Ikärasismia onko sitä vai ei?
Nyt mennään taas kauhean subjektiivisella otteella, joten olisi hienoa, jos kommenttikenttään tulisi pulinaa ja muiden kokemuksia ja missä yhteyksissä ikärasismia on teidän kohdalla ilmennyt ja miltä se on tuntunut.
 |
| Kuva Kodin Kuvalehti Instagram |
Omalla kohdalla ikärasismiin pureutumisen koen haastavaksi, koska pyrin erottamaan omat tunteeni ja ikään liittyvät pelkoni todellisesta minuun kohdistuneesta ikärasismista. Voin todellakin 100% kokea, että olen saanut osakseni ikärasismia, mutta yhtä hyvin kaikki voi olla omaa kipuilua ja ikäkriisiin liittyvää tunteilua ja en osaa erottaa pelkojani todellisuudesta.
Tiedostan faktasti, että tämän ikäisen naisen on jo hieman haastavampaa työllistyä. Tiedostan myös ettei miehet juurikaan enää vislaile kadulla. Vislailemattomuudella ei ole merkitystä, koska aikanaan on vislattu ja se kiintiö on jo täynnä ja tänä päivänä minulle merkitsee vain mieheni hyväksyvä ja rakastava katse.
 |
| Kaiken ikäisenä voi hassutella, jos kadottaa huumorin, on käytännöllisesti katsottuna ikäloppu. |
Pyrin myös blogikuvioissa erottamaan vaikeasti eroteltavan seikan eli koomisen blogini nimen ja ikäni. Minäkö keski-ikäinen nimenä ei ole kovin mediaseksikäs ja voin kertoa, että sille on jopa hämmentyneenä naurettu päin näköä. Toki blogini nimi kuvaakin hyvin ikägenreä, jossa pörrään, mutta siltikin odotusarvo blogini nimen perusteella on jo hieman koominen uudelle ihmiselle. Blogini ja minä emme kuulosta hienolta ja aikanaan blogini nimen perustinkin vastaiskuna hienoudelle. Hienoutta minusta oli jo maailma täynnä. Siltikään blogini nimi ei määritä hienommuuttani tai sen puutetta, tiedän kuka olen.
 |
| Minä olen minä, enkä vain numero. |
Miten sitten erottaa ikärasismi? Tässä kaipaankin teidän apua, mutta omista kokemuksistani voin sanoa sen verran, että kun menen johonkin tilaisuuteen, eivätkä nuoret ihmiset minua tervehdi tai en tiedä kuka on henkilökuntaa ja kuka ei, oloni on kiusaantunut. En tiedä edes onko oloni kiusaantunut nuorten puolesta, joilta on joku kasvatusnappula jäänyt kytkemättä päälle vai olenko kiusaantunut oman häpeällisen nolon olemukseni kanssa, joka huutaa keski-ikäinen pallero.
Parhaiten ns. blogiasioissa, jos ei nyt lasketa mukaan blogin nuoria ihania lukijoita, on kohdelleet aikuiset, joilla on sydämen sivistystä. Heille useimmiten kelpaa aitous ja luotettavuus, ne arvot, joista meidät keski-ikäiset monesti tunnistaa. Monen nuoren voi olla vaikeaakin olla aito, koska on vielä niin hukassa oman identiteetin etsimisen kanssa.
 |
| Se että tykkään nuorekkaista tavaroista ei tarkoita sitä, että yritän olla nuorempi, kuin olenkaan. |
Mutta entäs nuorten joukossa? Eräässä aiemmassa blogiportaalissa minut on laitettu ”henkisesti” omaan karsinaan ja todettu, että kiva blogi ja kivassa kasvussa omassa kohderyhmässä eli suoraan voi lukea ikäryhmässä. Tuolloin heti pystyin päättelemään, ettei kohderyhmäni ollut heille mielenkiintoinen, sillä en kilpaillut kaikkien kanssa samalla tasolla ikään katsomatta, vaan velloin tyhjän panttina omassa kohderyhmässä, olin sivullinen.
Missä koen selkeää ikärasismia, siellä en luonnollisesti viihdy vaan voin arvokkaasti siirtyä toisaalle. Koomisinta kaikessa on, että itse en koe olevani pelkkä keski-ikäinen täti, vaan monella tapaa paljon muuta, kun on jo kilometrejä ja elettyä elämää matkassa. Kauneinta minulle onkin vanhukset, joiden kasvoilta paistaa tuikkivat silmät ja onni. Milloin tämä arvo ja look on kiinnostavaa ja lakataan myymästä nuorien kasvoilla kaikkiin kohderyhmiin?
 |
| Minulle maistuu herkku jos toinenkin, minun kroppa, joka ei ole lainkaan koominen. |
Jokainen ikä on kaunis ja hyvä ja ei ole naivia todeta näin, jos erityisesti ikänsä tyytyväisyydellä ja ylpeydellä kantaa, oli minkä ikäinen tahansa. Hyvänä esimerkkinä Lenita Airisto, upea ja sanavalmis nainen joka ei anteeksi pyytele.
