Elämän aakkoset pitävät sisällään, miehen, naisen, perheenkin ja naisen omenavartaloisen!
Hehee nyt päätin jatkaa elämän aakkosia, kun luin Lady of the Messin blogista tänään, että hänen omassa blogissa yhtenä lempipostauksen aiheena, oli nämä aakkoset. Ladyltähän nämä alunperin pölläisinkin, siis tunnustan, aivan koko idean.
Uutena vuotena, pääsin kohtaan K ja tuolloin lupasin jatkaa näitä. No uuden vuoden lupaukset ovat mitä ovat ja siksipä tässä on kuukausia vierähtänyt, ennen kuin pääsimme jatkamaan. Tänäänkin annan ajatuksen lentää, eli juuri nyt tällä sekunnilla kun tätä tekstiä laukkaa tänne, en vielä tiedä mitä aakkoset pitävät sisällään…. Lopetan ne myös kun pää on tyhjä, katsotaan saanko puristettua yhden vai peräti muutaman aakkosen tänne, hui kipakka olo on nyt kyllä.
Aikaisemmat aakkoset löytyy täältä ja nyt siihen L- kirjaimeen
L
Kamalan vaikea kirjain tuo L, niin paljon mahdollisuuksia se pitää sisällään, lapset, löysä, laiska, lempeä, lihaisa, mutta kyllä se on L niin kuin leffa. Olen varmasti pahin leffamaanikko kautta aikojen, olen mielestäni kerran töröttänyt jopa neljässä elokuvassa putkeen, kun ne ajat asettautuivat sillä lailla mahdottoman hyvin. No mutta kyllä hyydyin, neljäs oli aivan liikaa ja jalatkin muuttuivat L niin kuin levottomiksi, ensi kerralla pitää laittaa koipiin tukisukat, sellaiset pitkille lennoille suunnitellut.
Rakastan leffoissa käymistä, koska en vaan tiedä parempaa tapaa nollata aivoja parissa tunnissa. Hämmentävää kyllä, että miltei kaikki taiteenlajit käyvät, paitsi ei teinien action pläjäykset, sellaiset joissa vain väkivaltaa, muutoin törötän myös ne teinileffat ja aivan tyytyväisenä. Rakastan ranskalaisia ja japanilaisia leffoja, koska ne ovat oudon kummallisia, niissä on outo vire. Mutta me suomalaisethan olemme hieman outoja, vai mitä tuumaatte, asutaan pimeydessä vapaaehtoisesti, saunotaan hullun lailla sadassa asteessa, syödään hyytävän suolaista salmiakkia pussitolkulla, ollaan mahdottoman työteliäitä ja ahkeria ymmärtämättä sitä itse jne….
M
No sehän on oma mies, ukko, rakas. M kirjain ei vaan voi olla muuta, koska mieheni edustaa sellaista miestä, no tunnustettakoon, johon aina toivoin törmääväni ja sitten törmäsin ja aivan ravintolan portaissa ja otti kiinni. Rankkaakin on ollut ja tahtoa vaadittu, mutta oma mieheni on unelmieni ukkelini, joten itseoikeutetusti M edustaa miestäni.
N
No sehän olen minä, nainen. Osaan olla naisellinen, mutta kyllä se vaatii hieman pinnistelyä. En tykkää hienostella, toisaalta en tykkää möykkäämisestä, enkä huonoista ruokatavoista, mm.maiskutuksesta, joka olisi hyvin voinut olla myös tuo M kirjain. Maiskutus on kamalinta mitä tiedän… Joskus on kivaa pukeutua mekkoon ja korkkareihin, mutta fakta on, että niissä on himskatin ärsyttävää olla. Olen taatusti oppinut hyvät tavat isovanhemmiltani, mutta niillä koketeeraaminen on mielestäni huonotapaista. Se joka etikettejä korostaa, ei ole niitä äidin maidossa oppinut, on mottoni.
No miten tämä nyt meni tuonne etikettihommeliin, eli tarpeen tullen ne osataan ja osataan käyttäytyä, mutta turha naisellinen hienostelu ei ole minua varten. ”Iik hämähäkki, apua vessa pitää pestä, jeiks vene tulee soutaa myrskyssä, juu kaikki käy” ja pelkään ainoastaan käärmeitä ja säännöllisiä ihomuutoksia/palleroita iholla. Joidenkin mielestä olen naisellinen, joidenkin mielestä epänaisellinen.
