtava voima. <3

  • Tsemppiä Tiia!
    Onnea ja pysyvyyttä elämäntaparemonttiin. Minä olen joskus ikuisuus sitten laihduttanut Painonvartijoissa muutaman kilon pois, joihin en omin avuin pystynyt. Yksi minun laihdutuskikkojani oli appelsiinien syönti. Painonvartijoissa kun pisteytettiin kaikki ruuat, niin appelsiinien pistemäärä oli nolla. Tuli niitä tosiaan syötyä 🙂 Ja edelleen tykkään appelsiineista. Makeita Navel-appelsiineja pistelen poskeeni vielä tänä päivänäkin. Onnea koitokseesi – appelsiineilla tai ilman!

    • Tuulia arvaas kuka lähtee tänään appelsiinikauppaan, sehän on muutenkin melonin lisäksi lempihedelmä. 🙂 Joskus noudatin painonvartijoiden ohjeita minäkin, jäi pisteytykset mieleen pitkäksi aikaan ja onnistuin laihduttamaan varmaan 10kg. Toimi tosi hyvin ja nälkä ei ollut, pitäisi kenties kaivaa pisteet takaisin.

      Kiitos niin zempeistä ja appelsiineilla kyllä kiitos. <3

  • Hyvä Tiia, tsemppiä! Itsekin tuskailen samojen asioiden kanssa, annat voimia koitokseen myös tänne!
    Hoikempaa kesää kohti! 😀

    • Kiitos Hanna hirmuisesti zempistä, zempataanko yhdessä. <3 Naisvoimalla pärjätään tässä, yksin jos mielessään vaan aloittaa, niin on niin helppoa sortua heti. 🙂

      Oi hoikka, mitä se on, en enää edes muista. 🙂

  • Lykkyä koitokseen. Nyt kuule syötät noi suklaaherkkupallerot äkkiä muille. Samalla varmista kaikki kätköt, ettei missään luuraa pahan päivän varalle hillottuja suklaanameja. Niihin on niin helppo sortua. Täällä tiedetään tollaset tahdonvoimantestaajat.
    Nainen, sä teet niinkuin nainen vain voi tehdä: helkkarinmoisella tahdonvoimalla.
    Go for it Tiia! Ja kestä nämä alkupäivät.

    • Onneksi herkkupallerot jäivät Cillas sisustuskauppaan, jossa niitä oli tarjolla. Uuh, arvaa tekikö mieli ja vatsassahan kurni lujaa, kun oli ensimmäinen dieettipäivä. Kätköjä on niin hitsisti, kuules makkarissa, eteisessä ja vaatekaapissakin. Olen kätköjen suurmestari. Täytyy tyrkyttää niitä perheelle, että nyt kas kummaa iskikin karkkipäiväjuhlat tässä ja nyt.

      Pirjo kiitos, olen heikko tiedän sen, mutta saan ihan helkkarinmoista tahdonvoimaa sinun ja teidän zempeistä, kuules nyt oon aivan naistiikerinä täällä raivoamassa kiloja pois. 🙂

      Jee nyt on ärripurri jota mies välttelee.

  • Tsemppihalit täältä!
    Minähän jäin hirvittävään sokerikoukkuun sen sairaslomani aikana ja se katkesi vasta ekopaastoon. Mutta taistelua on joka päivä, kun meidän isäntä ei paastoa – nytkin sillä on kyökissä 2 lakritsipussia, joista se vuoronperään mussuttaa töitä tehdessään. Ja lakritsi, voi voi….Suklaapusuja tulee kotiin joka toinen päivä. Uhkasin jo, että nyt ei kyllä tule oikeitakaan pusuja jos tuota jatkat. Ei se usko.
    Mutta – yllättävän hyvin tämä silti on niiden ensimmäisten päivien jälkeen lähtenyt käyntiin. Käsi ei enää automaattisesti töissäkään mene keksilautaselle;) Kun ekoista päivistä selviät, olet jo voiton puolella. Ja täältä tulee vertaistukea – ja kestetään kyllä känkätkin;)
    Onnea ja taistelumieltä sinulle, ihaNainen <3

    • Olen ajatellutkin miten pystyt, miten sujuu ja en ikinä pystyisi ja tässä nyt ollaan. Vertaistuella päästään pitkälle, uskomaton voima, kun kerrankin uskalsin ilmoille heittää asian. Saan aivan tuhottomasti voimaa teidän zempeistä. Voi sinun miestä, hänellä on hieman tukalat paikat, jos ei voi syödä surutta, hehee kun Lady siellä katselee niitä lakuja.

      Se onkin se automaatio mikä pitää katkaista, syön ajattelematta, jopa nauttimatta. Mitä järkeä siinä on. Ajatuksella muutenkin pitäisi herkutella, jos herkuttaa.

