Joskus elämä piilottaa lahjoja pimeimpiinkin paikkoihin

Joskus elämä piilottaa lahjoja pimeimpiinkin paikkoihin

Miten ihana lause tukea oivaltamaan, että miltei ainakin kaikella on tarkoitus ja miltei kaikesta voi jotain oppia.

Olen viime päivinä seurannut Netflixiltä Anna ystävämme sarjaa, sillä on ollut tunne, että tarvitsen sielulleni jotain sellaista, jotain joka on pullollaan hyviä ihmisiä. Toki ennakkoluuloa ja heikkouttakin hahmoista löytyy, mutta jokainen sarjassa kasvaa ja löytää ymmärryksen, että kyse oli omasta epävarmuudesta, heikkoudesta tai omista ennakkoluuloista.

Miehen kanssa katseltu useampi nordic noir-sarja ja juu ei, se ihmisten pahuus vaan menee ihon alle.

Anna sen sitten eräässä jaksossa sanoi ”joskus elämä piilottaa lahjoja pimeimpiinkin paikkoihin.” Lause oli pakko ottaa ylös ja mieli alkoi vaeltamaan omia elämän koettelemuksia läpi. Kaikkia tässä toki nimeämättä.

Miten jälkikäteen vasta ymmärtää, miten joskus kipeimmilläkin asioilla on ollut tarkoitus tai niistä on voinut oppia jotain ja jos ei muuta, niin kuten tätini sanoo ”murheet jalostaa.”

Nuorena sitä oli ehdoton, suorastaan mustavalkoinen ja monet asiat olivat aika selkeitä ja jotkut mielipiteet peräti kärkkäitä. Nyt on muhevaa vaikka illastaa ystävien kanssa, joiden kanssa olemme esimerkiksi poliittisesti eri mieltä.

Keskustelut ovat mehukkaita, niistä aina oppii jotain ja on mahdollista tulla vastaan vaikka sitä olisi eri mieltä. Keskustelut saattavat joskus olla kiivaitakin, jokaisen puolustaessa omaa mielipidettään ja lopussa nauretaan asialle.

Jotenkin sitä pääsee ystäviä vielä lähemmäksi, kun voi hieman kiistellä asioista, pelkäämättä että ystävyys mitenkään särkyy eriävistä mielipiteistä. Erilaisuus on rikkaus.

Nuorempana murheet tuntuivat maailmanlopuilta, nykyään sitä saattaa jo suhtautua, jaahas pitääkö nyt tämäkin kokea ja ”tää on taas niin tätä.”

Sama koskee parisuhdetta, kaapin paikan etsintä ym. nuoruuden kiihkeydet, oman reviirin puolesta pitäminen, tuntuu nyt hassulta ja turhalta vaikka toki edelleen veistelemme ja nauramme toistemme ärsyttäville tavoille tai miten toisen ärsyttävimpiäkin tapoja tulisi ikävä, jos toiselle sattuisi jotain.

Ollaan äänitetty toistemme kuorsaustakin ja naurettu äänityksille seuraavana päivänä, että yhtä komeasti kumpikin konsertoi. 🙂

Miten parisuhteen kriisit ja riidat ovat muokanneet parisuhdetta, tuoden toisen vielä lähemmäksi ja tunteen, että yhdessä selviämme pahimmistakin karikoista, koskee ne sitten ulkoa tulleita paineita tai keskinäisiä kitkoja.

En tiedä, mutta jos kaikki olisi yhtä auvoa, tuntisinko toisen niin hyvin, luottaisinko siihen, että ei ole asiaa mistä ei yhdessä selvittäisi, olisimmeko hitsautuneet näin hyvin yhteen.

Sama koskee ulkopuolelta tulleita paineita, lapsiin liittyviä, meihin liittyviä, esimerkiksi vaikka hometalo episodia.

Nyt tuota voi jo kutsua episodiksi, yhdeksi elämän vaiheeksi joka oli lopulta elettävä läpi, kestettävä seuraukset, jatkaa elämää katkeroitumatta. Yrittää nähdä kaikessa se hyvä, mitä kaikkea hyvää hyppysissä silti on ja sen hyvän vaakakuppi onneksi aina painaa paljon enemmän.

Elämä antaa ja ottaa ja molempiin kätkeytyy koko elämän mielettömyys ja kauneus. Vaikka ahdingon hetkellä ei siltä tuntuisikaan, jälkikäteen voi löytää ahdistavammistakin ajoista viisauden hedelmän.

Mitä näihin ankariin aikoihin liittyy, kaikki se hyvä, mitä näistäkin ajoista on sienaantunut, selviää kenties meille vasta jälkikäteen.

Mutta yksi näistä asioista on, ihmisen tarve toisenn ihmisen lähelle. Kiitollisuus ihmisistä, rakkaista. <3

Miten siellä, minkälaisia tunteita kirjoitus herättää?

Kirjoitus on toki omakohtainen ja elämässä tapahtuu myös asioita, joiden mielettömyyttä ei voi koskaan ymmärtää.

Oletko löytänyt kauneutta sieltä, mistä et olisi koskaan uskonut löytävän?

Sydämellistä viikon jatkoa kaikille. <3



7 thoughts on “Joskus elämä piilottaa lahjoja pimeimpiinkin paikkoihin”

  • Todellakin olen löytänyt kauneutta/hyvyyttä kurjuuden keskeltä. Esim. tuo elämäni rakkaus iski silloin, kun mieli oli todella maassa ja tuntui, että koskaan ei kukaan rakastu minuun ja kelpaanko kenellekään, onko missään mitään järkeä? Sitten tuli hän, vei jalat alta ja varasti sydämeni itselleen.
    Jopa tämä korona-aika on tuonnut hyviä asioita mukanaan ja niistä kaikista olen enemmän kuin tyytyväinen ja kiitollinen.
    Ihanaa loppuviikkoa Tiiuli ystäväiseni <3

  • Olen löytänyt. <3
    Tuo kirjoituksessasi oleva nuoruuden selkeät mielipiteet hymyilytti. Eilen illalla tytär innostui puhumaan politiikasta. Se oli virkistävää kuunneltavaa, kuinka hän tuuletti puolueiden perinteisiä näkemyksiä ja aukaisi uusia latuja umpihankeen. Ja hän oli kommenteissaan niin oikeassa!
    Kauniita helmikuun viimeisiä päiviä!

  • Tosiaankin oppimassa me täällä ollaan. En silti usko, että kärsimys jalostaa, koska se voi tehdä ihmisen myös katkeraksi. Toinen fraasi: Kenellekkään ei anneta enemmän kuin jaksaa kantaa, ei pidä paikkaansa, ihminen voi luhistua painon alle, jopa sairastua masennukseen. Mutta elämä on ihme . Niin on elämä rosoinen ja lämmin, että se tykyttää, hehkuu meissä. Hyvää loppuviikkoa sinulle Tiia!

  • Ihanan positiivinen postaus näiden tämän päivän uutisten keskelle <3
    Nyt jos koskaan toivon kaikille ihan valtavasti noita kiven kokoista löytyviä onnenapiloita ja kauniita päivänkakkaroita! Yritetään nähdä ja löytää pieniäkin ilon hetkiä ja kiitollisuuden aiheita.
    Sydämellistä loppuviikkoa & paljon rapsutuksia karvakamuillekin!

  • Ihanaa pohdintaa <3. Elämä todellakin ottaa ja antaa sekä vastoinkäymiset varmasti opettavat ja antavat uuttaa näkökulmaa useisiin asioihin. Tämä korona-aika on kyllä opettanut ainakin ystävien ja läheisten merkityksen vieläkin selkeämmin ja huomaan niiden oikeasti omien ihmisten elämässäni tiivistyneen ja yhteyksien vahvistuneen <3 Ihanaa viikonloppua <3

  • Hienoa pohdintaa. Minä myös pohdin Annaa katsoessani elämää. Tykkään kovasti tästä uudesta Anna-sarjasta. Siinä on niitä elämän tummia puolia tuotu hyvin esiin ja ihmisten ennakkoluuloja. Ne istuvat vielä tämänkin päivän ihmisessä. Mutta ihmisten välittäminen toisistaan nousee sarjassa upeasti esiin. Olen katsonut Annaa välillä silmäkulma kostuen. Ihana sarja!
    Kaunista viikonloppua Tiia <3

    • Anna-sarja oli niin ihana, ihana tähän kaikkeen, kaiken keskellä, että jäin oikein kaipaamaan sarja. <3 Ihana kun siellä sama ja samaan aikaan.

      Sydämellistä uutta viikkoa Tuula. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud