25 faktaa minusta
Blogeissa pyörii kiva haaste: 25 faktaa minusta ja päätin laittaa korteni kekoon, vaikka muistaakseni olen toteuttanut joskus vastaavan postauksen.
1, Olen paljasjalkainen stadilainen ja kuudennen polven töölöläinen ja isovanhempien kasvattama 1-vuotiaasta. Helsinki on koti ja paikka, jossa voin hengittää ja haaveilen vanhuuden päivistä Töölössä tai ainakin Helsingin keskustassa. Meren lähellä on pakko saada asua, jotta voin hengittää, onneksi nytkin on meri vieressä.
2, Meri elementtinä vastaa vapaudenkaipuuseen, jos meri ei ole lähellä, tulee ahtaanpaikankammo, joka onkin miltei yhtä kovana, kuin käärmekammo ja säännöllisten palleroiden kammo. Uskon myös, että pienenä ollut haaveammatti astronautti oli merkki kaipuusta jonnekin kauas.
3, Olen horoskoopiltani jousimies, joka kuvaa hyvin minua vapaudenkaipuuta omaavana henkilönä. Minua ei saa määrätä tai syyllistää, painostaa tapaamisiin jne. tai ahdistun. Annan myös muille saman vapauden, enkä yritä omistaa ketään. Jos emme tapaa ystävän kanssa vuoteen, en koe että ystäväni ei haluaisi olla enää ystävä, vaan yksinkertaisesti aina ei ole aikaa. Koen, että ystävyys ja avioliitto perustuu vapaaehtoiseen tahtomiseen, ei omistamiseen tai toisen ihmisen tekemisten määräämiseen. Sitoudun vahvasti ja olen vääjäämättömän uskollinen, mutta haluan tuntea oloni vapaaksi, että saan toteuttaa itseäni tai vaikka matkustaa jne, ilman syyllistämistä.
4, Olen kuitenkin hyvä syyllistämään itseäni ihan kaikesta ja siksi usein tunnen ahdistusta, koska on aina huono omatunto joka paikkaan ja riittämätön olo.
5, Olen erityisesti kissaihminen, enkä voi hengittää ilman kissoja. Kissojen luonne sopii minulle, eivät ole iholla ja en voi kissoja määrätä. Kissan kehräys saa minut nukahtamaan ja en tiedä montaa rauhoittavampaa asiaa, paitsi meren aaltojen ääni tai kirjojen lukeminen.
6, Mietin nuorempana sydänsuruissa, että jossain on minulle se oikea ja mietin jopa joskus, mitähän se oikea parasta aikaa tekee. Kun tapasin mieheni, tiesin heti että hän on se, jota olin odottanut ja samaa mieltä olen tänäkin päivänä. Rakkaus ja uskollisuus miestäni kohtaa on ollut vankkumaton.
7, Olen allerginen, siitepölylle, kiwille, huonepölylle, sanomalehdille, maalille, heinille, pähkinöille, koirille, niin Samu, älkää edes kysykö ja peffani on allerginen jalopenoille ja aina kuitenkin syön kyseisiä asioita, odotellen optimistisesti, että allergia olisi mennyt ohi.
8, Aloitin kahvinjuomisen esikoisen yösyödessä aina klo 23, klo 03:00 ja herätessä kello 05:00 ja kahvi oli minusta aluksi pahaa, mutta en pysynyt hereillä ilman kahvia. Nykyään en tiedä parempaa juomaa, kuin kahvi.
9, Olen muuttanut elämäni aikana 16 kertaa ja kun mummini sanoi, että sellainen sinä olet, niin oikein laittoi miettimään, että tuo ikuinen vapaudenkaipuu on vissiin laittanut muuttamaankin moneen kertaa. Nykyisessä kodissa olemme kohta asuneet 10-vuotta ja tämä on ensimmäinen aito koti sitten lapsuudenkodin. Nyt ymmärrän mikä arvo on kodilla ja kaikki ”home is where the heart is” kliseet.
