Sattuipa viime viikolla, että ukkeli puhui unissaan ensimmäisen kerran ikinä niin, että minä oikein kuulin. Rämpäytteli taas rakkaani kunnon heavykonserttia menemään ja olin siirtymässä peittoineni soffalle, johon mieheni jollain hämärällä unitilan välitilalla kaiketi havahtui ja totesi ”mikä numero?”, johon oli pakko kysäistä ”niin mikä?” Koska olin kyllä aivan huuli pyörylällä, että mikä matemaattinen pistokoe tässä nyt keskellä yötä pukkaa tulemaan.
Mies jatkoi kuitenkin juttuaan ja unissaan totesi ”mikä numero se tässä kengässä on?” Nauratti ja koko juttu oli kerrassaan muikean nautinnollinen lauseen rakennetta myöten. Heti tietenkin ovelana mietin, että olisikohan tässä mahdollisuus käydä syvällisempääkin keskustelua miehen uniminän kanssa, kysellä vaikka mitä, mutta jätin asian sikseen ja lampsin soffalle hymy korvissa ja rakas mielessä.
Miten siellä puhutteko unissanne tai vaikka kävelettekö unissanne jonnekin? Olisi hauskaa kuulla, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin miehen puhuvan unissaan ja tietääkseni minä en myöskään puhu unissani.
Aurinkoista tiistaita, lompsin tästä kohta bussiasemalle ja lähden Helsinkiin. Niin se vaan nyt on, että kommellukset jatkuu ja miehen autossa jokin hiukkashommeli meni rikki ja nyt jännätään onko remppa 600e vai 2500e, uuuh tämä helmikuu muistetaan pitkään, koska meidän helmikuu on kirottu!
Laitoin tähän kuvan Oskusta, sillä enhän minä nyt nukkuvasta ukkelista voi tänne kuvia laittaa, jokin häpy nyt sentään. 😉
Nämä on parhaita tarinoita, joista toinen ei muista mitään aamulla…; )
Itse nauran usein unissani ja varsinkin kipeänä tulee puhuttua omia. Pienenä kävelin unissani ja olin usein menossa vaatekaappiin nukkumaan. Onneksi niin ei tapahdu enää! Mukavaa päivää!
Hih mikähän siellä vaatekaapissa kutsui, vaikkapa Narnia kenties? <3
Osku kuva on oikein mainio, on se komea! Ja sen viereen mahtuisi tällainen kissaneitokin 😉 – Pepsi
Tänne vaan, miau sanoo Osku <3
Niin hauskaa 😉 Mä en mielestäni puhu unissani… Muistan joskus hamasta nuoruudestani, kun sen aikainen poikaystävä yhtäkkiä tokaisi, että "sinne meni auto ja koira"… Minä siinä tyhmänä kyselemään, että "minne?". Vastaus oli, että "höh"… aamulla selvittelin, että oli nähty unta, että auto oli ajanut mereen ja koira sen mukana…. että sellainen tapaus 😉
Heh repesin tuohon vastaukseen "höh". Ensin kovat pulinat ja sitten höh. 😉
<3
Mä en tietääkseni puhu, enkä kävele. Ei ainakaan kukaan ole koskaan sanonut. Oma mies puhuu joskus unissaan, mutta hyvin harvoin.
Nähdään muutaman tunnin päästä! <3
Oli ihanaa nähdä, aika loppuu aina kesken. <3
Minä näen paljon unia, ja painajaisissa saatan kiljua oikeasti keskellä yötä. Ukkokulta on monesti herännyt sydänkohtauksen partaalla, kun rouva siinä korvan juuressa kiljuu. Yleensä näissä painajaisissa joku on yrittänyt tehdä jotain pahaa meidän neidille.