      Juu ei tiedä mitä maailman raivoa täällä vielä esiintyy, mutta nyt on valoisa olo. Se on jännä mikä muutos helmikuun masisten jälkeen ain maaliskussa iskee. "Ihana valo" sen tekee. 🙂

      Zemppiä sinulle/meille ja kiitos <3

  • Hienoa – terveyden kannalta hyvä juttu 🙂 vaikka olet kovin kaunis juuri tuollaisena, naisellisena. Pian helpottaa.

    • Farkkuja taas ostaessa, niitä isompia ja eilisiä kuvia katsoessa, tuli kyllä suru puseroon. Tuumin että ei tässä vikinä auta, täytyy katsoa petoa simiin, eli omaa itseä. 🙂

      Pari viikkoa ja saattaa olla yhtä auvoa. En tohdi kyllä noin vaan luovuttaa heti alkumetreillä, kun on näin julkisena paukautettu tämä infopläjäys. 🙂

  • Tsemppiä!

    Mähän laihdutin 17 kg:a luopumatta suklaasta, söin joka pvä 4-8 palaa, ehkä joskus lipsahti 12 palaa Fazerin Sinistä. Mä en olisi vaan pystynyt olemaan ilman ja sitten olisi tullut ahmintaa. Rajoitin syönnin ja kaikki suklaa oli sitten tietenkin muiden ruokien kaloreista pois. Tiesin itse, että suklaaholistina toi toimii mulla parhaiten, olen ollut aina erittäin heikko kieltäytymään täysin asioista. 😀

    • Jonna oikeesti, upea saavutus, wau! Tästä en ole tiennytkään, sillä kyllähän sitä vielä -5kg laihduttaa, mutta -17kg on mieletön saavutus ja asia. Noin olen normisti itsekin laihduttanut, lisännyt liikuntaa, miettinyt mitä syön, mutta sallinut juuri vaikka patukan suklaata ja on toiminut todella hyvin. Nyt yritän ensi alkuun kuitenkin vieroittaa itseäni suklaasta, koska syömisen tahti ollut todella kova. Ne Isopätkikset mm.

      Kiitos kun jaoit tämän jutun, toi lohtua ja uskoa, että voisin onnistua, sillä jos totta puhutaan, se -20kg pitäisi minun laihduttaa, vaikka ensihaaveissa on -10kg. 🙂

      Sydämellistä päivää.

  • Oi tsemppiä matkaan! Vähän samoissa puuhissahan täällä, herkuttelua en ole itseltäni kokonaan kieltänyt, kunhan ei nyt joka päivä, enää ei ole joulu, jouduin sanomaan itselleni.. Enkä ole varsinaisesti laihduttamassakaan, toivon melkein hiljaa, että se tulee lenkkeilyn ja muun sivutuotteena… 😉 Voi että sulla on ihana lenkkikamu, hän näyttää siltä, että tulee laskemaan metrimäärät tarkkaan. 😀 Mun on laskettava lenkillä omani vaan itte, koska kissat.. 😀

    Ja hei kiitos tosi paljon vinkistä heittää kahviin tummaa kaakaojauhoa! Pitää kokeilla, kun ensin saadaan sitä kaakaojauhoa, juuri joku päivä puhuttiin miehen kans, että pitäs sitä ostaa (no nyt ainakin pitää! :D) Joskus ei vaan millään itse keksi, mutta kokeilin juuri kahviin kardemummaa, kun luki sen maustepurnukan kyljessä, että kahvia sillä voi maustaa. Maistuihan se ja tuoksui kivan pullaiselta. 🙂

    • Kirjoitat asiaa ja yleensä omalla kohdalla ääriteot aiheuttavat suuren sortumisen. Eli kyllä se on juuri tuo lenkkeily ym.mikä täälläkin on ensitoteutuksena. Mutta yritän nyt vaan irrottaa itseäni tuosta addiktiosta. Hyvä kun tänään muuten pääsin punkasta ja olo aivan raato. Sokeri todellakin on pitänyt tämän koneen käynnissä.

      Tuo kaakao kahvissa auttaa oikeasti ja sitä täällä kaksi kuppia ryystin maitovaahdolla, niin olipahan herkkua, kuin olis herkkujen äärellä mukamas.

      Kardemummaa kokeilen myös, vaihtelu virkistää. 🙂 Kiitos Leena vinkistä.

      Aurinkoa päivään ja zempit lenkkeihin. <3

    • Mahtava vinkki, kiitos kovasti, todella otan kaikki vinkit vastaan ja mistä vaan saan helpotusta, niin sitä kannattaa kokeilla. Sillä täällä ollaan sokerilaskuhumalassa aivan raatona. Kuin krapulassa on olo.