10, Olen aina ennen ollut impulsiivinen ja tehnyt uhkarohkeitakin päätöksiä hetken mielijohteesta. Toisin on nykyään, elämä on opettanut ja mietin seuraamuksia liiankin kanssa ja aina pahimman kautta.
11, Olen todella pitkäpinnainen ja sallin muilta ihmisiltä paljon, mutta lopulta kun mitta täyttyy, maku menee ja en ole enää valmis tekemään yhtään mitään asian tai ystävyyden eteen. Epäreilua toiselle hyvinkin, joka ei ehkä koskaan oppinut tietämään mikä tuli. Yleensä välirikko on johtunut ystävyyden yksisuuntaisuudesta ja olen todella allerginen ihmisille, joilla on tapa vähätellä toisia. Nykyään jos kohtaan vastaavia ihmisiä, hyvin pian otan etäisyyttä.
12, Ystävyyteen sisältyy mielestäni tietyt eettiset arvot. Toista kohdellaan niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Ei ole mitään väliä myöskään mitä poliittista puoluetta, uskontoa tai elämäntapaa ystävä edustaa, kunhan ei minulle tuputa. Kaikki tuputtaminen ahdistaa.
13, Olen luonteeltani erakko ja vaadin paljon omaa aikaa. Hektinen elämä, meteli ja jatkuvat ihmiskohtaamiset verottavat voimiani ja niiden jälkeen on aina himmattava. Joskus erakkoluonteeni voi pahoittaa sosiaalisempaa ystävääni, vaikka ei tarkoita etten haluaisi toista nähdä, mutta en vaan niin kovin tiiviisti. Onneksi nykyään kun ikää on tullut, olen huomannut saman tapahtuvan kaikille, kaikki himmaavat ja haluavat rauhoittua enemmän kotona ja perheensä kanssa.
14, En suutu helposti, suorastaan en millään, mutta hermoni on huonot ja turhaudun hyvin helposti ja stressaannun ja silloin kiroilen ja paljon.
15, Olen matemaattisesti täysin lahjaton, muutenkin varsin keskinkertainen, mutta lahjakkain olen ollut piirtämisessä, englannin kielessä, nuorena surffaamisessa ja soutamisessa/huopaamisessa, siis ihan veneellä, sen ne yksinäiset kesät Sipoossa teki.
16, Parasta herkkua on tällä hetkellä sushi ja vuosi sitten en edes pitänyt sushista. Muita on kahveista parhain Pumpkin spice latte ja Svinhufvudin kakku, jota maistoin ensimmäisen kerran, kun Ethel täti toi sitä kesämökille Sipooseen. Ethel oli ihana, senkin muistan. Pumpkin Spice lattea maistoin San Fransiscossa ja uskonkin, että positiiviset tapahtumat, tukee ja rikastuttaa makumuistoja. Milloin rakastuin sushiin, en muista, mikä hämmentää.
17, Olen asunut 5-vuotta ulkomailla, mikä vastasi täydellisesti vapaudenkaipuuseeni ja koin lähtiessä stadin eli Helsingin keskustan aivan tuppukyläksi. Nyt asun Porvoossa ja koen Helsingin keskustan henkireiäksi eli kaikki on suhteellista. ”Piti lähteä pois, jotta näki lähelle” klassikko sopii tähän loistavasti.
18, Tiesin aina haluavani olla äiti ja jo pienestä pitäen. Olen halunnut olla palavasti äiti ja se, että sain rakastettavaksi kaksi mieheni lasta ja kaksi omaa, saa minut ajattemaan, että olen täyttänyt tarkoitukseni ja koen, että elämäntehtäväni on olla äiti ja edes jonkinlainen, sillä täydellistä äitiä ei ole olemassakaan, on vain ihmisiä.
19, Olen keräillyt Prinsessa Diana tavaraa, mukeja: Muumi ja Disney, peltipurkkeja, vintage sellaisia, käsilaukkuja ja nyt rakastan kosmetiikkaa. Ystäväni totesi, että ”sinulla on jokin aukko, jota täytät noilla roinilla”. Haluaisin olla askeettinen ja riippumaton materiasta, mutta saan iloa kauniista asioista, joita tällä hetkellä kosmetiikka tuo.
