Ilmaisia ämpäreitä ei ole olemassakaan!
Hyvä suomalainen, tiesitkö sinä sen, ettei ”ilmaisia ämpäreitä” ole olemassakaan? Sivutaan nyt hetken niitä itse ämpäreitä, niillä on tarkoitus houkutella sinut kauppaan, joka jakaa ämpäreitä, kuluttamaan ja ostamaan kaupan hyödykkeitä. Jos et tällä kertaa hae, kuin ämpärin, sinulle jää kuitenkin juuri kyseisestä kaupasta alitajuntaan positiivinen mielikuva ja seuraavan kerran, kun tarvitset vaikka uuden kodinkoneen, saattaa askeleesi suorastaan harhautua juuri siihen kodinkonekauppaan, joka oli sinulle joskus hyvä ja joka antoi sinulle sen ilmaisen ämpärin.
Toisekseen ämpärissä yleensä on kaupan logo ja tuota ämpäriä vuositolkulla retuuttamalla ympäriinsä, kauppa saa mittaamattomasti mainosta pelkän ämpärin hinnalla. Eli loppupelissä suorastaan miltei ilmaiseksi, eli aika fiksu kauppias.
Tiesitkö sinä suomalainen, että ilmaista hyödykettä ei ylipäänsä ole olemassakaan, eikä kenellekään ole varoja jakaa ylimääräistä ilmaista tavaraa vailla vastinetta? Kenelle sitten tavaraa jaetaan, no sellaiselle henkilölle, joka pystyy tarjoamaan tavaralle mahdollisen vastineen ja myös mahdollisen alustan, jossa kyseinen tavara saa näkyvyyttä, eikös vaan?
Otetaan sitten esimerkiksi blogialusta ja blogipostaus ja blogiin mainosta varten annettava hyödyke ja postaus, joka siis jää nettiin vielä ikuiseksi mainokseksi. Eli jos ajatellaan vaikka yhtä konserttilippua, lippua vastaan käytettyä kaikkea aikaa; konserttiin käytettyä aikaa ja matkakuluja, niin palkkio ei ole sellainen, jota kenenkään tulisi kadehtia.
Eli kyseinen ”ämpäri”, jota moni suomalainen janoaa, voi olla joskus myös muunlainen ”ämpäri”/ tapa mainostaa, vaikkapa blogeissa.
Otetaan sitten esimerkiksi blogialusta ja blogipostaus ja blogiin mainosta varten annettava hyödyke ja postaus, joka siis jää nettiin vielä ikuiseksi mainokseksi. Eli jos ajatellaan vaikka yhtä konserttilippua, lippua vastaan käytettyä kaikkea aikaa; konserttiin käytettyä aikaa ja matkakuluja, niin palkkio ei ole sellainen, jota kenenkään tulisi kadehtia.
Eli kyseinen ”ämpäri”, jota moni suomalainen janoaa, voi olla joskus myös muunlainen ”ämpäri”/ tapa mainostaa, vaikkapa blogeissa.
No mistä tämä ämpärikeskustelu sai alkunsa. Pinkit korkokengät Maiju sai Twitterissä kyselyn, että ”onko eräs konserttilippu itse ostettu vai työllä ja tuskalla palkkatyöllä ansaittu”. Eli mitä tästä kommentista tulkitsen? Hyödykkeellä on vain arvo, jos se on ansaittu työllä ja tuskalla ja ihmiset ovat eriävää mieltä siitä, mikä sitä oikeaa työtä on. Totta on, että on kutsumusammatteja, lääkäri, pappi, lakimies jne. joiden ammatteja kutsutaan nimikkeellä professio, joka tarkoittaa suomennettuna ”vahvan ja yhteiskunnallisen aseman saavuttanut ammatti”.
Henkilökohtaisesti en arvota ihmisiä työn mukaan ja arvostan kaikkia töitä, miten monta kertaa on mennyt sormi suuhun, kun on tarvittu, niin lakimiestä, sairaanhoitajaa, päiväkodin henkilökuntaa, kuin putkimiestäkin, kaikki yhtä tärkeitä ammatteja ja ei tämä maailma pyörisi sillä tavoin, että jokainen tekisi samaa työtä, jokaisella meillä on paikkansa.