  • Sokerikoukku on paha! Muuten, en tiedä mitä muroja kupissasi on, mutta näyttävät Fitness-muroilta missä on myös reippaasti sokeria… Tsemppiä, se vaatii hurjasti itsekuria aluksi, kyllä sä pystyt! 🙂

    • Ovat juuri jotain vastaavia muroja, yritän katsos ensin vieroittaa itseni leivästä noilla muroilla…. Ja kaakaokahvilla suklaasta. Joskus aloitan jopa niin, että sallin irtokarkkeja muutaman pahimpiin vieroitusoireisiin>suklaasta. En lähde rajulle elämänmuutokselle eli ei sokeria, vaan yritän päästä irti valkoisesta leivästä, pastasta ja siitä suklaasta, oih sen kirjoittaminenkin tekee pahaa. 🙂 Niillä olen hyvin onnistuneesti itseni näin huonoon jamaan saanut.

      Onneksi muuten minulla on tuo Kiitos hyvää kirja, jossa on ihania sokerittomia ja gluteenittomia jälkkäreitä pilvin pimein. Katja jännä juttu, en koskaan levittele laihtariasioitani, nyt päätin niin tehdä, jos siitä saisin potkua pepulle, mutta teidän zemppi ja myös hyvät vinkit täällä toivat aivan uutta potkua hommaan.

      Ihanaa päivää toivottaa sokerihiiri tai oikeastaan sokerielefantti. 😉

    • Joo mutta jos treena kovasti, niin kenties sitten saakin välillä vähän herkutella. Mutta jos röhnöttää sohvalla väsyneenä ja ärtyneenä, hehee minä, niin tarttee tehdä jotain. Mutta ai että teki hyvää himolenkki tänään metsässä, ihan eri virtaa nyt, eikä edes kenkuta vaikka ei olekaan suklaapötkylää huulissa. <3 <3

  • Minä aloitin tällä viikolla myös! Mulla on pääjutut veden juonnin lisääminen (onneksi tähän löytyi appsi), 7min heat-"treeni" 2x pvässä (tähän löytyi appsi!) Ja herkkujen vähennys! Katsotaan mitä tästä seuraa 🙂

    • Jee Nunju nyt kimpassa zempataan. Vesi on tärkeä vaikka alussa saa ravata vessassa yötä myöten. apssi oo pitääpä tutustua, jos tulisi ns"lukujärjestys" tähän hommeliin. Nyt ollaan vaan rajuja mimmejä, kyllä me sisulla tähän pystytään. 🙂

    • Tää appsi vedenjuontiin on mulla ollut nyt käytössä jo n.1kk ja TOIMII! Ennen join 2-4 lasia pvässä ja pepsi maxia ihan liikaa! Nyt on pepsimaxi jäänyt ja vettä menee väh.1.5l päivässä 🙂

  • Kyllä sinä onnistut! Minäkin olen päättänyt pudottaa talvikiloja, tekniikkani on syödä itseni kylläiseksi lähes kaloritonta, mutta ravinteikasta ruokaa. Nälkäisenä ei meistä kukaan ole parhaimmillaan. Kromi auttaa monia makeanhimossa. Onneksi sinulla on ahkera lenkkikaveri ja kevätsäät houkuttelevat pitkille retkille. Suosittelen raakakaakaota suklaanhimoon, se on terveellistä ja ah, niin suklaista. Sitä ei kyllä pitäisi kuumentaa yli 43 asteen, etteivät edut kärsi. Tsemppiä!

    • Hirmu hyvä tekniikka, mutta miksi pääsääntöisesti kalorittomat eivät maistu niin hyvältä kuin suklaa, voi mööh sentään toteaa tämä fantti….Nälkää ei pitäisi tuntea, mutta olen aina hieman hukassa kun aloitan nämä hommelit, en keksi mitään suuhun pantavaa, vaikka onhan sitä vaikka mitä!

      Tänään lenkkeiltin metsässä himolenkki ja kas kummaa ärtymys tipotiessään. Raakasuklaavinkki oli loistava vinkki, kiitos siitä. Kaikki keinot koitetaan ja ovat tervetulleita. <3

      Tsemppiä sinne, yhteistuumin, eikö vaan. <3

  • Onnistut ihan varmasti, kun et yritä alkaa totaalikieltäytyjäksi :). Musta ainakin tuntuu, että jos kiellän itseltäni jonkun jutun kokonaan (esim. sipsit..), en muuta teekään kuin ajattelen sitä mitä en saa tehdä. Mutta jos niitä (sipsejä) on koko ajan kotona saatavilla, voin aina mieliteon tullen päättää, otanko vai enkä ota. ja mitä useammin päätän olla ottamatta, sitä vähemmän niitä enää tekee mieli. Ja mitä vähemmän tekee mieli, sitä useammin koko asia unohtuu ja kun tulokset vielä alkaa näkyä puntarissa, niin eihän siitä muuta voi seurata kuin voittajafiilis 🙂

    Ja Cherillä tossa ylempänä oli järkikonstit :). Tulee samalla hoidettua terveellinen ruokailu.