20, Vielä noin 43-vuotiaana omistin, yhden ripsarin, Joe Blascon valonapin, värivoiteen ja kaksi huulipunaa, klassisen punaisen ja roosan, huulivoiteen, aurinkopuuterin ja valkoisen luomivärin. Uskon, että nimenomaan kosmetiikkahurahdus on signaali ikäkriisistä. Ai niin ja omistin tuolloin n. 3 tuoksua. Escada, Burberry ja Issey Miyake.
21, Jos en ole lapsieni kanssa, koen aina ikävää ja koen etten hengitä aivan täysillä palkeilla. Lasten kanssa yhdessä olo tuo happea. Pelkään jo päivää, kun viimeisinkin lapsi muuttaa kotoa. Kuolenko pystyyn vai alkaako sitten mieheni kanssa yhteinen aika ja saamme matkustaa ja tehdä kaikkia niitä asioita enemmän, joita lapsiarjessa olemme kaivanneet.
22, Vihaan liikuntaa
23, Koen epäreiluksi, että noin 42-vuotiaaksi pystyin syömään mitä vaan ja kädetkin oli hoikat spagetit ja yhtäkkiä plumpsahti allit. Palleromaha on aina ollut, mutta nuorena paras puoli oli sääreni. Koen hirmu vaikeaksi, etten enää voi syödä, kuten elämäni ensimmäiset 42-vuotta eli laiskana ajattelematta mitä suuhun laittaa, kursailemattomasti nauttien. Nyt pitäisi miettiä joka suupalaa ja käydä taistelua, vartalo ja pahantuulinen akka vai pallero ja itseinho. Koen, että naisen elämä on hemmettiä tämän asian vuoksi ja olen tyytymätön.
24, Aikoinaan pidin parhaimpina puolinani isoja silmiäni, kunnes nekin on nyt rypistyneet ja lippaluomet aamuisin painaa, enkä voi enää käyttää pelkkää sinistä Niveaa nassuuni, paksuja hiuksiani, jotka ovat jo aavistuksen ohentuneet ja jotka olen pilannut blondaamalla, pitkiä kapeita sääriäni, jotka ovat nyt persjalkaiset tukit ja hampaitani, jotka olivat valkoiset ja suorat, kunnes niitä kommentoitiin niin monelta taholta, että nyt näen ne aavistuksen rumina ja epätäydellisinä.
25, Vaikka 24 kohtaa saattaa tuntua jopa kyynisesti kirjoitetuilta, johtunee Onnin menehtymisen aiheuttamasta apaattisesta mielentilasta, nyt ei kupli meinaan ei. Koen, että olen tasapainoisen onnellinen ja saavuttanut elämässäni haluamani asiat. Ainoa suuri toiveeni on elää niin kauan, että nuorimmat ovat muuttaneet kotoa ja kaikki muu sen jälkeen on seikkailua ja ylimääräistä bonusta. Nykyään en tunne kaukokaipuuta tai haaveile enää isoista asioista, vaan arjen onnistumiset ja pienet arjen asiat tekevät onnelliseksi. Vaikka keho rapistuu, rakastan tätä rauhaa ja seesteisyyttä, jota mielen vanheneminen teettää. On kuin aivoni olisivat tulleet kotiin.
En tiedä jaksoiko kukaan lukea kaikkea, mutta tuliko jokin yllätyksenä ja koitko samaistumista. Toivottavasti tämän haasteen toteuttaa moni, on ollut näitä mahtavaa muilla lukea ja oppia tuntemaan ihmisiä paremmin.
Ukkeli on Vierumäellä kuntoilemassa ja me tytöt vietetään tyttöjen päivää ja se tarkoittaa roskaruokaa eli laajentumasta ei lakata tänäänkään ja Kaunotar ja Hirviö elokuvaa. 🙂 Ihanaa viikonloppua!
