Saako koiran kaljuttaa?
Epätoivon kyllästämää tekstiä pukkaa nyt ulos. Eilen meinasi mennä vati kotia siivoskellessa ja jouduin istahtamaan ja huilimaankin välillä. Siivousmielialaa ei helpottanut edes Spotify:n kuumimmat tanssihitit, imuri vaan ei viuhunut yhtään sen paremmin, vaikka sukkuloin biisistä toiseen koittaen saada huutavasti kaipaamaani nostetta mopin viuhutukseen.
Voi elämän kevät, miksi ei kukaan kertonut miten paljon kultaisestanoutajasta lähtee karvaa? Kun olen tampannut matot, imuroinut kaikki kulmat ja jokaiseen siivouskertaan menee vielä tunteja ja tunteja ja 2vrk ja koirankarvat hilluu jo ympäriinsä, kuin pilkaten sisäistä siivousmonsteriani.
Tykkään todellakin, että on siistiä, ettei nurkissa pyöri planeetan kokoisia pölypallerokerrostaloja, lattialla ei ole hiekanjyviä, mutta minkäs teet kun on Samu Samppaliini, tuo suklaasilmäinen hurmuri. Ei se Samun vika ole, että Samu on joskus tuunattu niin karvaiseksi ja nuo karvathan Samusta tekeekin komean, oikean kulmien leijonan.
Mutta miltä se tuntuu, kun käytät tuntikausia kodin siisteyteen ja sitten kuin joku ”kaataisi kahvia kaiken päälle” ja sotkisi kätteni jäljen. Eilen suurinpiirtein revin hiuksiani päästä, koska karvaa oli vaan niin tuhottoman paljon. Pölypussi, joka on normaalia isompaa mallia, menee kahdella imurointikerralla täyteen! Ostin muuten Gigantista imuriin myyjän avustuksella pölypusseja, niin eihän ne sopineet meidän vehkeeseen tietenkään. Leikkasin sitten pahviosiota kapeammaksi, jotta saisin pussukan istumaan imurin pölyä ahmivaan uumeniin ja sillä seurauksella, että leikkasin samalla pussukkaakin ja ei kun ilmastointiteippikin kehiin. Ei Gigantin ja meikäläisen torveloudet ole kuitenkaan Sampan vika…
Nyt se vaan on kuulkaas niin, että vaikka kaikki kodin kulmilla nauraisi, Samu tuo upea kultainennoutaja, tunnettu komeasta leijonanharjastaan, lähtee trimmaukseen ja Samulta pätkäistään tukoittain karvaa pois. Trimmaus on Samulle varmasti pelottava kokemus, mutta ei sen jälkeen Samu peiliin katso ja ihan sama mitä muut ajattelee Samun uudesta kepeästä ulkomuodosta. Meillä on karvattomampi koti ja parempi mieli, Samulla ei ole niin hottentotti, eikä iske sitä aivan kamalaa visvasairauttakaan, joka viime kesänä paksun turkin kosteuden takia iski eli maailman kamalin ja kivuliain kostea ihottuma hot spot.
Tarinan opetus on se, että koira ei pääse ”pilkuistaan” eikä kenenkään uljaus ole friisyyristä kiinni. Enkä minä pääse siisteysneurooseistani ja asioille löytyy aina ratkaisu. Se parhain opetus kuitenkin on, ei ole väliä mitä muut ajattelee. Samu tietää kuka Samu on ja me tiedämme miten rakas Samu meille on, joten jos Samu näyttää tänä kesänä hieman jännältä, eikä rotunsa pörheäturkkiselta edustajalta, niin sehän on totta totisesti ihan meidän oma asia.
Taisteleeko kukaan samojen siivousturhaumien äärellä, trimmaatko koiraasi, trimmaisitko ikimaailmassa kultaistanoutajaa? Se on moro, nyt kun on karvaisa päätös tehty, heti jotenkin pilvet väistyi ja tuli tunne, on hyvä päivä tänään. Hyvää päivää teillekin. <3