No mutta sitten bloggaaja/tubettaja/somettaja, siinä vasta turha ammatti/harrastus, vai onko. Mitäs jos bloggaaja voi alustallaan esim. teksteillään auttaa muita ja antaa vertaistukea, uskallan jopa nyt näin reuhkasti väittää, että näin on joskus omassakin blogissani tapahtunut tai ainakin lukijat ovat niin kertoneet tapahtuneen ja minä kyllä luotan ihmisten sanaan.
Voiko bloggaaja sitten auttaa jotenkin yrityksiä, eikö kuulostakin jo näin kirjoitettuna vähän tyhmältä kysymykseltä? Näin yksinkertaistettuna, jos bloggaajan somekanavat tavoittavat tuhatmäärin ihmisiä ja bloggaajan blogissa oikeaan kohderyhmään sunnattuna joku hyödyke esiintyy, niin tässä kohden voidaan puhua mainostamisesta ja ihan samanlaisesta, jota tapahtuu lehdissä, televisiossa ja radiossa. Ihmisethän ostavat hyödykkeitä mainosten perusteella, etenkin silloin, jos kohderyhmä on oikea.
Bloggaaja myöskin maksaa työstään ja sovituista yhteistyöstä saamistaan hyödykkeistä veroa eli verottajakin pitää bloggaamista ihan oikeana työnä. Kun työpaikkoja kuolee, on hyvä, että uudenlaisia työpaikkoja myös syntyy, tämä on sitä uutta aikaa.
Bloggaaja myöskin maksaa työstään ja sovituista yhteistyöstä saamistaan hyödykkeistä veroa eli verottajakin pitää bloggaamista ihan oikeana työnä. Kun työpaikkoja kuolee, on hyvä, että uudenlaisia työpaikkoja myös syntyy, tämä on sitä uutta aikaa.
Tälläistä blogissa esiintyvää mainostamista sitten taasen kutsutaan yhteistyöksi ja yhteistyöhän sanana tarkoittaa sitä, että yritys ja bloggaajat molemmat hyötyvät. Yritys saa lisää myyntiä ja bloggaaja saa joko hyödykkeen tai jopa maksun tekemästään työstä, työstä johon bloggaaja mitä todennäköisemmin on käyttänyt useita tunteja omaa aikaansa eli voitaisiin jopa puhua tuntipalkasta, joka monesti jää bloggaajan osalta kuitenkin aika vaatimattomaksi.
Vielä oikein yksinkertaistettuna, voin blogityöstä saada joko palkkaa tai hyödykkeen, onko se sitten parempi asia muiden silmissä, että saan blogityöstäni ihan kovaa rahaa ja ostan sillä sitten tämän hyödykkeen eli tässä tapauksessa sen konserttilipun? Ehkei kuitenkaan ole, sillä eihän bloggaaminen ole oikeaa työtä, niinhän se meni.
Siinä kohden, kun Twitterissä vastaillaan, että ”on eriarvoista, että bloggaaja saa lipun konsertteihin ja tavallinen fani ei”, niin silloin ympyrä sulkeutuu ja on pakko todeta, uskokaa jo, ilmaisia ämpäreitä ei ole olemassakaan! Tavallinen fani ei valitettavasti omaa tuhansien kohderyhmää sille lipulle eli yritys ei saa lipulleen kaipaamaansa vastinetta. Eli tavallisen fanin tulisi saada ilmainen lippu tekemättä mitään, sekö on loogista ja tasa-arvoista? Tähänkin oli muuten meidän konserttiarvonnassa mahdollisuus arvonnan muodossa eli lippuja jaettiin myös faneille.
Voi pojat olen kuullut, miten kenelläkin on asiat niin paljon paremmin, kuin toisella, on se hieno omakotitalo, laukku tai auto pihassa, se se on suurta vääryyttä, kun ihan ilmaiseksi ilman kovaa työtä nekin ovat vaan taivaalta tippuneet. Olen myös kuullut, että sinähän saat tuota ilmaista tavaraa, mutta osaako kukaan arvata miltä tuo luonnollisesti tietämätön sammakko kuulostaa minun korviin? Se kuulostaa ajattelemattomalta ja joissain tapauksissa jopa ylimieliseltä. Henkilö joka päästää sammakon arvottaa oman työnsä arvokkaammaksi, kuin minun ja hänen aikansa on myöskin arvokkaampaa, kuin minun, minun työllä ja ajankäytöllä ei ole samanlaista arvoa.
