*Sisältää saatuja pr-näytteitä

Hei kaikki ja kiitos aivan hurjasti lukemattomista kommenteista blogin synttäripostaukseen ja myös sankoin joukoin arvontaan osallistumisesta. Sain teiltä monia postausideoita, joita vallan haastavimpana pidän meikkitutoriaalien tekoa, mutta niitä pyydettiin, joten ehkäpä tulee vielä vaikka en osaakaan meikata, hih. Kosmetiikkapostauksia todella moni toivoi myöskin, joten laitanpa tänne muutamia juttuja, joita olen viime viikkoina testannut.

Tälläinen kommentti tosiaan tuli ja ajattelin, että tämä postaus voisi olla vastaus Sannan postaustoiveeseen eli hurjasti Sanna sinulle kiitoksia tästä. Toki myös samalla vastaus kosmetiikkapostaustoiveisiin.

” Itse haluaisin kuulla juuri siitä korona-eristyksen elämästä, miten se vaikuttaa elämään, mitä keinoja teette siitä selviytymiseen, mitä ajatuksia se herättää, vertaistukea esim. kotikouluun, etätyöhön, mahdollisiin talousvaikutukseen, eristäytyneisyyteen ja kotona olemiseen. ”

Mehän eristimme itsemme 13.3 perjantaina jolloin otin omavaltaisesti tytöt pois koulusta. Sunnuntaina jo tuli tieto, että on suositus olla lasten poissa koulusta, mikä oli valtava helpotus, että sain virallisen tuen päätökselle, eikä tarvinut olla vanhempi joka tekee ratkaisuja sydäntä ja järkeä kuunnellen, mutta juurikin omavaltaisesti.

Teinien kanssa on helppoa, en voi valittaa, ovat itseohjautuvia ja tekevät läksyt itse. Ovat myös huomattavasti virkeämpiä, koska saavat aamulla nukkua pitempään. Silti tätä ei kannata ymmärtää väärin, molemmat ymmärtävät nyt koulun arvon, kaipaavat koulua ja koulutovereitaan, sosiaalisia kontakteja, ystävyyttä.

Oma ruokailu on ollut sitä sun tätä eli olen lohtusyönyt. Merkillinen Hookoon Blöö himo myös iski, tätä makkaraa himoitsin viimeksi ulkomailla asuessa. Kyseessä on selvä turvamakkara. Sinänsä en tiedä mistä himo ziekuraan kumpuaa, lapsuudenkodissakaan en muista koskaan, että olisi ollut Sinistä lenkkiä tarjolla. Luultavasti olen kehittänyt ulkomailla asuessa, tästä Suomi-kaipuu makkaran, joka toimii mieltä suojelevana makkarana nytkin.

Olemme tehneet paljon perinteisiä kotiruokia, mies esimerkiksi grillaa nyt, makaronilaatikkoa, pitsaa, pannukakkua, leiponut useita kertoja sämpylöitä, jotka ovat olleet joko mauttomia tai liian suolaisia. Olen kehno leipoja ja kokki.

Pannukakkukin ensimmäisellä kerralla meni metsään, koska kotona ei ollut margariinia vaan öljyä ja ei se vaan öljyn kanssa toiminut ja pannukakku maistui aivan erityisen paljon kananmunalta.

Kaupassa käyntiä yrittänyt välttää mahdollisimman paljon, mutta pakkohan siellä on käydä. Pannukakku aiheutti hilloepisodin, kotona ei ollut hilloa pannukakun kanssa ja jouduin lähtemään kauppaan. Kotona kaikki odottivat ruokapöydän ääressä hillopurkkia ja olinkin ostanut puolukkahilloa!

Ei muuta kuin takaisin kauppaan ja tällä kertaa ostin lettuhilloa ja vain huomatakseni, että jääkaapin perällä oli avaamaton mansikkahillopurkki.

Turvaa ja tekemistä on tuonut kokkaaminen ja leipominen, yksi päivä oli varsin maaninen ja kokkasin aamusta iltapäivään, enkä osannut oikein lopettaa.

