Hiukset hanurista!
Lauantaina ukkeli ennen menojaan pystyi viemään minut Supersmoothie kirjajuhlajaisiin ja jotenkin tuli fiilis, etten kehtaa mennä paikalle 10cm tummalla tyvikasvulla. Olin edelisenä päivänä ostanut raita-aineen joka ei ollut ihan sama jota yleensä käytän. Schwarzkopfin Body Blonde kylläkin, mutta ihan erilainen pakkaus. Hätäpäissäni halusin kuitenkin tehdä korjausliikkeen hiuksille ennen juhlia, jotten joutusi häpeilemään tyväriä ja kuinka sitten kävikään! Juhliin meni täysin oranssi appelsiini. Yritin paikata tilannetta hopeasuihkeella, johon jo mieskin kysyi ”miksi hiuksesi on sinisenharmaat?” Lopulta suihkutin pullollisen lempikuivasampoota Batistea joka on aivan loistava mm.tyvikasvun peittämiseen, mutta eihän Batisteakaan koko pullollista kuulu truutata. Hiuksissa oli kuin hilsematto joka oikeasti leijui minne meninkin ja tummat housut olivat valkoisessa mömmössä. Onneksi porukka oli kiva ja asialle pystyi naureskelemaan, mutta myönnettäköön olihan se olotila kuitenkin aika kiusallinen ja kuviin en suostunut menemään.
Yllä siniharmaa appelsiinitötsä menossa Supersmoothie juhliin… Itkettikö vaiko naurattiko, en tiedä.
Eilen yritin tehdä oranssille korjausliikettä ja korjaantuihan se tukka siitä lopulta ja meikäläisestä kuoriutui pääsiäistipu eli hiuksista tuli tipunkeltainen. Lapsetkin naureskeli ja piikkiä tuli, että ”äiti sun hiukset on tänään ihan keltaiset.” No niin on, niin on, mmrrr…. Alla oleva ilme kuvastakoon kaikkea pääni sisällä pyörivää epätoivoa…
Tipunkeltainen tyväri näytti tänä aamuna sitten tuolta, kuten kuvassa yllä ja ei jumpe kolmas korjausliike. Tässä oli alunperinkin ajatuksena pehmentää tätä viritelmää joka töröttää pääni päällä eli laittaa vain ohuita raitoja, jotta tumma alkaa sieltä luonnollisesti kasvamaan, mutta mitä teet, kun on blondia, oranssia raitaa ja tummanruskeaa hiuspehkoa! Kolmannella yrityksellä tulla tupsahti taas kunnon aito peroksidiblondi, joka on ihan yes, sitten kun sitä tummaa tyveä alkaa sieltä puskemaan. Sanotaanko, että tämä look on makuuni noin kuukauden päästä tyvärin ollessa jo nähtävissä, mutta ei luonnottoman iso vielä. Tätä onnea kestää noin 3-4-viikkoa, että olen hiuksiini tyytyväinen ja sitten taas alkaa sama rumba. Voi olla, että Tiian kotiraidoitusajat ovat taakse jäänyttä, en taida jaksaa tätä enää joka kolmas kuukausi… Kolme päivää yhtä hiussavottaa, hulluksi tulee vähemmästäkin. Jotenkin olen ihan finaalissa.
Sain sentään tänään auton lopulta pajalta ja kiisin syömään sushia kaikkeen pahaan oloon, jota hiusepisodin ja autottomuuden jäljiltä myllersi. Että sellaiset kolme päivää ja kaikkea muutakin tilannetta on toki päällä.
Mitä sinne kuuluu ja juu en kaipaa mitenkään erityisesti hiusvinkkejä, tiedän, että hiukseni ovat kuin hanuria tuijottelisi! Leppoisaa maanantaita kaikille. <3