Aion taistella sitä vastaan, että olen jossain karsinassa koominen keski-ikäinen täti ja eläköön mm. Marks&Spencer joka halusi vuosi sitten minut mainostamaan heidän vaatteitaan tai eräs alusvaatebrändi, joka olisi halunnut minut malliksi. Arvostan teitä suuresti ja peukut annan. Koska jos yritykset ja me yhdessä murramme jäitä, ehkä lapsemme saavat kasvaa ”iättömässä” ilmapiirissa, sillä jos tyydymme yhteiskunnan meille asettamiin ikärooleihin ja pysymme niiden vankeina, eikä kukaan pidä älämölöä mistään, ei mitään tapahdu.
En ole kokenut ikärasismia työpaikoilla edes päälle 40-vuotiaana tai ollessa jopa pankin konttorin vanhin. Blogimaailmassa olen saanut kokea ikärasismia, koska olen joutunut taistelemaan niin monen yrityksen kanssa, enkä vain yhden. Silti en osaa sormella osoittaa, onko blogimaailmassakaan minuun kohdistuneet jutut, joista olen hieman hernettä ottanut nenuun, olleet ikärasismia vaan pikemminkin blogin koomiseen nimeen kohdistuvaa tai vilpittömästi on vaan haettu jotain aivan muuta. Kuitenkin jatkuvalla syötöllä erilaisten yritysten kanssa puleeraaminen on osoittanut, miten hyvin voidaan kohdella ja miten joissain yrityksissä en ole edes vastaamisen arvoinen. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina sitten se.
En ole kokenut ikärasismia työpaikoilla edes päälle 40-vuotiaana tai ollessa jopa pankin konttorin vanhin. Blogimaailmassa olen saanut kokea ikärasismia, koska olen joutunut taistelemaan niin monen yrityksen kanssa, enkä vain yhden. Silti en osaa sormella osoittaa, onko blogimaailmassakaan minuun kohdistuneet jutut, joista olen hieman hernettä ottanut nenuun, olleet ikärasismia vaan pikemminkin blogin koomiseen nimeen kohdistuvaa tai vilpittömästi on vaan haettu jotain aivan muuta. Kuitenkin jatkuvalla syötöllä erilaisten yritysten kanssa puleeraaminen on osoittanut, miten hyvin voidaan kohdella ja miten joissain yrityksissä en ole edes vastaamisen arvoinen. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina sitten se.
Koen, että Pinkit korkokengät Maiju ja 40+ blogiyhteisö ovat esikuviani, ikään liittyvien myyttien murtamisessa ja työssä ikäisteni nostattamisessa tasa-arvoiseksi eri ikäisten kanssa, kaikkien kanssa. On vain ihmisiä, ei ikää, milloin opimme tämän?
 |
| Maijuliini |
Tähän loppuun 12-vuotiaan tyttäreni kommentit hänen eilen katsoessa omia vauvakuviaan ja me vanhemmat kuvissa mukana. ”Äiti olet ollut niin laiha, sun pitää kuntoilla. Onpa sulla äiti ollut hyvät sääret, voisit saada ne takaisin, jos vähän kuntoilisit”. Oma aikuismainen vastaukseni ”nooh tule sitten sanomaan, kun olet synnytellyt lapsia ja olet viiskymppinen”.
 |
| Lapsekkaista asioista tulee hyvälle tuulelle. |
Tarinan opetus, kroppa rapistuu ja me muiden silmissä, mutta ei kadoteta sisäistä hehkua ja ylpeyttä omasta itsestä. Aika on armoton kaikille, eikä se säästä ketään, mutta on onni saada elää kaikki vaiheet, suorastaan etuoikeus, joten otetaan kaikki irti siitä, eikä anneta yhdenkään ihmisen pilkallisen naurun tai torjunnan murentaa omaa olemusta. Ei kumarreta sinne missä meitä ei kunnioiteta, sillä voiko aitouden lisäksi olla tyylikkäämpää mikään muu, kuin omanarvontunto. Pidetään myös meteliä meistä aikuisista, mutta tyylillä, se me osataan. 🙂 Sisin ratkaisee tässäkin. <3
|
|
|
Kaunista päivää kaikille. <3 |
