Katariinanpyörä kaupallinen Instagram yhteistyö.

Katseltiin tuossa puolisilmällä alkuperäistä versioita Luokkakokous elokuvasta ja yksi lause jäi mieleen kummittelemaan tai oikeastaan ampui suoraan sydämeen siltä lausumalta.

Vaimo sanoo miehelleen, joka kipuilee itsensä kanssa ja on lähdössä juuri luokkakokoukseen, ”sua on niin vaikea rakastaa, kun et osaa rakastaa itseäsi.”

Heti tunsin piikin sydämessä ja samaistuin kipuilevaan keski-ikäiseen leffan hahmoon.

Sanokaapa se, miksi se on niin vaikeaa? Etenkin nyt, kun kuviot ovat erittäin pienet, on liikaa aikaa ajatella ja juu ajattelu on ihan yes homma, mutta liika ajattelu ei, ei silloin enää, kun katoaa jo oman elämän punainen lanka.

En juuri ikinä näe itseäni kokonaisuutena vaan aina vaan taivastelen niitä asioita, jotka ovat vinossa, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. En ymmärrä mistä tämä omaan itseensä liittyvä häpeä kumpuaa.

Armollisuus on lisääntynyt ikääntyessä ja ulkonäön suhteen sitä on tullut piittaamattommaksi, mutta silti ennemmin näen rypyt, näpyt, makkarat, karvaiset koivet ja kaksoisleuan, kuin keskittyisin niihin seikkoihin mitkä ovat positiivisia.

Joten tuo leffan lause kyllä herätti taas miettimään, että lopeta hyvä ihminen itsesi rääkkääminen. Joten viikon ajatus on, koita edes himppusen rakastaa itseäsi enemmän.

Viikon drinkki.

Ihan paras kesän Gin&Tonic tulee tässä. Tilattiin Porvoon Alkoon @kyrodistillery pinkkiä giniä ja vihdoin Porvoon Cittariin tupsahti Fever Treen Raspberry&Rhubarb Tonicia, jota oli heti pakko ostaa💖

Loraus pinkkiä giniä eli n. 3cl, runsaasti jäitä, limeä ja mintunlehtiä💖

Reseptin saimme muutama viikko sitten (4cl giniä ja ilman mintunlehtiä) parin tonicin kera, mutta tänään pääsimme hankkimaan omat💖

Ihana jälkkäri ja ah tuleviin kuumiin kesäpäiviin.

Paras ruoka tällä viikolla, mies sanoisi, että grilliruoka, mutta kyllä se tämä Porvoon Thai Street Food thairuoka oli. Varmasti takaraivossa on kannattaa paikallisia yrityksiä, mutta joskus ruoan hakukeikka ei aina ole arvoiltaan niin ylevää vaan yksinkertaisesti vaikuttimena on herkullinen ruoka ja ruoan hakemisen helppous ja tietenkin toive siitä, että kyseinen ravintola on vielä pystyssä, jahka korona hellittää. Olemme varsin ahkeraan hakeneet thairuokaa ja nepalilaista ruokaa.

Viikon kirja Johanna Valkaman uuden 1500-luvun Pohjolaan sijoittuvan historiallisen sarjan Katariinanpyörä ensimmäisen osan❤️

”Verinen nuijasota on ohi, mutta teilatun kapinapäällikön Jaakko Ilkan leski Susanna Katariina on yhä vaarassa, sillä Kyrön kirkonkylän väki syyttää Ilkan perikuntaa kapinan epäonnistumisesta.

Tulenaran tilanteen ratkaistakseen Susanna päättää lähteä hakemaan suvultaan apua Turusta.

Pohjolan hansakaupan, maustekauppiaiden killan ja tervahovien keskellä kamppaillessaan Susanna kohtaa totuuden herransa ja kuninkaansa sodasta. Kumpi on lopulta vahvempi, tahto unohtaa vai taistella edelleen?”

Vinkkinä kaikille, jos tämä kirja kiehtoo, on mahdollisuus osallistua Instatililläni kyseisen kirjan arvontaan täällä.

Viikon ostos. Uusi älytelevisio. Meillähän pamahti viime kesänä älytelevisio ukkosen seurauksena ja otettiin käyttöön vanha televisio, joka on palvellut meitä jo vuodesta 2006. Kuva ei ole ollut toki mitä parhain, mutta hyvin on välttänyt. Eniten on ollut vaivaa kytkeä aina läppäri kaapelilla kiinni telsuun, jotta on päässyt seuraamaan suoratoistopalveluita.