    Mulla ei ole laihdtusprojektille tarvetta, mutta tää blogimaailma (niin kiva kuin onkin) ja instat ja muut alkoi varastaa mun aikaani siinä määrin, että mulle niin tärkeä liikunta jäi vähemmälle, mutta nyt olen alkanut palautua takaisin omaksi itsekseni ja vaihtanut koneella kökkimisen liikkumiseen. En tiedä, onko joku viidenkympin villitys vai mikä, mutta normilajien rinnalla olen alkanut harjoitella juoksemista Naisten juoksukoulun ohjeella. On mulle keuhkojeni takia vaikea laji, mutta ai vitsit mikä onnistumisen tunne, kun ohjelma on melkein puolivälissä ja olen onnistunut tähän asti hyvin. Ei melkein malta odottaa, milloin seuraavan kerran saa vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä pinkomaan. Hiestä on tullu mun paras ystävä :). (Ei siitä öisestä, joka on muuten tuon juoksuhien myötä vähentynyt…)

    Tsemppiä ja onnistumisia meille kaikille ihan kaikessa <3

    • Jestas ja jee ja nostan hattua, wau! Sinä olet uskomaton pakkaus. Ja juu älypuhelin oli huonoin hankinta ikinä, nyt olen hermostuneesti koukussa minne menenkin ja kannan jopa laturia mukana ettei puhelin pihahda. Järkkyä!. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni lukujärjestyksen ja muutenkin olen tehnyt niin, että vastaan kommentteihin aina seuraavana aamuna, ennen vastailin pitkin päivää. Pakko keskittää ajatuksia perheeseen, lapsiin, eikä hajottaa itseäni ja olla poissaoleva. Vauhtisokeus tuli ja toivottavasti meni.

      Totaalikieltäytyminen ei toimi kohdallani myöskään, koska tulee totaaliromahdus. Täytyy vaan pyrkiä siihen, etten syö ajattelematta, jos jotain nautin niin ajatuksella. Koska käsi käy konvehtirasiassa ja en edes maista mitään Pinttynyt löllöjä vuorenvarmasti tuova paha tapa.

      Zemppiä ja onnistumisia sinulle positiivisesta viidenkympin villityksestä. <3

  • Tsemppiä!! Tämä ikäkin tekee tepposia. Samat temput kun teki parikymppisenä, niin tuloksiakin tuli. Nykyään pitää vaivaa nähdä tuplasti, ennenkuin jotain tapahtuu, plääh!

    • Muistan kun 21-vuotiaana lähti 4kg kun en syönyt viikkoon suklaata ja tämä tarina on tosi! Nyt saa varmaan odottaa 6kk vedellä ja vihanneksilla ja kenties lähtee sama. Tylsää tämä keski-ikä tästä näkövinkkelistä.

  • Kuullostaa niin tutulta ja kotoisalta. Et ole Tiiukka yksin asian kanssa 😉 miullakin "projekti" kesäkuntoon aina päällä mut mitään ei tapahdu 😡 silti jaksan optimistisena haaveilla että ilkeisin joku kesä ihan biksuissa rantsuun mennä… Rantakunnossahan ne hylkeetkin on 😉😁

    • Ihana Katja voi että sydän suli, kun luon tämän. En enää haaveile biksukunnosta vaan että tohtisin edes olla farkuissa, voi suru…. Minä olen oikea sohvahylje. Voi meitä naisia, miehillä saakin vähän pömpöttää.

  • Voi ystävä rakas. rojektisi on kuin onkin tuttu. Omalla kohdallani tosin mahdotonta liikkua tai vähentää ruokaa, eikä muuttaakaan mitään siitä, eli olen pysyvästi pallero. Mutta laihiksia olen elämäni varrella kokeillut. Kaiken maailman tavoilla. Tai no, laihduttavat kengänpohjalliset ja elmukelmut kokeilematta. sinulla taitaa suklaa olla samanlainen kuin tupakoivilla tupakka. Minulla se varmaankin olisi kahvi tai ruveta vegaaniksi. LIHAAA! Tiedätkö, olen päättänyt jo aikapäiviä sitten, että olen bikinikunnossa. Ostin isommat biksut ja tsädää! TOIMII!

    • Viltsu tekstisi loppuhauskuutus, voi että kiitos aamun ensimmäiset naurut. <3 SInä ihana pakkaus. Niin ja se on muutenkin niin, että ikää kun tulee niin saatu/hankittu läski pysyy kuin täi tervassa tai kait ensimmäisen kerran laihduttaminen vaatii oikeasti työtä. Nuorena piti vaan hieman ryystää päivä mehukeittoa (heh eli paastota omalla tyylillä) ja johan meni nappi kiinni. Eli kyllähän se läski taatusti lähtee, mutta enemmän työtä vaatii nykyisin.

      Olen totaalinen suklaaholisti, tapa joka on opittu teininä>eli lohtuun, hyvään oloon kaikkee mahdolliseen, tylsyyteenkin. Ja opittu tapa on osa meikäläistä. Nuorena ei haitannut, kun flessua ei kertynyt, mutta raskaudet ja 40v oli käänteentekijöitä… Eli täällä yritetään, mutta aamuisin en meinaa päästä sängystä ja koko ajan migreeni eli vieroitusoireet on kamalat. Tänään päivä kolme, helpottaakohan migreeni huomenna…

      Lihattomuudella on moni laihduttanut.

      Aurinkoista viikonloppua Viltsu <3

    • Sitä nimenomaan juuri tarvitaan ja tällä hetkellä kolmantena päivänä eniten haittaa aiheuttaa migreeni ja väsymys eli kait nämä ovat sitten niitä suklaan vieroitusoireita… Sniiff…

  • Voi sinua, sokerihimo on kurjaa! Minullakin on jonkinasteinen, mutta vaikka olenkin 40v. täytettyäni lihonut ihmeesti noin kilon vuosivauhtia, olen silti vielä normirajoissa. Yrittelen laihdutella minäkin ja vähennellä niitä makeita herkkuja. Hei oletko kokeillut raakasuklaata koskaan? Minä tein joskus pari vuotta sitä ekan kerran ja jäin siihen niin koukkuun, että mikään muu suklaa ei ole sen jälkeen ollut yhtä hyvää! En huijaa enkä liioittele. Vaikka siinäkin on kaloreita, se on silti terveellistä suklaata eikä sitä jotenkin pysty/halua syödä muutamaa palaa enempää. Kokeile!

    • Sama täällä kilon vuosivauhtia, mutta jo ennen 40v eli nyt niitä kiloja on kertynyt ihan liikaa. Ja nyt annoit Matkatar niin mielettömän hyvän vinkin, olen joskus kerran maistanut raakasuklaata ja on mielettömän hyvää, mutta eihän sitä voi syödä kuin palan tai kaksi ja suklaahimo pääsee lepotilaan. 🙂

      Loistavaa että vinkkasit!

      Ihanaa viikonloppua!

  • Täällä yksi "epätoivoinen elli" joka aloitti ns, elämäntaparemontin 4 vkoa sitten ja tasan 4 kiloa on painoa lähtenyt. Ei ole helppoa ei todellakaan!!! 48 vuotta ikää mittarissa ja tuntuu että läski on kiinni minussa kuin se kuuluisa p***a siellä Junttilan tuvan seinässä 😉
    Totaalikieltäytyjää minusta ei saa ehkä minkään syömiseen liittyvän asian suhteen, mutta annoskokoja olen pienentänyt ja herkut minimoinut (keran viikossa mättöpäivä) ja koiruuskin on päässyt aiempaa hieman pitemmille sekä reipastahtisimmille lenkeille. Tsemppiä sinulle kovasti Tiia!! Uskon että onnistut, koska sinulla on sisua ♥ Olen täällä hengessä mukana 🙂

    • Hei viikko ja kilo, mahtavaa ja kertoo, että olet ollut todella kurinalainen. Rankkaa on sinulla taatusti ollut! Samoilla ajatuksilla, pienennetään, vähennän tuota piilosyömistä, eli koko ajan jotain huulessa eli kunnon ruoka-ajat. Koiralenkki pidennetty eilisestä kunnon pitkäksi metsälenkiksi ja suklaata ja valkoista leipää vähennetään. Oikeastaan voin syödä mitä tahansa muuta makeaa tulematta riippuvaikseksi, mutta suklaa vie heti mennessään.

      Yhdessä Ansku ja täällä moni nainen meidän kanssa, jaan täällä välillä kokemuksia. Painoa en halua nyt punnita, jotten masennu… Odotan että housunnappi hieman väljenee ja sitten kenties sinne vaakaan. Tiedän minne haluan tähdätä, eikä niinkään lähtötilannetta houkuta tutkia, peili ja vaatteet kertovat riittävästi. Zemppiä Ansku meille. <3 <3

  • I sooooo feel you. Mulla on mennyt aivan tajuttomasti makeaa tässä alkuvuonna. Jotenkin konvehtien napsiminen jäi päälle joulun jälkeen. Pitäisi aloittaa sama remontti. Muutaman viikon jälkeen siitä tulee niin kevyt, euforinen ja voitokas olo! Tsemppiä <3

    • Joulu on muuten sellainen joka vie raiteiltaan ja jää helposti päälle. Ei kait sitä turhaan moni tee uuden vuoden lupauksia ja näin katkaise kierrettä. Niin sitä euforiaa tässä haetaan, sen mielenrauhan olen aiemminkin tuntenut, kunnon ulkoilu, liikunta, suklaattomuus, kevyempi askel ja olo. Sen saman haluan takaisin, olen siihen ennenkin pystynyt. 🙂

      Tsemppiä ja aurinkoista viikonloppua <3 <3

  • Voi kuihdutuslaari! Eikö olisikin ihana olla " luonnostaan sutjakka"! Minullakin on selvästi läskiä imevät geenit. Pelkkä leivontaohjeiden tsekkaus tuo täkkyä lanteille. Ja minkäs voi, kun on herkkusuu!
    Munun pelastukseni on keliakia, noloa myöntää. Ei tule pullaa puputettua ja painoa putoaa. Tummaa suklaata kuluu kyllä tasaiseen tahtiin ja PALJON.

