Miten Osku kissa pärjää Onnin poismenon jälkeen?
En muista lainkaan kuinka pitkä aika Onni kisun poismenosta on, mutta se on kuin eilinen. Ei myöskään päivääkään ole, ettei Onni olisi ollut ajatuksissa. Uskon, että Osku kisulla on ollut samansuuntaisia ajatuksia ja olemme perheenä tarkkailleet Onnin poismenon jälkeen paljon Oskua. Toki myös mietin, inhimillistämmekö liikaa Oskua, sureeko Osku, mutta olisi toisaalta juuri inhimillisyyden nimissä julmaa ajatella, ettei Osku surisi.
Osku on käyttäytynyt hyvin merkillisesti Onnin poismenon jälkeen. On ollut tilanteita, että Osku on tullut ulkoa ja suorastaan meidän mielestä huutanut ilmoille tuskaansa, missä rakas ystävä Onni on. Osku on aivan selvästi etsinyt Onnia ja Osku myös on aivan selvästi ollut hieman sekaisin. Osku saattaa mennä minuutin välein sisään ja ulos ja Oskun puheen pulputukselta ei tule loppua. Osku ei ole ikinä puhunut näin paljon.
Meidän silmiin Osku on nyt aavistuksen surumielinen hahmo, jotenkin puolikas, jotain olennaista puuttuu. Oskun elämästä puuttuu 14-vuotinen paras ystävä, jonka kanssa Osku kasvoi pikku tiitiäisestä asti. Josta Osku piti huolta, jonka vieressä Osku nukkui ja jonka Osku pesi joka päivä. Nyt Oskulla on paljon vähemmän hommaa ja uskon, että vaikka kissa onkin, Osku on aavistuksen yksinäinen.
Minä tietenkin kissahulluna pohdin olisinko uusi kissamainen perheenjäsen se ratkaisu. Voisi kuitenkin olla Oskun eläkepäiville epäreilua, että ottaisimme pienen riiviön Oskua kiusaamaan. Samun kanssa Osku ei tunne sielujen sympatiaa lainkaan, toisin kuin Onni eläessään. Meidän ei auta muuta, kuin rapsutella mahdollisimman paljon Oskua ja ajatella, josko aika parantaisi. Oskun kohtalo on myöskin surullinen muistutus siitä, että meistä aina joku jää viimeiseksi toista suremaan. <3
Peukut ja hännät pystyyn, että Osku ilahtuu, jahka tulee aidosti kevät ja kesä. 🙂
Oletteko te huomanneet, eläinystävienne kokevan surua tai joitain vastaavia kokemuksia. Onko vinkkejä lohdutukseen?
Leppoisaa perjantaita kaikille. <3