Nyt haluan irrottaa tästä kaikesta sen, minähän en valita, rakastan harrastusta/osaaikatyötäni ja ihan minä itse olen tämän toimintani valinnut. Joskus on rankkaa ja joskus on mieletöntä ja yleensä kaikkea siltä väliltä.
Lieveilmiöt tämän oman rakkaan työni/harrastuksen ympärillä välillä särähtää, sillä eihän bloggaaja vaan ole mitään, somettaa jotain ihan turhaa ja tätä turhaa lukevat sitten omassa blogissa parhaimmillaan 14000 uniikkia ihmistä kuukaudessa, koska kaikki tekstini on vaan niin turhaa ja kuka vaan voi perustaa oman blogin tuosta noin vaan ja saavuttaa yhteistöitä ja tuhansittain lukijoita päivässä.
Mikä parasta näin kuulkaas on, ihan kuka tahansa voi perustaa blogin ja tehdä vielä paremmat ja paremmin, mutta siihen ei kuulkaa se päivä riitä, kyllä tämäkin vaatii sitä pohjustustyötä ja jokapäiväistä työtä, ote ei voi herpaantua.
Lieveilmiöt tämän oman rakkaan työni/harrastuksen ympärillä välillä särähtää, sillä eihän bloggaaja vaan ole mitään, somettaa jotain ihan turhaa ja tätä turhaa lukevat sitten omassa blogissa parhaimmillaan 14000 uniikkia ihmistä kuukaudessa, koska kaikki tekstini on vaan niin turhaa ja kuka vaan voi perustaa oman blogin tuosta noin vaan ja saavuttaa yhteistöitä ja tuhansittain lukijoita päivässä.
Mikä parasta näin kuulkaas on, ihan kuka tahansa voi perustaa blogin ja tehdä vielä paremmat ja paremmin, mutta siihen ei kuulkaa se päivä riitä, kyllä tämäkin vaatii sitä pohjustustyötä ja jokapäiväistä työtä, ote ei voi herpaantua.
Miten se lippuasia sitten lopulta meni Maijulla, Maiju jota arvosteltiin ja perään huudeltiin. Maiju oli ostanut itse lippunsa, mutta kun tarjoutui yhteistyömahdollisuus, Maiju lähti rakkaan asian tiimoilta vielä yhteistyöhön ja sydämellisenä ihmisenä ajatteli, että nyt hän vielä voi antaa oman ostamansa lipun kaverille, lipun jonka hän olisi voinut myydä ja varmasti aika moni olisi lipun myynytkin, ihan normaalia. Maiju vaan sattuu olemaan ihan erityisen sydämellinen tapaus, eikä ikinä laske jokaista euroa.
Ehdotan nyt seuraavaa, että Suomen kansa ymmärtää, ettei ilmaisia ämpäreitä ole, vaan niihin aina kätkeytyy joku juju. Toisekseen ehdotan, että jätetään muiden tekemisen arvostelu vailla minkäänlaista kaikupohjaa tai ymmärrystä tai ilman toisen saappaisiin astumista ihan sinne oman pään sisälle muhimaan ja parempaan mietintään.
Niin ja menkää katsomaan UIT ”Tuhansien ämpäreiden maa”, siellä tehdään mojovaa huumoria suomalaisen perusytimestä eli kateudesta. Löytyy revyystä myös maailman kateellisin mies näytelmäosio, joka on mitä herkullisinta katsottavaa ja ah niin kovin tuttua.
Ai niin ja ihan minut sinne UIT hommaan kutsuttiin ja Maijun otin aveciksi ja miksi kutsuttiin, no en voi toki yrityksen puolesta täysin vastata, mutta ehkä UIT sitten katsoi, että minun blogissa he saavat revyylle mahdollisesti mukavaa mainosta, näin ainakin minun maalaisjärkeni tässä pähkii.
Ai niin ja ihan minut sinne UIT hommaan kutsuttiin ja Maijun otin aveciksi ja miksi kutsuttiin, no en voi toki yrityksen puolesta täysin vastata, mutta ehkä UIT sitten katsoi, että minun blogissa he saavat revyylle mahdollisesti mukavaa mainosta, näin ainakin minun maalaisjärkeni tässä pähkii.
Sitten vielä ja mitä hitsiä kenellekään kuuluu, onko lippu blogityöllä ansaittu vai päätyön ”työllä ja tuskalla” palkkatyöllä ansaittu, tässä erästä lainatakseni? Siis oikeasti tai mitä kenellekään kuuluu muiden tekemiset tai se parempi kaara pihassa? Uskokaa pois ei mitenkään ja tuollaiset kyselyt vaan kertoo kyselijöistä, eikä kohteesta yhtään mitään.
Minusta on mieletöntä, että jotkut ihmiset menestyy tekemällä sitten ihan mitä työtä tahansa ja se ei ole minulta pois, vaan se pikemminkin sparraa myös minua tai saa näkemään omassa elämässä ne hyvät asiat mitä elämä on minulle antanut. Keskittykää hyvään, eikä muiden asioiden pohtimiseen, niin saatte valtavasti virtaa omaan elämäänne ja sitä kautta ihan taatusti onnistumisia.
Näin on kuulkaas näreet ja ei en ole koskaan jonotellut ilmaisia ämpäreitä, tämä mainostaktiikka ei vetoa meikäläiseen, koska sen tarkoitusperä on niin ilmeinen. Mutta olen saattanut jonkun muun tarjouksen perässä mennä kauppaan muka säästääkseni ja ostanutkin kottikärryllisen kaupasta samalla muuta ja kalliiksi tuli. Eli helppo olen minäkin ja saanut huomata, että mainostaminen toimii, niin mainoslehtisissä, televisiossa, radiossa, kuin blogeissa, niin se vaan on, ei ne yritykset muuten sitä yhteistyötä tekisi ja yhteistyöhän sanana tarkoittaa molempia hyödyttävää toimintaa.
En ole koskaan myöskään ajatellut tehdessäni hyväntekeväisyystyötä, että hyväntekeväisyydestä tulisi saada jonkinlainen palkkio, silloinhan tämä hyväntekeväisyystyö ei olisi enää hyväntekeväisyyttä. Enkä taatusti ole ajatellut, että minun tulee saada lippuja jonnekin, vain koska olen niin kova fani ja kokenut asiaa osaltani eriarvoiseksi, jos joku jolla on antaa lipulle vastiketta, on lippunsa saanut tätä vastiketta vastaan.
En ole koskaan myöskään ajatellut tehdessäni hyväntekeväisyystyötä, että hyväntekeväisyydestä tulisi saada jonkinlainen palkkio, silloinhan tämä hyväntekeväisyystyö ei olisi enää hyväntekeväisyyttä. Enkä taatusti ole ajatellut, että minun tulee saada lippuja jonnekin, vain koska olen niin kova fani ja kokenut asiaa osaltani eriarvoiseksi, jos joku jolla on antaa lipulle vastiketta, on lippunsa saanut tätä vastiketta vastaan.
Hei ja te, jotka ette osta mitään tai käytte vaan kirppareilla, sekin on todella hieno arvo, sanonpa sen tässä vaan jo etukäteen, niitä kommentoijia ajatellen, jotka eivät haksahda mainoksiin, heitäkin on.
Muistuttaisin myös, että me Maijun kanssa jatkuvasti mainostamme kanavillamme elokuvia, ravintoloita, matkakohteita, ostamiamme tuotteita jne. ihan myös välittääksemme näiden asioiden ilosanomaa.
Muistuttaisin myös, että me Maijun kanssa jatkuvasti mainostamme kanavillamme elokuvia, ravintoloita, matkakohteita, ostamiamme tuotteita jne. ihan myös välittääksemme näiden asioiden ilosanomaa.
Rauhaa ja rakkautta ja hei keskitytään omiin asioihin, eikä siihen, miten se vieraan ihmisen konserttilippu on saatu tai hankittu ja siihen, että naapurin Leilalla on se uusin Vuitton, Blogiakin tehdään sydämellä, jos tätä tekisi vaan ”ämpärit” kiiluen silmissä, väitänpä ettei yhtäkään ämpäriä tänne siinä tapauksessa postitettaisi. Ihmiset on viisaita ja he kyllä huomaavat bloggaajankin motiivit, niin yritykset, kuin lukijat.
Kommenttikenttä on vapaa, mutta mitään turhaa ilkeilyä tai inttämistä, niin ettei ole päätä eikä häntää en julkaise, rakentavaa ja fiksua, niin antaa palaa. Kivaa tiistaita.