    • Olisi ja niin oli joskus ennen ja sai syödä mitä vaan ja juuri siksi tämä on niin himskatin vaikeaa, kun entinen elämä on takanapäin ja keski-ikäisen naisen elämä tässä ja nyt. 😉

      Ei ole noloa myöntää, niin sitä sitten kun on pakko ihminen pystyy ja sopeutuu erilaiseen ruokavalioon. Mutta kun ei ole Keliakiaa jne. niin ei ole tahdonvoimaakaan pätkääkään. Mutta koska tein tästä julkisen, niin jotenkin sain enemmän voimaa, eli nyt on pakko. Pahinta on vain nämä sokerikrapulan oireet…

      On tämä naisen elo merkillistä hommaa. 🙂

      Aurinkoa viikonloppuun!

  • Kokemusta kilojen karistelusta on roppakaupalla , elämäni varrella olen pudottanut varmaan ainakin kerran nykyisen painoni verran ;D jojoilua siis . Näkisin mielelläni itseni 10-20 kiloa hoikempana , mutta en halua enää jojoilla. Sitä paitsi , tässä (mun) iässä haluaisi nauttia elämästä kaikin tavoin ja ruoka nyt vaan on yksi nautinto 🙂 Se mitä nyt yritän, on ruokarytmin löytäminen / pitäminen , ikuisesti vaikein asia, sillä voin hyvin olla vaikka koko päivän syömättä ja sitten iskee suklaannälkä ! Tosin nyt joulusta lähtien (melkein) suklaaton 😉 tsemppiä !

    • Sama täällä tai pikemminkin dieettien epäonnistumisista on tuhat kokemusta.

      Olet niin oikeassa, että jossain kohti on hyväksyttävä itsensä ja oltava tyytyväinen ja myös tehtävä valintoja. Omalla kohdalla löysyys, sohvaperunailu ja piilosyöminen, leipä ja suklaa ovat niitä aiheuttajia Eli uskon kyllä että pizzankin voi syödä, jos ei syö sitä maaten ja sen jälkeen suklaata perään.

      Sama täällä rytmiä etsitään ja liikunnan ja ulkoilun iloa enemmän arkeen.

      Upeaa että olet ollut suklaatta (miltei) joulusta, sehän on jo suuri saavutus. Sitten voi syödä hyviä ruokia enemmän ja olo on parempi.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos zempeistä. <3

  • Voi kuinka tuttu tunne! Minä rakastan leipomista ja suklaata, olen pyöristyvää sorttia ja jojoilen. Ilo laihtumisista jää aina lyhyeen, koska olen nautiskelija. Siskoni on sellainen "syö mitä vaan luikku" -ihminen ja se tuntuu niin epäreilulta. Nuorena olin alipainoinen ja lasten jälkeen on menty vain ylöspäin. Kevät pakottaa taas itsekuriin…niin se on. Tsemppiä sinne <3

    • Kuulostaapa tutulta, lasten jälkeen muuttui koko keho, kaikki muuttui ja se sellainen luikkuu ja tyttömäisyys katosi. Tuli pyöreyttä ja naisellisuuttakin toki joka puolelle, kunnes sitä alkoi tulla liikaa. Omalla kohdallani harmittaa, että kaapeissa ihania vaatteita ja mikään ei mahdu. En pyri enää teiniksi, mutta että mahtuisin edes omiin aikuisen naisen vaatteisiin. Lisäksi pelottaa eikö tälle pyöristymiselle loppua näy….

      Sama täällä nautiskelija ja on se epäreilua jos siskosi on saanut erilaiset geenit, sillä kyllä ne nyt vaan niin paljon vaikuttaa.