Meidän neiti höpöttää päivät ja yöt. Yöllä tosin puheesta ei välttämättä saa selvää, mutta pitkiä dialogeja tulee. Muutama yö sitten neiti sai nukkua vieressäni, kun ukkokulta oli töissä. Ennen kuin itse nukahdin, neiti pomppasi sängystä ja kävi kyykkyyn makkarin nurkkaan taputellen lattiaa. Kyseli kovasti missä se on, missä se on? Kysyin, että mikä on hukassa ja sain jotain epämääräistä vastaukseksi. Kun sanoin, että täällä se on, tule nyt nukkumaan, neiti kiipesi takaisin sänkyyn ja jatkoi uniaan.
Meilläkään tuo ukkokulta ei puhu unissaan eikä ikinä muista (mukamas) uniaan. Kerran joitakin vuosia sitten kuitenkin kuulin yhden kerran kun jotain tuo mumisi. Sain sen verran selvää, että jotain Smurffeistä hän puhui. Ai että, kun mua nauratti ja on naurattanut monta kertaa myöhemminkin tuo sama juttu. Täytyykin tänään muistuttaa raksua tuosta Smurffi-jutusta 😀
Ihanaa aurinkoista päivää sinulle Tiia <3
Uijui teillä on villi meno, oikein naurattaa, kun lattioilta etsitään tavaroita ja puhutaan öisin Smurffeista. Hih oli kyllä ihan paras, kiitos Tuija ja aurinkoa päivään. <3
Stressiä, kun pukkaa niin puhun unissani. Olen tökkinyt miestä selkään ja kehoittanut, että mennään pesemään kädet ja olen kehunut sitä, kuinka hyvä se on hyppimään trampoliinilla, mutta jatketaan hyppimistä seuraavana päivänä.. Olen myös kyllä ivallisesti nauranutkin sille; että ei se tule onnistumaan (en kyllä tiedä mistä oli kyse).. Ensimmäkseen nykyään olen vain noussut istumaan ja totellut sitten miehen käskyä, että jatka vaan unia..
Hih voi maar sentään, tramboliinia ja kaikkea. Meillähän on tylsää öisin kun vertaa näihin teidän juttuihin. Kiitos tästä. <3
Ai mitkä naurut sait aikaiseksi tällä postauksella. Meillä tytär puhuu unissaan ja mies. Tytär on selittänyt koulujuttuja ja mies höpisee arabiaksi ties mitä.
Kivaa tiistaita Tiiuli ♡♡
Hihi on kyllä menoa ja meininkiä. Osaatko arabiaa?
Ihanaa keskiviikkoa Outi <3
Meillä on myös muut puhuneet unissaan, itse en tunnusta! 😀 Kivaa päivää Helsinkiin, keli on ihana, voisinpa itsekin jo pikkuhiljaa lähteä ulkoilemaan…
Kunpa nyt pian pääsisit ja saisit nukuttua. <3
Ihana Osku ♡ Ihana tuo sun mies 😀 Mun mies etsi joitain johtoja toissayönä sängystä…Missä ne johdot ovat, kyseli. Minä pokkana, että mitkä johdot ja sytytin valot…Kyllä mua nauratti 😀 Ihanaa päivää! Täällä paistaa pakkasaurinko ♡
Hih mitähän remppahommia miehesi meinasi yöllä alkaa touhuamaan.
Ihanaa päivää. <3
Muistan nuoruudesta, kun sukulaisilla oli oma ruokakauppa ja koko perhe tietysti siellä töissä. He kai olivat kovia höpöttelemään öisin, koska heillä oli tapana jakaa mm. kassavuoroja unissaan keskenään keskutellen:) Siis molemmat puhui unissaan, ja olivat toistensa jutun juonessa kiinni, heh:) Kai se kertoi pienoisesta stressinpoikasesta, en tiedä..
Hih tuo on jo syvää yhteyttä ja aitoa työsidonnaisuutta, kun pystyivät unissaankin keskustelemaan samasta aiheesta. Wau. <3
Mä kuulemma puhun unissani :))) Tiedä mitä tulee sitten höpistyä. Joskus ois kiva videoida koko yö ja nähdä mitä kaikkee sitä puuhailee :))!
Ehdottomasti pitää saada videolle koko homma!
<3
Söpö kissa tuo Osku!
Meillä mies puhuu joskus unissaan.
Itse en tietääkseni puhu. Kukaan ei ole koskaan kertonut.
Mukavaa tiistai päivää sinulle!
Ai hitsi pitäisi varmaan videoida yön tapahtumat, kotta saisi tietää. 😉
Osku kiittää. <3
Mie kävelin ja puhuin unissani pienenä.Kaikenlaista tarinaa löytyy kyllä niiltä ajoilta.Myös myöhemmällä iällä nuoruudessa puhuin vielä mutta nyt ne ovat onneksi molemmat jääneet pois =)
On jännä miten lapsilla on niin rauhaton unielämä ja myöhemmin se rauhoittuu, mistähän se johtuu..
<3
Meillä lapset ovat puhuneet unissaan. Joskus jopa hereillä olevat lapset ovat kyselleet "höpisijältä" juuri noita kysymyksiä ja pitäneet hauskaa toisen kustannuksella. Tuhmat :)) Mukavaa tiistaita Sinullekin, Tiia ♥
Hihi ja uninen vastailee minkä ehtii. On tuo unielämä hauskaa ja sisaruus.
Ihanaa keskiviikkoa Krisse <3
Myös meillä lapset naureskelevat unissaan, ja koiralla on joskus villiä menoa. Tassut vipattaa ja kuono nuuhkii unissaan. Aurinkoista viikon jatkoa!
Hih ihan sama meno Samulla ja itkeekin unissaan. 😉
Ihanas viikkoa <3
Hih 😀 Nuo on kyllä hassuja tilanteita, ja joskus jopa pelottavia! Meillä 4/5 lapsista puhuu enemmän tai vähemmän unissaan ja "tokavanhin" on ollut pienempänä myös tosi kova kävelemään unissaan ja muutenkin soosailemaan. Yhden kerran oikein pelkäsin melkein omaa tyttöäni <3 kun oli jotenkin niin vihaisen maanisen oloinen ja kun ei saanut oikein kontaktia :/ Mutta onneksi vaan yhden kerran on ollut tommonen kokemus! tyttö olis silloin n. 6vee vanha ja tuli melkein mieleen joku kauhuleffa! Oli niin tuittusen näköinen! 😀
Meillä Sofia sai kauhukohtauksia pari vuotta ja miltei joka ilta. Ei tunnistanut, eikä aamulla muistanut mitään. Tuumin josko lapsuuden sydänoperaatioista..
<3
Meillä lapset puhuvat unissaan, mutta eivät onneksi kävele unissaan. Aivan älyttömiän juttuja pulisevat.
Minä olin teini-ikäisenä todella kova puhumaan ja kävelemään unissani. Parhaiten muistiin on jäänyt se, kun olin koko rippileirin kävellut unissani. Itsekin havahduin aina välillä huoneen ovelta käytävältä. Yhtenä yönä kaverit olivat seuranneet minua ja huoneen ovella olin sanonut lähteväni nukkumaan. Olin kävellyt koko pitkän käytävän päähän portaat alakertaan ja mennyt nukkumaan pingispöydän päälle. Siinä oli hetken pötköttänyt ja sitten lähtenyt takaisin sänkyyni 😀
Hih voi että, olet rippileirillä tarjonnut kunnon viihdykettä ja lapset perineet vilkkaat yöt.
On nämä jänniä asioita.
<3
Hauska juttu tuo unissaan puhelu. Mitä lie unta nähnyt. Mä en puhele, nuorempana saatoin kävellä unissani.
Olisi kiva tietää, mikä kenkäepisodi oli ollut kyseessä.
<3
Hih:DD Minä saan usein nauraa kun meillä Napa tai Ikkä puhuu unissaan:DD
Hih siellä on viihdytysjoukot omasta takaa. 😉
<3
En puhu unissaan, mutta nuorempana tuli unissaan käveltyä. Kerran herätin varmaan kaikki, koska raahasin yläkertaan tuolia, ja tuoli vain paukkui portaita vasten 😀
Hih voi maar, mitähän sillä tuolilla meinasit. 🙂
<3
Aiemmin painajaisten kanssa huusin unissani, nyt olen rauhoittunut.
Huh ja hyvä ja toivotaan ettei enää tulekaan!
<3
Joskus tuo puoliso on yksittäisiä sanoja unissaan sanonut, mutta kuopuksen kanssa olen yrittänyt keskustella kun hän on unissaan outoja höpöttänyt. Naurua pidätellen yritän saada hänet taas untenmaille – aamusin ei muista mitään meidän juttutuokioista 😀
On niin jännä juttu tuo, mikähän mielen ja unen välitila on kyseessä? On hauskaa aamusella raportoida mitä toinen on pulissut. 😉
<3
Ihana Osku kissa. kiitos Tiia K arpajaisvoitto tuli perille.♥
Ritva ihana, kiitos kun ilmoitit. <3
Hah hah haaa, kyllä pisti nauramaan. Unissapuhelut voi olla kyllä mukavia. Itse en ole liiemmin puhunut, mutta yksi tytöistämme puhui vielä kotona asuessaan ja käveli myös. Ihana Osku, kyllä osaa olla kaunis, niin jalomuotoinen pää 🙂
Se on jännää miten toisten unielämä on vilkkaampaa kuin toisten ja mistähän johtuu..
Kyllä tuo Osku niin kaunispäinen kissa on. Kiitos kovasti. <3
Ihana kisunen 🙂 Meillä unissaan höpöttää LAPSET, minä harvemmin kuulen, mutta joskus ennen nukahtamista ehdin kuulla parhaat palat. Minä toivottavasti olen öisin ihan vaan hiljaa 😉
Auton korjaus on kyllä sellaista arpapeliä, aina korjaamiseen menee vähintään se "toimintatonni" ja joskus tarvitaan enemmän… Huih… Tsemppiä!
Uuh toimintatonni, välillä mietin onko autokorjaamoilla joku mafia. 😉
Ihan parasta hupia nuo unien kuuntelut. ;))
Kiitos kovasti. <3
Muistan heränneeni omaan nauruuni yöllä 😀
Meillä poika puhua pälpättää joskus unissaan.
Hih mitähän olet naurellut. 🙂
<3
Minä puhuin enne unissani ihan tolkuttomasti. Suhteen alkuaikoina olin unissani esitellyt miehelleni mm patjan ja lampun, tai niin hän ainakin väittää. Lapset puhuu tuon tuostakin.
Ai että naurattaa, patjaa ja lamppua olet esitellyt. Voi että nämä unijutut ovat hauskoja. <3
Välillä on kausia että tulee höpötettyä ihan kamalasti ja joskus suhteen alkuvaiheessa minä aina revin rakkaan husbandoksen pään alta hänen tyynynsä kun omani olin tiputtanut lattialle 😉 Kivaa tiistai iltaa <3
Syytit varmaan unissasi, että husbandos oli pölläisyt sun tyynyn. 😉
Ihanaa iltaa <3
Kyllähän tuo vieressä nukkuja väittää, että aina välillä höpöttelen omiani, mutta ei kuulema saa selvää mitä. Onneksi ei 😉 Kakkoslapsi sen sijaan nuorempana käveli unissaan milloin missäkin päin taloa ja puhui ihan selvästikin. Ja lauloi unissaan. Muutamankin kerran heräsin, kun likka päästeli Hevisaurusta tunteella :))
Unissalaulaja, voi että ikinä en ole vielä sellaisesta kuullut. 🙂
Nämä unijutut ovat niin hauskoja.
<3
Minä olen aito karjalainen. Puhun paljon päivällä ja loput yöllä. Ukkoni jututtaa minua, mutta tietää, että vastaan öisin mitä sattuu. Sairaalassa huonekavereita nauratti aamulla ja vähän harmitti heidän naureskelu.
Hihi voi että eli juttua riittää yötä myöten, ihanaa.
<3
Mä kuulemma puhun aina välillä mutta mitään en tunnusta 😀
Hih mitähän öisin pölpötät. 🙂
<3
Voi, tulepa meille joskus yöksi 😀 meillä kuudesta perheenjäsenestä viisi puhuu, kävelee, touhuaa ja mekastaa unissaan…sitä on suvussa ja arkea meillä, satatuhatta tarinaa, kuinka poikaystävät on heitetty sängystä, tyynyt piilotettu seinänrakoon, keitelty puuroa, seikkailtu, puhuttu kaikkea hassua…
Jihuu teillä on kunnon menoa ja meininkiä öin ja päivin. Videolle pitäisi teidän kaikki saada, mahtaisi olla hauskaa katseltavaa.
<3
Ihana Osku! Kissahan tunnetusti osaa löytää talon parhaan paikan, ja se tietysti on teilläkin sänky – ja mieluummin ihan lakanoiden välissä 😀
meillä ei liiemmin puhuta unissaan, mutta minulla lapsuudessani oli tapana kävellä unissani ja kömpiä siskoni viereen nukkumaan 🙂 Äitini kertoi että hän oli nuoruudessaan kävellyt unissaan muutaman kerran pellolla olevalle saunalle, ja herännyt siellä sitten. Ääk.. eikö ole ihan hirveetä.
Hui tuo on pelottavaa ollut herätä saunalta yksin yöllä. Mikähän sinne vei.. On aika hirveää..
<3
Meillä on aika hiljaista yöaikaan, koiran kuorsaus vain kuuluu, mutta aamuisin kun herättelen tuota meidän teiniä,niin vastaukset on ihan kummallisia. Yhtenä aamuna sanoi mulle, että "tonni pari", toisena aamuna kommentoi, että "kahdeksaakymppiä, saattaa vähän sakata", ilmeisesti nuorella herralla on ollut vähän autot mielessä nukkumaan käydessään 😀
Selvästi on toisella autohommat mielessä, hih aika hassua. Samu on myös kova kuorsaamaan ja maiskuttamaan, mikä on aika ärsyttävän kuuloista hih.
<3
Nuorempana minä puhuin, kävelin ja touhusin paljon unissani. Äiti löysi joskus aamuisin keittiön pöydältä parikymmentä pientä muovieläintä nätissä rivissä…
Talonrakennusaikana uneksin kauheasti ja miestä nauratti. Sängyssä kurkin sen alle ja tein taapelikasaatai sammutin kissanpentuja, olivat mukamas tulessa. Ja puhuin mitä sattuu. Näin vanhempana olen hiukan rauhoittunut.
Kerran kyllä oli pelottavaa, kun en meinannut "herätä" ollenkaan. Menin iltapäivätorkuille ja kuulin ovikellon soivan. Ikkunasta näin että äiti ja isä ovat tulossa meille, avasin oven ja puhuinkin heille jotain järkevää, mutta kun menin makuuhuoneeseen takaisin, uneni jatkui vielä. Muistan miten oli vaikeaa herätä kunnolla.
Siis taapelikasaa tai …
Sinulla on vauhdikasta! Hurjin tuo, että olet avannut oven vanhemmillesi ja ollut unessa ja jatkanut unia. Hurjan jännää ja pelottavaakin nukkua niin syvää unta.
<3
Minä kuulema puhun unissani, ainakin mies niin väittää, itse en usko 🙂 Lapset kyllä pölöttää harva se yö.Joskus olen käynyt tarkistamassa, että varmasti nukkuvat!
Eräs ystäväni oli kova puhumaan unissaan,varsinkin nuorempana. Eräs yö hän taas oli mumissut jotain ja miehensä fiksuna ruvennut kyselemään, että mitä?…taas jotain muminaa ja mies taas, että mitä, kun en saa selvää. Ystäväni oli noussut oikein istumaan sängyllä, kääntynyt miestään päin ja tavannut selkeällä äänellä MÖÖ-VEM-PIK ja ruvennut takaisin nukkumaan. Aamulla hän ei muistanut yhtään mitään koko tapahtumasta ja edelleen tämä yli 20 v vanha asia on meidän 'inside'-juttu. Ja aina naurattaa yhtä paljon <3
Hih en kestä ja toinen on ollut ihan, eikö mene kaaliin, Mövempikkiä, heh ihan varmasti tuo naurattaa ja toisella varmaan lempinimenä Möväri.
<3
Mä puhun helposti silloin kun oon unen ja hereillä olon välillä. Tulee aina sanottua jotain tyhmää ja hätkähdettyä hereille ku tajuaa puhuvansa 😀 mulla on ollu monia kämppiksiä jotka on puhunu, laulanu ja kävelly unissaan.
Hih teillä ollut kova meno, kaikki viipottanut ja kuleksinut ympäriinsä. Laulaminen on ihan uusi juttu kyllä.
<3
Meillä menee niin että minä puhun ja kävelenkin välillä unissani.Mies kertoo aamulla sitten parhaat palat 😀
Hehe ja teillä on aamulla aina hauskat päivitykset. 🙂
<3
Oskulla teillä on ainakin niin kivat "kissanpäivät kun saa köllötellä tähtilakanoiden välis ☺
Ei meillä kyllä kumpikaan puhu unissaan, ei ainakaan olla kuultu, eikä myöskään kävellä unissaan ☺
Mutta meidän nuorempi tytär käveli lapsena useinkin unissaan ☺ Joskus heräsin ja jostakin kuului kaukaista itkua. Tytär istui tuulikaapissa ja oli vielä laittanut sen oven kiinni. Aamulla ei muistanut siitä mitää. Yhtenä yönä hän oli pukenut pukuhuoneesta isän työhaalarit päälle, eikä sitäkään aamulla muistanut ☺
Hyviä unia Sulle Tiia ♥~♥ ja pidetään korvat auki, vaikka nukutaan, niin ei tiä mitä sitä kuulookaan ☺~♫~☺
Voi että toista, mitähän siellä tuulikaapissa teki tai isän työhaalarit päällä.
Hih juuri niin unessa, mutta valppaana. 😉
<3
Miunki mies joskus pölöstää unissaan espanjaks juttua. 😀 Unissapuhuminen on kuulemma melkoisen harvinaista. Ja eikös vain kerran käynyt, että oli matkalla kaverinsa kanssa ja sit tää sen kaveri puhui unissaan. Ex-poikaystävä sai minulta kerran nyrkistä, kun nukuttiin. Onneks ei kuitenkaan käyny mitenkään. 😀 Tapauksesta on jo vuosia vuosia, mut nyt muistui mieleen. :'D
Hui kenenköhän kanssa olet unissa tapellut. Kaikkea voi unissa tapahtua ja selitä siinä sitten, että se oli unta. 😉
<3
Heh, voi teitä <3 Mä puhun sen verran paljon unissani että mies kysyy aina "paljonko kello" koska jos en siihen saa annettua vastausta niin puhun vain unissani 😉
Hih teillähän on ovela yhteissuunnitelma. Unissaan on varmaan tosiaan vaikeaa tietää paljonko kello on. 😉
<3
Lapsena ja teininä kävelin vähän väliä unissani, nyt korkeintaan herään outoon epämääräiseen mölähdykseeni.
Meillä siippa vain pureskelee välillä hampaitaan ja kuorsaa. Muuta puheen kaltaista ääntä ei kuulu 😉
Itse nuorena kävelin unissani ja vein tyynyä hattuhyllylle yms. Joskus telttailemassa ollessani nousin istumaan ja kiskoin makuupussia kovasti ylöspäin. Aamulla kerroin miehelle yöllä näkemästäni painajaisesta, jossa yritin laittaa autossa kuollutta ystävääni jätesäkkiin, mutta se ei meinannut millään onnistua ja poliisitkin olivat juuri ajamassa kohti. Mies sitten katsoi pitään minua ja sanoi, että sitäkö se öinen riekkuminen makuupussin kanssa olikin 😉