Vihaan sua äiti!
”Vihaan sua äiti”, aika moni äiti on varmasti saanut osakseen tuon huudahduksen ja isät ehkä aavistuksen harvemmin. Tyttärien kasvatus on aikamoista leiskuntaa ja mölyt mahasta huudantaa. Varmasti kaikki tyttäremme ovat vihanneet minua hetkessä tai ajoittain. Ainoastaan poikamme ei ole koskaan päästänyt painavia sanoja ulos, mutta toki hänenkin jurottava katse on joskus voinut miltei käsinkosketeltavasti leikata ilmaa ja ”tappaa”.
”Vihaaminen” on toki luonnollinen ilmiö, kun pikkulapsesta kasvaa teini ja irrottautuminen äidistä alkaa ja vahvempi kiinnittyminen taasen isään, isän toimiessa roolimallina tulevalle miehelle.
Siltikin voisin sanoa, että äitiys on maailman paras, ihanin, rakastettavin ja samalla epäkiitollisin työ. Keskustelimme juuri hypoteettisella tasolla avioeroista. Lasten monet luokkakaverien vanhemmat ovat eronneet. Tähän 12-vuotias tyttäreni minulle totesi, ”jos isin kanssa eroaisitte, hän muuttaisi helposti isän luokse”. Kirpaisiko, no ehkä pikkurillin verran, koska olen ollut se nro 1 lasten elämässä vuosia, se joka on hoitanut kaiken ja ollut kotona lapsiaan varten ja kantanut heitä vatsassa. Myöskin se henkilö, joka ei saisi happea, jos joutuisi asumaan erossa lapsistaan.
Kuitenkin olen valtavan ylpeä tilanteesta, tyttäreni uskaltaa puhua suoraan minulle, peittelemättä tai miellyttämättä. Yhteisestä symbioosistamme hän nyt irrottautuu ja näin sen kuuluu mennäkin, isi on nyt erityisen ihana. Olen onnistunut luomaan äitinä lapsiin avoimen suhteen, joille voi sanoa rohkeasti mitä vaan ja pelkäämättä ja liikoja miellyttämättä. Eli vaikka hieman kirpaiseekin, olen rehellisestä äiti/tytär-suhteestamme ylpeä.
Pienin vielä haluaisi asua kanssani hamaan maailman tappiin asti ja sain jopa viime yönä toisen kainalooni, isin ollessa kalareissulla. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, kohta 4-murrosikää koettu, että olen taas pian sen asian äärellä, että isi on ihana ja äiti on ihan kakka.
Lasten kuuluukin irrottautua vanhemmistaan, mutta koittaa vielä aika, kun lapset saavat oman perheen ja aikuistuvat, että äitikin on taas tärkeä neuvonantaja ja uskottu.
Olen kuullut ”vihaan sinua äiti” tuhat kertaa ja tulen saman lauseen kuulemaan vielä toiset tuhat kertaa, mutta yhtäkään hetkeä en vaihtaisi pois, koska en tiedä parempaa virkaa kuin olla äiti ja saada seurata lasten koko kehityskaarta. Toisekseen olen erittäin etuoikeutettu, että saan olla äiti, etuoikeutettu ja kiitollinen.
Ohessa alla vielä rakkaan ystäväni Pinkit korkokengät Maijun koskettavia sanoja lapsettomuudesta, tänään on Lapsettomien lauantai. Lapsettomien lauantai mielestäni saisi olla täysin omana ajankohtanaan, eikä äitienpäivän aattona, jolloin kaupat, Facebook, lehdet ja kaikki ovat pullollaan äitienpäivämainontaa.
Ihanaa iltaa kaikille, sekä lapsettomille omasta halustaan tai ettei ole voinut saada lapsia, että vanhemmille. Ihmisen mittaa ei mitata kuitenkaan vanhemmuuden kautta, vaan inhimillisyyden kautta. Pinkit korkokengät Maiju ei ole koskaan kadehtinut, sitä että saan olla äiti, päinvastoin Maiju on aivan ihana kaikille lapsille. <3 Maijun neuvo onkin ”olkaa ihania lapsillenne ja rakastakaa”. <3 Vanhemmuus on vahvaa rakkautta, sitä että kestää lapseltaan ihan kaiken. <3