Siivoaminen on myös tuonut turvaa ja on tullut imuroitua joka päivä, pesussa kaikki sohvanpäälliset, meillä on viisi sohvaa ja kolme nojatuolia, joten pestävää on, kuivatustilaa ei, joten pyykit pyörii päivittäin ja tunnen oloni joltisenkin tarpeelliseksi näiden itselle annettujen työtehtävien tiimoilta. On todella tärkeää tuntea olonsa muuten tarpeelliseksi.

Maailman parhaimman ja lihottavimman pannukakun resepti ohessa

”Paras. Pannukakkuohje. Ikinä”

Maailman paras pannukakku

Raaka-aineet:

4 dl vehnäjauhoja

1 ½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

8 dl maitoa

2 kananmunaa

100 g sulatettua margariinia

Ohjeet:

Sekoita kuivat aineet. Lisää maito, munat sekä sulatettu, jäähtynyt margariini.

Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja paista 200-225 asteessa n. ½ tuntia.

Olemme myös turvautuneet lähiravintolan pitsapalveluihin ja tilanneet pitsaa kotiin. Tämä toisaalta tuntuu hyvältä, koska voi tukea yrittäjää, toisaalta lihomista on luvassa ja jotenkin huono omatunto, jos ei ole ”kätevä emäntä”, koko ajan, nyt kun on aikaa. Huoahh miten turhaa tälläinen huono omatunto ajattelu on.

Psyykelle lempeyttä on tuonut pikku-Diana. Olen erittäin kiitollinen, että otimme tämän pienen elämänalun meille erittäin oikeaan aikaan, sillä miten paljon iloa on ollut seurata pienen kissan touhuja.

Olen älyttömän kiitollinen jo aiemmin testiin saamista tuotteista tai siitä, että vieläkin on yrityksiä, jotka niitä haluavat lähettää. Nyt sitä on saanut valtavasti iloa uppoutuessa kosmetiikan maailmaan vaikka en ole meikannut yli kolmeen viikkoon tai kihartanut hiuksia.

On kuitenkin mukavaa hemmotella itseään hyvillä tuoksuilla, hiustenpesuaineilla, suihkugeeleillä ja kroppavoiteilla. Nyt jos koskaan tulee korkata se kalleinkin ihonhoitovoidepurkki, se koristeena ollut saippua tai juoda se kallein samppanja. Kaikki keinot joita vaan löytyy, kannattaa käyttää mielen piristämiseksi. Elämä on tässä ja nyt, eikä päivääkään kannata hukata tai odotella huomista. Mitä jos jättää nyt elämättä, nämäkin elinpäivät ovat tärkeitä.

Marc Jacobs Daisy Daze tuoksu on tänä keväänä pukeutunut cantaloupen väriseen asuun ja tuoksuu mandariinille, luumulle ja kermaiselle myskille ja omaan tuoksunenään hieman persikalle.

Olen kerännyt Daisy tuoksupulloja vuosia, mutta se mitä tämä aika on opettanut, turha keräillä vaan asioiden tulee tuottaa iloa. Joten tämä tuoksu lähtee postitse pojan avopuoliselle, joka on Daisy-fani. Turha pulloja on pyörittää kaapissa pölyyntymässä keräilyn vuoksi.

Nyt jos koskaan on tullut tunne, elää päivä kerrallaan ja hetkessä vaikka en voi väittää etteikö meistä jokainen murehtisi huomista.

Atopia on räjähtänyt viimeisten viikkojen aikana eli alitajunta stressaa. Siksi olen erittäin iloinen, että olen kropalle saanut Ceraven ja Acon tuotteita, jotka ovat herkälle ja atooppiselle iholle tarkoitettuja ja nyt päänahkakin saa apua Überwood tuotteista. Mies vannoo tuon Cerave Moisturising lotionin nimeen, kun iho kuivuu ja onkin käynyt taas täydentämässä varastojaan.

Überwood myydään mm. Sinunapteekissa tai Ruohonjuuressa.

ӆberwood on saksalainen, Natrue-sertifioitu, hiustenhoitosarja. Sarjan taustalla toimii yritys, jolla on huikeat 70 vuotta takana kampaamotuotteiden valmistusta.