      En etsi bikinikuntoa, kesäsääriä, kevät on aikaa, että jaksan laihduttaa, se valo ja aurinko piristää ja on helpompaa kaikki. Syksyllä koteloidun sohvalle sukua mättämään, aina sama kaava…. 😉

      Kiitos hirmuisesti tsempeistä, usko vaan näistä on valtavasti apua. En ole ikinä toitotellut laihtareitani julkisesti tietäen jo ensimetreillä, että eipä aikaakaan kun taas sorrutaan. Mutta nyt päätin tehdä toisin, jotta seisoisin sanojeni takana. 🙂

      Aurinkoa viikonloppuun Marianna. <2

  • Olen koko elämäni olut jojottelija. Olin jo alakoululaisena pyöreä, sitten teininä yhtenä kesänä laihduin kuin huomaamatta tallihommissa, sitten taas pyöristyin. Reilu kaksikymppisenä päätin laihtua ja laihduinkin hyvin. Kolmekymppiseksi mennessä olin taas lihonut. SItten tuli ero monivuotisesta avokista ja laihduin parikymmentä kiloa yhdessä kesässä edes tajuamattani. Ihmettelin vain kun kuuman kesän jälkeen syysvaatteet olivat niin oudon näköisiä. Kilot pysyivätkin aika mukavasti vuosia pois, kunnes hiipivät takaisin. Ajattelin itsepetoksessa pyöreitä poskiani katsoessani, että aika on tehnyt tehtävänsä, piirteet ovat valahtaneet ja korkeat poskipäät ovat muisto vain…. No, eivät ne olleet valahtaneet vaan pyöristyneet…

    Kaksi vuotta sitten mies katsoi Michael Mosleyn terveysdokkaria 5:2-paastosta, innostui ja sanoi haluavansa kokeilla. Minä totesin, että sitten kokeillaan molemmat, ei siitä mitään tule, jos toinen on minimikaloreilla kahdesti viikossa ja toinen ei, minähän meillä vielä ruoatkin teen. Ajattelmme testata kaksi kuukautta, emmekä kertoneet kenellekään. Paastopäiviä voi vaihdella menojen mukaan, joten vieraisillakaan ei tarvinnut kieltäytyä tarjottavista laihdutukseen vedoten. Kahden kuukauden rajapyykin lähestyessä moni alkoi huomauttelemaan, että olemme laihtuneet. Päätimme jatkaa ja nyt siis kaksi vuotta on tulossa täyteen. Kolmen kuukauden kohdalla kerroin blogissa, kun tuloksia alkoi minustakin näkyä. Samalla ajttelin, että kun tämä on julkista, se innostaa sitoutumaan.

    Minulta on tippunut -17 kg ja mieheltä suunnilleen saman verran. Kakkua, viiniä tai suklaat ei ole hyvästelty. Ehkä ilman niitä painoa olisi tippunut enemmänkin, mutta halusimme elämäntavan, johon pystyy sitoutumaan.

    Joo, ja ne poskipäätkin ilmestyivät näkyviin. Sanonkin, että vyötäröltä on lähtenyt 18 cm ja poskista 10 cm! Suorastaan naurattaa, kun Facebookissa omissa kuvissa näkyy vanha profiilikuva ja uusi vierekkäin… Ehkä julkaisen blogissa jossain vaiheessa…

    Ei tämäkään mikään ainoa autuaaksi tekevä metodi ole, mutta voisi toimia. Pari ensimäistä viikkoa on vaikeinta, mutta siten tottuu. Täytyy vain muistaa juoda paljon vettä paastopäivinä. Lisää blogissani

    http://lumolifestyle.blogspot.fi/search/label/5%3A2%20fast

    • Lumo, kiitos, kiitos, kiitos. Olen tätä pyöritellyt, kiitos juuri Sinun blogin. <3 Mutta tämä oli viimeinen vahvistus sille, että tätä lähden kokeilemaan. Koska uskon, että tämä on juuri se juttu mihin pystyisin. On tulossa monia juhlia, synttäreitä, kyläilyjä, näin se menee kevään myötä. Kysyttiin jo ystävien taholta, että pitääkö tarjota erikoisruokavaliota, no siihen en ystäviäni laita. 🙂

      Ja tarinasi kuulostaa monella tapaa omaltani, nuorempana jojottelin sen 5kg kanssa, lopulta 10g ja nyt voin todeta 20kg on liikaa, mutta jos siitä lähtisi 12-15kg olisin se Tiia minkä muistan ja tuntisin oloni hyväksi. Nyt vihaan joka päivä itseäni ja se on pidemmän päälle aika rankkaa ja ikävää miehellenikin, joka kannustavasti jaksaa kehua, pyörylöillä tai ilman.

      Tänään olen jo aivan liekeissä, koska ihan se pahin terä ja kipu suklaaikävästä on poissa, mutta nyt olen niin vaikuttunut tästä kirjoittamastasi, että syöksyn vielä syväluotamaan blogiisi. Vertaistuessa on valtava voima ja tuo zemppihenkeä älyttömästi. Minä aina ujopiimänä soolona laihduttanut ja eihän siitä ole tullut yhtikäs mitään sillä lailla.

