Miten minusta tuli vanhempieni kaltainen?! Ohessa muutamia helmiä omasta suusta…

Olen joutunut suorastaan järkyttyneenä viimeisen vuoden aikana havannoimaan, että suuni on alkanut elää vallan omaa elämäänsä. Päästelen lapsilleni sellaisia lausahduksia, joita joskus nuorempana vannoin ikinä olla päästelemättä.. Vastaaville lausahduksille nuorena ”halveksuvasti” tuhahtelin hiljaa ja ylimielisenä oman pääni sisällä  tuumien, että vanhempani ovat niin ”jälkijättöisiä” ihan pihalla kaikesta…. Niin out….

(Kuva on käänteinen, peilikuva, en aja autoa ja ota kuvia;)

Mikä minuun on mennyt, nyt niskasta kiinni, joku roti näille ilmoille pääseville epäloogisuuksille on otettava. Ohessa muutama viimeaikainen helmi….

”Älä kröhi niin paljon, kurkkusi kuluu ja tulee ties vaikka mikä sairaus”
”Tiedätkös jos koko ajan raavit noita itikan puremia, menee iho verille ja tulee kamala lihansyöjäbakteeri sinne”
”Pitääkö sitä musiikkia toitottaa niin kovalla, mikä kumma siinä on, että hälyä pitää olla koko ajan”
”Voitko olla heilumatta sillä tuolilla, se ei ole mikään keinutuoli, siinä ei ole sellaisia jalkoja ja sitäpaitsi voit kaatua ja lyödä pääsi vakavasti”
”Ei kait sitä ruokaa tarvitse niin mahottomasti maiskuttaa menemään, suu kiinni, ettei kaikella kansalle näy mitä siellä suussa pyörii”
”Jos et mene nukkumaan nyt, tulee ylikierroksia ja siitä seuraa pahoja unia”
”Telkkaria ei saa katsoa noin läheltä tai muutakaan vilkkuvaa kuvaa (paitsi äiti läppäriä) menee näkö kuules ja tulee rillit ennen aikojaan”

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, älyttömyyksiä vaan riittää… En silti lakkaa hämmästelemästä miten minusta yhtäkkiä tälläinen tuli, vanhempieni kopio… Lauseet tulevat kuin printattuna muistiin jostain salaisista aivokätköistä ja paukauttavat ulos ennen kuin ehdin itse ajatuksen värettäkään tuumia.

Siinä pieni Sofia eilen iltamyöhään ompeli isin sukasta keppihevosta… Lapsenmieli on niin ihana ja auki. Tuleekohan Sofiastakin keski-ikäisenä tälläinen…

Miten teillä, viljelettekö vanhempienne lauseita, olisiko jotain oikein muhevaa lausahdusta siellä takataskuissa jonka tohtisitte jakaa täällä, olisi riemukasta ja erittäin vertaistuellista kuulla. 🙂

Aurinkoa päivään terkuin todellakin keski-ikäinen, pitäisiköhän blogin nimestä poistaa tuo kyselevä ”minäkö” pois…. Tuuminpa vaan….



46 thoughts on “Miten minusta tuli vanhempieni kaltainen?! Ohessa muutamia helmiä omasta suusta…”