Überwood sarja syntyi, kun haluttiin luoda täysin aidosti ekologinen ja ympäristöystävällinen tuotesarja, niin sisällöllisesti kuin pakkauksellisesti. Ainutlaatuisen ja täysin uniikin sarjasta tekee sen käyttämä männyn sydänpuu yhdessä koivun kanssa. Nämä raaka-aineet pesevät ja ravitsevat hiusta ja päänahkaa hellästi. Ja mahtavana asiana toki komeilee aivan omaa luokkaansa oleva patentoitu pakkaus, joka valmistetaan 20% uudistuvasta puutavarasta, jolloin muoivin valmistuksessa tarvittavan raakaöljyn käytön tarve pakkauksessa vähenee huikeat 40%.”

Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta tavallaan tästä Tiffany&Love For Her tuoksusta on tullut ”koronatuoksu.” Ikävää tässä asiassa on, että tuoksumuiston kautta jälkikäteen tämä tuoksu saattaa tuoda pintaan tämän ajan muistoja. Jääkö tämän ajan muistot todella negatiivisiksi vai positiivisiksi vai keikkuen siinä välissä, se jää täysin arvattavaksi.

Tiffany&Love For Her tuoksuun olen vaan aivan koukussa ja olen käyttänyt tuoksua joka päivä noin kolmen viikon ajan, sillä tämä tuoksu vaan tuo niin hyvän mielen.

Tuoksu on kerta kaikkiaan ihana. Tytärkin sanoi, ”miten voikaan tuoksua noin hyvälle.” Kyllä vaan voi ja noin kolmen vuoden ikilemppari Dolce&Gabbana on saanut jopa toistaiseksi jäädä hieman sivummalle, sen verran koukussa olen tähän hienostuneeseen kukkaishedelmäiseen tuoksuun.

Tuoksunuotteina sinistä basilikaa, greippiä, neroli kukkakimppu, vetiveriä ja puisia nuotteja.

Tuoksu on ihanan kevyt, ei ärsytä ketään, mutta vienosti tuoksuu omaan nenään tuoden iloa päivään.

Vaikka en ole nassuani juuri meikannut, niin huulille on aina ihanaa jotain sipaista. Törmännyt somessakin tähän aiheeseen useammassa päivityksessä, miten huulten punaus piristää kummasti.

Sain tovi sitten testiin Clarinsin huuliöljyjä, jotka antavat huulille upeaa peilimäistä kiiltoa ja sisältävät luomukarpaloöljyä. Tämän kevään houkuttelevimmat punat tulevat tässä.

Clarins Lip Comfort Oil Intense löydät mm. Sokokselta ja sävyjä löytyy jopa 8 erilaista.

Cliniquen dramatically different moisturizing lotion on kuulunut suosikkeihin vuosia ja vuosia. Sitä on kannettu reissuista, ystävät ovat tuoneet tuliaisina reissusta, toimii omalle iholla loistavasti kosteuttaen ja raviten.

Nyt Cliniquen dramatically different moisturizing on myös BB-gel. Brändilähettiläänä vielä ihastuttava Emilia Clarke. BB-voide on valkoista ja mukautuu ihon omaan sävyyn. Itse Clinique iD filosofiasta ja eri tyypeistä voit lukea aiemmasta postauksestani täällä.

Uutuus on kosteuttava sävyttävä BB-geeli, joka imeytyy iholle salamana ja antaa mukavan tasaisen ja aavistuksen päivettyneen hehkuvan näköisen ihon. Virkistää ihoa, freesaa, vähentää ihohuokosten näkymistä, yes kyllä kiitos. Kosteuttaa ihoa 8 tunnin ajan.

Sisältää hyaluronihappoa ja glyseriiniä.

Käytä yhdessä omien ihonhoitotuotteiden kanssa.

Kuten kerroin, niin Dianan seuraaminen on ollut mahtavaa puuhaa. Nyt voi hirvitys kyllä, Diana on alkanut kaihota ulos. No eipä pääse minnekään, katsotaan sitten täällä maalla, josko syksyllä tai sitten ei silloinkaan. Tuntuu, että tätä Dianaa rakastaa oikein erityisen paljon, on pieni vauveli, jota saa hoivata.

Eilen mies haravoi ja siivosi pihaa koko päivän ja itse sisätiloissa siivosin minkä ehdin. Iltapäivästä hemmoteltiin yhdellä maailman parhaista sarjoista, Rakkautta ja rimakauhua viimeisimmällä tuotantokaudella ja tilattiin tosiaan vielä pitsat.

Kaikki osat ahnehdittiin pötköön, mikä harmittaa tänään, mutta ei harmittanut eilen. Mikä nautinto ja hahmot ovat vaan niin luontevia ja aitoja. Toivottavasti saamme sarjaan vielä jatkoa vaikka mitä luin netistä, niin nyt saattaa mennä tovi, jotta hahmot jatkavat elämäänsä hieman eteenpäin, mutta toivoa on.

Hei oon jo aika iso kissa jo. Tämä kuva hämää, Diana on ohut pieni puikula, sellainen honkkeli varsa, mutta tässä kuvassa näkee jo hyvin minkälainen iso kissa Dianasta vielä sukeutuu. Nassu alkaa saada aikuisen kissan ilmettä.

Omg lapsuudesta asti lempparisuklaata Geishaa on mennyt laatikkotolkulla, kyllä luitte oikein laatikkotolkulla. Olen juuri se klisee, joka tämän eristyksen jälkeen on kasvanut taas koolla tai kahdella. Näistähän näkee paljon vitsejä ja meemejä.

Sen verran täytyy sanoa, että itse en ole lähetellyt tai jakanut missään koronaan liittyviä vitsejä. Olen tykkäillyt kyllä muiden jakamista ja tsempannut ja ollut positiivinen, sillä meillä kaikilla on omat keinonsa selvitä tästä ajasta ja huumori on aina hyvä lääke.

Silti olen sen verran taikauskoinen, että tuntuu, että salama lyö päähän, jos alan vielä vitsailemaan tällä aiheella. En usko, että naurattaa siinä kohden, kun joku lähimmäinen tai itse sairastuu vakavasti.

Siksi ei oikein naurata lähettää vitsejä eteenpäin tai jakaa niitä vaikka olen niille itsekin hymähdellyt. Enkä siedä paheksumista, sen paheksumista, että kuka selviää mitenkin tästä kurimuksesta eli toisten tapaa selviytyä ei saa tuomita.

Kaikki keinot käyttöön, kunhan eivät vahingoita muita ihmisiä eli huumori on todellakin sallittu ja koronavitsit, jos auttaa, niin anti mennä vaan, en vain itse uskalla taikauskoisena niitä viljellä ja toisaalta ei kuulu luonteeseenkaan eli en ole mikään kovin humoristinen tyyppi.

Jahka näemme paljukamujamme, odottaa näin herkulliset tuliaiset Kanadasta. Pääsiäisen paljuilut tietenkin peruttiin ja tässä päivä kerrallaan mietin, että kuinka pitkään psyyke pärjää ilman ystäviä ja sukulaisia.

Vaikka elän päivä kerrallaan, koko ajan makustelen ja mietin, oi miltä tuntuukaan sitten, kun saa taas halata ja jutella läheisten kanssa kasvotusten.

Olen introvertti ja viihdyn kotona, joten uskon, että tämän kaltaiselle luonteelle tämä ei ole niin vaikeaa, kuin erittäin ulospäinsuuntuneelle, jonka harrastus ihmisten parissa on tuonut paljon iloa ja sisältöä elämään tai työ tai mikä tahansa.

En myöskään nykyään tykkää hirmuisesti jauhaa tuntitolkulla puhelimessa, kuten nuorena tuli tehtyä. Huomaan, että yksi pitkä puhelu jo kummasti saa kierroksille, koska on niin iloinen ja kiihdyttävä asia ja tämän jälkeen hieman väsyttää. Merkillistä tälläinen, mutta nuorempana kiihdyin puheluista aina niin, että meni massu sekaisin kesken puhelun ja piti käydä vessassa. Hehe eli kovin voimaannuttavia puhelutkin voi olla.

Joten kyllä täällä oikein hyvin sitkutellaan vaikka iltaisin uutisia selattua iskee ahdistus ja yöunet ovat takapuolesta. Huawein GT2 kello on kertonut mm. tänä aamuna, että olen herännyt viime yön 8 tunnin yöunien aikana 8x. Ei kovin hyvä ollenkaan, mutta ei tavallaan mitään uuttakaan tässä.

Iltaisin iskee pelko, kun korona lujaa vielä vyöryy ylitsemme, kuinka monen meistä se vie mukanaan. Tämä pelottaa ja saa pysymään visusti kotona ja käsineet kädessä kaupassa ja käsisaippuaa kuluu.

Siltikin psyyke jaksaa ihan hyvin, otan jokaisesta päivästä iloja, aamukahvin ensisiemauksesta, perheen kanssa höpotyksistä, lasten iloisesta asenteesta, eläimistä, siivoamisesta, sarjoista, leffoista, kirjoista ja koiralenkeistä. Rakkaasta perheestä.

Olen osannut aina nauttia pienistä asioista ja ollut vähään tyytyväinen, mutta nyt jos koskaan vasta osaankin nauttia pienistä asioista ja pyrin niihin paneutumaan viipyen. Kahviakin juodaan kiireettä ja keskitytään siihen kahvihetkeen, eikä juostessa juoda. Näin aikakin soljuu nopeammin.

Sanna kyseli myös talousvaikutuksia ja on toki mukavaa, että näistä yleisesti puhutaan ja ihmiset saavat näistä tukea. Siltikin koen, ettei meidän perheen talousasiat kuulu blogiin tai mieheni työasiat.

Omasta puolestani voin sanoa, että joitain töitäkin vielä on, on myös vetämässä ja on myös peruuntuneita, siirtyneitä juttuja. Mutta näin kaikilla. Otan asiat siten kun ne tulee ja olen tottunut elämässä pettymyksiin, myös taloudelliseen pelkoon mm. vaikka tapaus hometalo. Joten olen pelännyt ennenkin, mutta juuri nyt mieli on rauhallinen vielä. Kukaanhan ei tiedä huomisesta.

Oma työ on pääsääntöisesti etätöitä ja nyt täytyy miettiä uusiksi joitain työkuvioita, joita ei voi nyt tehdä paikan päällä. Eli täytyy yrittää miettiä boxin ulkopuolelta. Se ei ole helppoa, pää on vähän iäkäs ja hidas jo, mutta pinnistelen.

Mietin tässä, että olen kuvannut aamukahvikuvia Instaan 6 vuotta ja kaiketi joka aamu. On ollut suruja, on ollut pelkoja, on ollut iloisia hetkiä, olen ollut reissussa, mutta jokin ei ole muuttunut, nimittäin aamukahvihetket.

Eli kyllä tämä rutiini tuo turvallisuutta ja myös on oma aamun rutiininsa. Joku Instagramissa kyseli, että ”ihmettelee näitä meikäläisen aamukahvikuvia.” En tiedä positiivisessa mielessä tai negatiivisessa tai ylipäänsä, mutta jäin tuota kysymystä hölmistyneenä pohtimaan.

Vai oliko tuo sana ”ihmetellä” ei vaan se osuvin sanavalinta, voihan se olla, että miettii miksi kuvaan aamukahvihetkiä, mikä se juju niissä on, no sehän on tietenkin meikäläisen mukikokoelma!

Aamukahvikuva, ruokakuva, maisemakuva, ompelukuva, nassukuva, meikkikuva, matkakuva, eläinkuva, nehän ovat asioita, jotka tuottavat meille iloa, siksi niitä tehdään. Näin simppeli on vastaus tähän.

Ei, ei kyse ole toisten miellyttämisestä myöskään vaan siitä, että on asioita joista itse saa tyydytystä ja iloa, näinä aikoinakin. Haluan, että elämässäni on muutakin kuin koronaa, niitä tukijalkoja, jotka ovat aina olleet siellä ja niiden voimin jaksan päivä kerrallaan.

Miten siellä, miten on mennyt viimeiset viikot, mitkä asiat tuottaa teille nyt iloa ja vinkkejä saa antaa maan ja taivaan väliltä, niin reseptien, meditaatioharjoitusten, jos olet löytänyt maailman parhaan ripsarin tai hyvän kirjan, telsuohjelman eli mitä vaan.

Jokainen vinkki on kullan arvoinen ja te siellä. Kiitollinen myös somesta, jos olisi korona vielä aikaa ennen nettiä, olisimme enemmän umpiossa, toki myös tietotulvan kanssa, mutta uskon kuitenkin, että yksinäisempiä.

Sydämellistä päivän jatkoa kaikille ja voimia kaiken keskellä. <3