Yhteishyvä lehdessä keski-ikäinen juuri nyt ja miten elämäntaparemontti sujuu,

Tänään olen ollut niin onnellinen, että aloitin elämäntaparemontin 2kk sitten. Alku oli yhtä hurmaa ja painon laskukiitoa ja nyt viimeiset 3-viikkoa jumitusta, hillomunkkihimoa, hermostuneisuutta ja puntarissa alvariinsa ramppaamista.


Painohan tippui 6-viikossa 8,5kg, mikä oli mielestäni aivan käsittämätöntä, sillä olin jo hieman luovuttanut ja luulin että keski-ikäisenä kilot eivät vaan enää sula.


Jätin leivät, pastan, suklaan ja aika pitkälle sokerin. Syön kyllä puuroa, vaikka on kovin hiilaripitoista. Tärkeintä on löytää hyvä olo, eikä aivan hammasta kiristellen olla ikinä nauttimatta maailman runsauden sarvesta.


Vappu oli perin vaikeaa aikaa, kun jokaisessa some kanavassa vilisi hillomunkit ja donitsit niin vinhalla aikavälillä, että näin niistä jo unta.


Luovuttamisen kannalta vaikeinta taistoa käydään silloin kun paino ei putoa, eikä silloin kun puntarin viisari laskee ja laskee. Jumitila on jatkunut kohta kolme viikkoa ja tämä on raskasta, paino kävi tilassa, että olisin laihtunut 9kg, mutta palasi taasen samaan -8,5kg.


Kyllähän se logiikkaankiin soveltuu, että jos koko ajan putoaisi, niin sillä systeemillä ihminen haihtuisi, jossain kohtihan laihtumisenkin on tasoituttava. Mutta huumaavan nosteisen alun jälkeen, on ollut vaikeaa olla puraisematta munkkia, kun vaaka ei puhu eikä pukahda.


No mutta asiasta toisen joskus viime talvena minuun otti yhteyttä toimittaja, joka oli kuulemma löytänyt blogini nimen googlettelemalla. Eli halusivat tehdä jutun keski-ikäisyydestä ja tänään tuo juttu on Yhteishyvän nettisivuilla ja voi olla, että juttu tulee myös lehteen… En ole varma asiasta.


Jutussa ollut kuva aiheutti sekä iloa, että kauhua. Iloa siitä, että olen aloittanut elämäntaparempan jo, sillä muutoin kyllä joutuisin hieman kriisittelemään kuvassa olevia pulloposkiani. Mutta eipä siinä mitään, totuus on mitä on ja totuus ei valehtele. 


Ohessa linkki juttuun, jos jotakuta kiinnostaa vaikkapa lukaista. Teksti on omaani, sitä en kadu, vaikka pärstän voisikin vaihtaa, heh. 😉


Aurinkoista maanantaita kaikille!



KLIK





Tuntuu että näytän joka kuvissa eriltä, välillä leukaisa, välillä en…
Kai se leuka alati siellä on, vitsi on vain siinä että
tämän ikäisestä tulee ottaa kuva korkealta taivaista,
silloin pää näyttää hieman sellaiselta miniatyyrihahmon päältä.

 

Outo selfie, yritin kuvata L’oraelin huulipunaa, josta tuli
yksi lemppareita, niin kiva sävy.
On kait ne posket hieman kaventuneet….
Sävy on jos jotakuta vaikkapa kiinnostaa
136 ja Flamingo Elegance.

Kyllä maar käyn lenkilläkin joka pv, mutta paino on jymähtänyt.
Hieman pelottaa tutisuttaa, että tässäkö se nyt oli,
vakiopaino, että tarttisi mennä rasvaimuun,
jos vielä haluaisi painoa pudottaa,
vai voiko se vielä pudota…

Tästä lisää tulevina viikkoina…




96 thoughts on “Yhteishyvä lehdessä keski-ikäinen juuri nyt ja miten elämäntaparemontti sujuu,”