Luulen, että olen jotain siltä väliltä.
O
Niin kuin omena, sillä olen kertakaikkisen auttamattomasti omenavartaloinen ja myös omena-allergikko, miten ristiriitaista. Minulla oli myös ystävä jonka toinen nimi oli Omena ja mielestäni tuo nimi oli ja on niin kaunis,
paitsi silloin kun puhutaan omenavartalosta…
Tosin on siinä massussa jotain turvallista ja lohdullista,
hieman kuin olisi oma pehmoeläin koko ajan matkassa.
paitsi silloin kun puhutaan omenavartalosta…
Tosin on siinä massussa jotain turvallista ja lohdullista,
hieman kuin olisi oma pehmoeläin koko ajan matkassa.
 |
| Tämä kuva tulee Me Naisiin ja Kodin Kuvalehteen L300 voidesarjan yhteydessä. Kyseisestä kuvasta näkee oivallisesti tuon omenavartalon. Lisäksi täytyy todeta, että kuvaajalla on ollut valot niin kohdillaan, ja linssit ym.että auta armias tuota kaksoisleukaa… Miten en ikinä opi, leuka ylös! Mielestäni kuva sanoo ”äänestäkää minua vaaleissa”, heh. *Kuvan ottanut Mikko Hannula |
P
Ui tämä on vaikea ja nyt koen ristiriitaa luovuttamisesta, miten P kirjaimesta tulee mieleen vain rumia sanoja tai sellaisia ”ilmavia”…
Mutta yhtäkkiä mielen syvyyksistä tulee se mikä oli siellä lähinnä ja perusytimessä eli Perhe.
Minulla oli ihana lapsuudenperhe, asuin isän vanhempien luona ja isäni sisarukset olivat minulle, kuin sisaruksia tai äiti/isä välimuotoja. Isä oli elämässä mukana ja teimme ikimuistettavan Lontoon matkan ja isän luona yökylässä oli mahtavia rapsakoita sämpylöitä ja Fazerin pieniä Bebe-leivoksia. Isäni ja isän vaimo ovat maailman parhaat isovanhemmat lapsilleni. Isä oli vaan kovin nuori kun synnyin ja äidille ja isälle tuli ero, joten parasta oli asua isän vanhempien luona ja siellä minulla oli mahdottoman hyvä. <3 On täten tämä isokokoinen ja rakas lapsuudenperhe ja sitten on tämä nykyinen perhe, josta haaveilin pitkään.
Jokin pieni kytevä aukko lapsuudesta silti jäi, vaikka lapsuuteni oli erinomaisen hyvä. Oliko se muiden lasten kiusa, joka jäi mieleen kummittelemaan…. Ajattelin että haluan normiperheen, sellaisen jossa on isä ja äiti ja vaikka myös se farmari Volvo ja Kultainennoutaja. Tälläkään kertaa perhe ei kuitenkaan tullut normimuodossa vaan tuli uusperhemuodossa.
Taas viljelen näitä mottoja, mutta motto on, jos avaa sylinsä ja sydämensä, silloin saa takaisin niin paljon enemmän. Uusperhe on antanut enemmän rakkautta, kuin osasin toivoa. Bonuslapset ja omat, kaikki sulassa sovussa asuen meidän katon alla, kaikki yhtä perhettä.
Ei tullut sitä normitarinaa, mutta elämä ei mene kuten haaveilee, vaan elämä voi yllättää ja antaa niin paljon enemmän. <3
Jos jää jumiin johonkin standardiin, ei mieli laajene, ei avaudu,
jää asioita kokematta. Jos olisin kokenut mieheni tavatessa,
juu ei hänellähän on lapsia, olisi tuhatkertainen määrä rakkautta jäänyt antamatta ja saamatta.
Tärkeintä ei ole missä muodossa rakkaus tulee,
vaan se miten sen vastaanottaa ja ottaa siitä sen kaikkein kauneimman irti, tekee parhaansa ja nauttii siitä.
Nyt meni Niiskumuikkuseksi (ei Nuuskamuikkuseksi) eli Nessun puolelle koko homma,
ei enää ajatuksia, ei aakkosia, tämä on taas hyvä näin.
Jeps ei tähän voi lisätä enempää kirjaimia, aakkoset jatkuu taas jonain päivänä. 🙂
Mukavaa helatorstaita!
<3