      Ihanaa viikonloppua Lumo ja kiitos, että jaksoit jakaa oman tarinan joka valaa uskoa tännekin. <3 <3

  • Tiia, tämä on vaan niin hyvä:" Eli täällä laihdutetaan ja laukaisimena toimi eilinen vaatekauppakäynti ja farkkujen osto jälleen kerran yhtä isommalla koolla. Ei naurata ei, aina vaan koot kasvaa, mitä seuraavaksi levennetäänkö ovet ja irroitetaanko oven karmit, jotta meikäläinen mahtuu pujahtamaan…." Nainen tarvitsee kolmena vuodenaikana suklaata ja neljäntenä jäätelöä, jossa on paljon suklaasattumia. Olin 2,5 kuukautta ilman pullan pullaa, ilman teekeksiä, ilman suklaata, ilman jäätelöä ja liikuin paljon: Paino ei pudonnut yhtään! Samoin kävi ystävälleni, joka on 45 vee, joten ihan ikääkään en voi syyttää. Me on todettu nyt, että koska toisen kutistuminen ei onnistu, ei toinenkaan ohene. Ystävät paksuuntuvat ja hoikistuvat yhtäaikaa. Olen nyt syvällä, mutta kun palaamme pääisäisen vietosta äidillä, jossa on suorastaan pakko syödä vaikka mitä täytekakuista alkaen, aloitan taas lyhyesti, mutta tiukasti. Onneksi ei tarvitse ostaa farkkuja, sillä löysin NELJÄT unelmaiset, joista kahdet ovat pinkin, edellisvuonna ja niihin mahdun, ihme kyllä. Nyt on edessä uimapuvun osto, mutta vielä sinne ehdin kutistua…

    Lykkyä vaan kutistumiseen <3

    • Leena sepä se, niin pelkään ettei mitään silti tapahdu, kaikesta huolimatta…. Koska on se kumma kun 10kg popsahti istumatyössä ja kun jäin taas kotiin ja palasin vanhoisin tapohini, lenkit ja ei lounaaksi aina Hesburgerin kanatortillaa (jonka luulin tuoneeni ne kilot töissä) niin painoa ei ole lähtenyt piiruakaan ja nyt tullut peräti lisää. Aivan kuin 10kg per vuosikymmen… Mä en kestä!

      Minulla ei valitettavasti edes ole noin, vaan kyllä minä olen ystävistäni se palleroin ja he ovat osanneet pitää itsestään huolta. Tämä ei ole kivaa…. Uimapuvun osto on vain farkkujen ostoa karmeampaa….

      Naamakin on jotenkin ihan turvonnut, olen ylipäänsä ihan turvonnut…. Masentaa, mutta lopetan taas vikinä ja lähden jytkymusan kera taas kohta tuonne metsään. Ainakin se tuo hyvää mieltä ja onnellista oloa, jos ei ymmärrä tätä kroppaa kaventaa.

      Zemppiä Leena meille ja kiitos että jaat aitoja kokemuksia, miten tämä voi olla niin himskatin vaikeaa.

      Aurinkoa viikonloppuun <3

  • Kyllä se hyvin sujuu. Luottakaamme siihen. Jos pysyit olemaan noista kaunokaisista palleroista erossa, olet huipputyyppi etkä voi muuta kuin onnistua =) Ja jos jossain vaiheessa tulee pieni lipsahdus, niin muista että seuraavassa hetkessä voit valita jo toisin. Milloinkaan ei ole myöhäistä muuttaa huonoa suuntaa itselle mieluisaampaan <3

    • Niin ei saa antaa lipsahduksen syöksyä konkurssiin, niin kovin usein tarina on omalta osaltani mennyt juuri noin. Mutta tämä julkaisu toi enemmän tahdonvoimaa, että nyt on pakko. Siksi tämän julkaisin, jotten heti alkuunsa romahtaisi jo taas vanhoille tavoille. Ja sainkin teiltä valtavasti tukea ja voimaa ja niin monet vielä kertoneet saaneensa painoa pudotettua. Hienoja vinkkejäkin olen saanut. 🙂 Toivottavasti tämä tästä.

      Aurinkoa viikonloppuun Birgitta ja kiitos ihanasta viestistä. <3

  • Lykkyä tykö elämäntapamuutokselle! Se kannattaa! Laihkarit ei hyödytä ketään, mutta pidempiaikaiset terveellisemmät vaihtoehdot ja valinnat on hyvästä. Oma elämäntaparemonttini alkoi marraskuussa. Sen myötä on karissut 7,5 kiloa ja 13 senttiä vyötäröltä 🙂 Tuu perässä! Älä mee ohi 😉

    • Näin juuri, en lähde Nutrilethommeleihin ym. ensinnäkään en edes pystyisi ja toiseksi ne kilot ovat aina tulleet takaisin. Parempi on välillä nautiskella, mutta lisätä liikuntaa ja jättää ahmimatta sitä valkoista leipää ja suklaata, joista karmaiseva ruokavalioni pääasiassa koostuu. 🙂

      Kiitos zempeistä ja hitaasti toivoakseni tullaan perässä, mutta tokkopa ikinä ohi mennään. 🙂

      Aurinkoa viikonloppuun Me Like <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud