Olen kärsimätön ihminen ja täällä kotona asuu kaksi hyvin kärsimätöntä tytärtä, kun yhtä puuhaa aloitetaan on jo viisi uutta puuhaa mielessä kytemässä.
Perheemme lisääntyi noin kolmisen kuukautta sitten Nipsu palleroisella, joka on pieni talvikko ja Nipsun kuvia on täällä näkynytkin aiemmin, koska Nipsu on niin lungi tyyppi. Toinen uusi perheenjäsenemme on syyrialainen Lulu, joka on pelännyt meitä kuollakseen. Olemme yrittäneet kesyttää vanhemman tyttären kanssa Lulua lukemattomia kertoja ja olemme saaneet syliimme kymmeniä hätäpissoja, lukemattomia pökäleitä, hätääntyneitä katseita, antautumisia ja sormeen pahempia puraisuja kuin verikokeen otto!
Lopulta vanhemmalle tyttärelle (11vee) tuli mitta täyteen viime lauantaina, kun sai taas kunnon puraisun sormeen ja kaksikin. Lulu muutti 9-vuotiaan Sofian huoneeseen ja nyt Sofialla on kaksi hamsteria, (eri häkeissä toki) mistä Sofia on ollut kovin innoissaan.
No mitä tapahtuu Sofian huoneessa lauantaina? Sofia aloittaa systemaattisen mantelin ja kuivattujen marjojen antamisen kädestä Lulun tassujen kautta suuhun ja Lulu kipittää vauhdilla pelonsekaisena ja vie herkkuja häkkinsä kulmaan katoksen alle jemmaan. Sofia ottaa jemmasta herkkuja uudelleen annettavaksi ja sama homma jatkuu, kunnes Sofia nappaisee Lulun käteensä ja antaa herkkuja Lulun ollessa kädessä turvallisesti. Tämä touhu jatkuu pari kolme tuntia niin, että Sofia ja Lulu lepäävät ajoittain ja kappas lopulta Lulu on täysin rauhallisena ja kesynä Sofian kädessä ja mikä parhainta, ei puraissut kertaakaan koko kesytyksen aikana!
Mielestäni tämä on oivallinen tarina sitkeydestä ja sinnikkyydestä ja siitä, että jos jotain oikein kovin tahtoo ja on valmis tekemään työtä sen eteen, niin lopulta on mahdollisuus saavuttaa ”haaveensa”, tässä tapauksessa pienen tytön tahto kesyttää hyvin pelokas hamsteri.
Äiti on valtavan ylpeä, sillä tytär osoitti peräänantamatonta tahtoa ja opettipa tälle kärsimättömälle äidillekin jotain tärkeää.
Hienosti tehty tyttäreltä, täydet pisteet kärsivällisyydestä!
Lulu raivotar on niin söötti.
Monen asian samanaikainen tekeminen tai ainakin tekemisen ajatteleminen taitaa olla nimenomaan naisten ja tyttöjen tapa, ei niinkään miesten.
Totta me naiset taidetaan olla oikeita mustekaloja monine lonkeroineen.
Lulu on niin soma, etenkin kun ei enää pure.
<3
Hienoa! Minulla oli joskus Mette-hamsteri, jota en saanut kesytyksi tarpeeksi ja minulla oli aina varuilta nahkakäsineet kädessäni kun jouduin käsittelemään sitä. On suuri saavutus, kun saa aran eläimen kesyyntymään! – emäntä
Tyttöhamsterit olisiko villimpiä? Lapsena oli 4 hamsteria eikä tälläistä ongelmaa, oli keinot vähissä Lulun kanssa, mutta Sofia vaistomaisesti tiesi miten toimia. Joillain on eläinvainu. Samaa mieltä, olen kyllä kovin ylpeä Sofiasta. <3 Miehen kanssa oikein naurattaa, koska luulimme, että Lulu on toivoton tapaus. 😉
Hienosti kesytetty! Hyvä Sofia!
Kyllä olen vaikuttunut toisen sinnikkyydestä. 😉
Sofia on hamsterikuiskaaja. Aivan mahtavaa työtä Sofia teki ja kiva nyt, että pääsee pitämään reipasta hamsteria hyvänä <3
Aivan jetsulleen näin tuumin minäkin, hamtarokuiskaaja. <3 Nyt on toisella on ollen päivät koska on 2 hamsteria. 😉
Ihana tarina! Todellakin, lapsilta löytyy uskomatonta sitkeyttä juuri eläinten kesyttämiseen. Siskoni poika vietti meillä tuntikausia ujon, vanhan kollin kanssa ja sai siitä kaverin! Mahtavaa viikkoa : )
Eläinten kanssa selvästi kun jaksaa vaan ja osaa olla rauhallinen, kuten siskosi poika ja Sofia. 🙂
Upeaa viikkoa Heli <3
Olipa hienosti toimittu! Mulla on ollut muinoin hamsterit kolmessakin eri häkissä ja kerran saatiin pentue, että muistoissa elää vielä kesytykset ym.
Kesytys on selvästi aikamoista hommaa! Oi pieniä hamsterivauvoja. <3
Hyvä Sofia ja hyvä Tiia! Oliko vaikeaa olla puuttumatta kesytykseen, mulla nimittäin olis ollut.
Ensin oli tai oikeasti halusin salaa kyylätä, mutta koska episodi oli niin pitkäkestoinen annoin toisen toimia ihan rauhassa. 😉
Ihana Sofia! ♥ Kärsivällisyys ja sinnikkyys palkittiin ja nyt on kaikilla paljon mukavampaa kun hamsun ei tarvitse jatkuvasti pelätä ihmisiä, eikä ihmisten tarvitse pelätä hamsun terävien hampaiden puraisuja 🙂
Niin juuri ja olihan se aika kauheaa kun toinen pelkäsi ihan suu vaahdossa. Pelkäsin, että saa sydänkohtauksen. Sofia teki hyvän teon. <3
Kaunis tarina tyttäresi sitkeydestä ja eläimen luottamuksen ansaitsemisesta 🙂 Upeaa, että hän jaksoi vaikka on noinkin nuori. Sofiasta kasvaa upea nainen – proud mama Tiia <3
Marjo voi miten kauniisti kirjoitat, mutta tarinassa on jotain kyllä todella kaunista. Toinen kun on vielä aika pieni tyttönen. <3
Ihana story ja hienoa Sofia:)
Kiitos M <3
Ihana tarina ja kannattipa olla sitkeä. Syystäkin olet ylpeä.
Samaa mieltä, lapset aina osaa yllättää. <3
Hyvä Sofia! Lulu on suloinen.
Lapset opettavat meille vanhemmille usein enemmän kuin tajuammekaan.
Niin opettavat, ovat jotenkin enemmän yhtä luonnon kanssa. <3
Hienoa! Sinnikkyys todella palkitaan! Sitä on harjoiteltu ja huomattu täälläkin :).
Sinnikkyys on kyllä hyve ja vielä kärsimättömältä lapselta. <3
Syystäkin saat Tiia olla ylpeä tyttäresi sinnikkyydestä ☺ Sofiahan vois hakea vaikka hamsterinkesyttäjäksi ☺
Ihanaa tiistaiehtoota Sinulle ja Sofialle terkkuja ♫~♥~♫
Sofiasta tulisi niin hyvä hamsterinkesyttäjä!
Ihanaa kiitos ja terkut välitetään ilman muuta. <3
Mukavaa päivää <3
Ihana Sofia ♡
Mie oon koittanu kouluttaa äidin koiraa ja hyvin päästään aina alkuun mut opetuksen pitäisi jatkua heillä kotonakin. No arvaa jatkuuko?
Koirien kanssa pitää olla systemaattisia kuten lastenkin.
<3
Vautsi miten ihanan reipas tyttö <3 saat todellakin olla ylpeä <3 🙂
Oli kyllä reipas ja sitkeä teko. Kiitos Nadja <3
Olipa teidän Sofia sitkeä ja taitava. Ihanaa, kun hamsteri kesyyntyi 🙂 Kyllä lapset opettaa myös aikuisia, näin se vaan on! Hyvää yötä Tiiuska <3
Näin on lapset opettaa myös aikuisia ja tästä tuli sellainen opetus, että tämä äitikin voisi välillä tuota kärsimättömyyttä hillitä.
Mukavaa päivää Jassuntassu <3
Ihana tarina! Onnittelut sinnikkäälle tytölle 🙂
Kiitos kovasti Marru <3
Ihana, viisas tyttö!!! Hänestä voit olla onnellinen ja halit hänelle elukkahullulta, joka on tottunut erilaisiin puremiin niin koirien, kaltoin kohdeltujen kesyrottien, kissojen (jotka kyllä enemmän käyttävät varsin tehokkaita kynsiään)jne kanssa.
Kyllä äiti on kovin ylpeä, sillä tämä on sellaisia tekoja joissa tytär osoitti suurta eläinrakkautta, viisautta ja kärsivällisyyttä. Hienoja hyveitä kaikki.
Kiitos Mustis <3
Ihana tarina Hyvin reipas tyttö !
Kiitos kovasti Irma <3
Voisitteko tehdä joskus youtubeen meikkirutiini videon? Olis tosi kiva nähdä, kun teillä on aina niin nätti meikki!:)
Hei kiitos hirmuisen hyvästä ideasta. Ajatuksen tasolla olen tätä hieman pyöritellytkin, mutta tuuminut olenko riittävä, osaanko ja meikkaustekniikkani ainakin ovat kovin amatöörimaisia. Maijullekin laitoin jo aamusella tämän sinun viestin ja aloimme jo hieman suunnittelemaan videota.
Kiitos myös kehuista, olen otettu. <3
Hyvin oivallettu opettaa toista pientä pelokasta juuri tuolla tavalla. Siskontytölläni on kaksi marsua ja vaikka en ole ennen marsuihin tutustumista (näitä marsuja on ollut yhteensä ehkä 8 tässä vuosien aikana) piitannut tällaisista pienjyrsijöistä lemmikkinä, niin kyllä niitäkin on vain niin kiva seurata. Jokaisella on ihan oma luonteensa ja ilmeetkin ihan erilaisia keskenään. Hauskoja otuksia 🙂
Mukavaa keskiviikkoa Tiialle! Minä täällä kärvistelen flunssan kourissa kolmatta päivää kotona, mutta onpahan aikaa blogeja lueskella 🙂
Niin totta tuo, että jokaisella hamsterilla ja jyrsijällä on oma luonteensa. En ole kahteen samanlaiseen törmännyt ja niitä on ollut kuitenkin jo 7. Aivan valtavasti saa iloa ja oppii myös vastuuta. Eläinrakkaus on mielestäni hyve ja hieno arvo.
Oijoi Tiina kovasti parantavia halauksia ja paljon halauksia. <3
Muut kommentoijat veivät sanat suustani. Hienoa!
<3 kiitos Satu <3
Hieno juttu !!!
<3 Kiitos Mummu <3
Hienoa! Hyvä te. Hamukin oppii, kun vaan jaksaa opettaa.
<3 niinpä ja näin se sitkeys palkitaan. <3
Sinnikkys todellakin palkitaan. Mahtava tytär sinulla, kun jaksoi hamsteria kouluttaa. Moni olisi jättänyt homman kesken.
Niin olisi ja isompi tytär niin tekikin. 😉
Onpas tytöllä ollut ihailtavaa kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä. Harva olisi jaksanut, taitava Sofia!
Niin en minä ainakaan, hih. 😉 Kiitos Belladonna <3
Oi ihanaa, kiva kuulla että Lulu ja tyttäresi ainakin hetken sulassa sovussa köllivät 🙂 Pumpernikkeli ei vieläkään tykkää yhtään olla sylissä vaikka varmasti tietääkin että vaikka hänet sinne nostetaankin niin kuolema ei silti ole lähellä. Epäilen kyllä että tokkopa ikinä viihtyy, ehkä hän vaan ei tykkää 🙂 En tiiä kyllä pitäiskö sitä vaan herkuilla lahjoa sylissä ollessa eikä vaan silityksillä niin josko alkaisikin muuttua mielipide 😀
Ai että rakastan tuota sanaa Pumpernikkeli, täydellinen nimi ja niin hassua, että mietin joskus silloin blogin nimeksi Pumpernikkeliä. 😉 Juu ei meillä toinen kissa suostu ikinä olemaan sylissä, mutta kylkeen tule, jänniä juttuja nämä. 😉
<3
Se on kyllä, en tiiä yhtään mistä se joskus päähän pälkähti mutta onneksi pälkähti 🙂 Eläimet on vähän sellaisia lahjomattomia, kissat ja kanit on vähän sukulaissieluja mitä tulee tuohon itsenäisyyteen tai itsekkyyteen. Kivaa viikonloppua Tiia♥
Hienoa! Elimien kanssa kärsivällisyys on paras lääke. Minä kesytin lapsena undulaattejani ja niistä tulikin ihan kesyjä, kärsivällisyyttä ja herkkuja 🙂 Minkä muun kanssa niitä myös tarvitaan? 😉
Apua, piti tietty olla ellä ELÄIMIEN.. hah haa ! 😀
Syyrialaiset, kunhan kesyyntyvät 🙂 ovat kyllä lemmikkeinä paljon kivampia kuin kääpiöt – ja helpompia ulkoiluttaa (siis asunnossa sisällä), kun eivät niin helposti pääse ihan pienimpiin rakoihin. Minulla oli niitä aikuisenakin lapsettomassa taloudessa ainakin 5 peräkkäin!
Hienosti tehty! Sofia on hamsterikuiskaaja :). Hän osasi miettiä miten hamsterille saisi mukavan olon. Ihana kärsivällinen tytär! Nyt on Lulu varmasti onnellisempi, mikä on tärkeintä. Jokaisella lapslla on omat vahvuutensa.