Ukkosen pamauttama televisio näköjään oli sekin joku jälkeenjäänyt älytelsu, sillä sillä pystyi katsomaan vain Netflixiä ja muuten piti aina kytkeä läppäri televisioon kiinni.

Tässä kohden olen jo tyystin pudonnyt älytelkkareiden maailmasta, enkä edes tiennyt, että uudemmilla älytelevisioilla pystyy katsomaan kaikkia suoratoistopalveluita. Omg mikä uusi tieto rantautui meidän mieleen. Joten onhan tässä ollut ihan wow efektit katsoa uudesta telsusta suoraan ihan mitä suoratoistopalvelua tahansa, kuvan ollessa aivan huikea ja itse ruudun ollessa jätti-iso.

Olemme tuumineet, että näin koronan aikaan tällainen hemmottelu on suorastaan luvallista, noutoruoka ja telsun tuijottaminen. Ikinä en ole ystävien kanssa niin paljon jakanut sarjavinkkejä kuin nyt koronan aikaan, että taitaa monet muutkin tuijotella töllöä omalla kotistudiolla.

Miehen kanssa ollaan tuijoteltu vähän sitä sun tätä: ”Mayans”, jota kyllä katsoo, mutta ei millään pärjää briljantille ”Sons of Anarchylle.”

Uuden telsun myötä löysin äärimmäisen avaruudellisen elämyksen, sillä yhdestä lemppari scifisarjaista ”The Expanse” oli joulukuussa ilmestynyt viides tuotantokausi. Sarja on nerokas, älykäs, monimutkainen, hyvin poliittinen ja avaruus näyttäytyy fantastisen upeana. Näihin avaruussarjoihin voisin vaan sukeltaa sisään ja nyt uuden telsun myötä olen hiipivän pienen askeleen lähempänä hyvän kuvan myötä sitä efektiä, että olen itse avaruusseikkailulla mukana. Ihanaa!

Naurattaa nämä karvaiset hemmot. Samun ilme ”pitikö Dian sun herättää mut.”

Kaveruudessa ei ole karvoihin katsominen.

Myönnän, että henkisesti korona ja suljettu olotila on alkanut vaikuttamaan. Ihmettelin helmikuussa kauniin talven keskellä, että selvisin inhokkikuukaudesta hyvin. Mutta ei, kyllä vuoden sisään pari ahdistuskuukautta mahtuu, kuukaudet nyt ovat vaan vaihtaneet paikkaa.

Henkisesti maalis-ja huhtikuu ovat olleet mielelle vaikeita. Seinät ovat alkaneet kaatumaan ja sarjojen katsominen, kirjojen lukeminen ja jopa ulkoilu ovat alkaneet ärsyttää. Kuviot ovat silti liian pienet ja ihmisen ikävä toisen ihmisen lähelle eli ystävien ja sukulaisten, on loputon.

Voisi jopa todeta, että pientä masennuksen poikasta on ilmassa, sillä koko elämän tempo on hyvin hidas. Mökkihöperöityminen eli ”laitostuminen” omaan kotiin on tapahtunut ja aloitekyky on minimoitunut. Hiustenpesu, kaupassa käynti ja kaikki perus sälät, joiden pitäisi kaiketi olla niitä arjen kohottajia vallitsevassa tilanteessa, niitä ei millään jaksaisi tehdä.

Kun arkinen aherrus rullaa, sitä saa paljon enemmän aikaiseksi. Toki poikkeuksiakin on tai ovatko edes poikkeuksia, jotka saavat näinä aikoina paljon aikaiseksi. Omalla kohdalla olen huomannut, että pieni kiireen tuntu toimii ja sitä on silloin tehokkaampi. Kun aikataulu on levällään, sitä ei jaksaisi sitä vähääkään.

Luin mielenkiintoisen Pekka Seppäsen kolumnin Facekamun jakamana ”Kaikki eivät ole kärsineet koronasta.” Toki otsikko on hieman provosoiva, sillä uskon, että kaikki olemme kärsineet jollain tasolla koronasta. Mutta kolumnissa kuvataan hyvin sitä, miten nyt ei ole oikein lupa kertoa olevansa onnellinen, koska korona. Näitä onnellisia tarinoita emme kuule.

Erehdyin lukemaan myös kommenttiketjua Facessa ja joitain tämä kolumni raivostutti. Itse taas vaan koen, että kaikilla asioilla on monta kulmaa, melkeinpä niin monta kuin on ihmisiä. Miksei jokainen kulma ansaitsisi tulla kerrotuksi.

Vaikka emme ole perheenä kärsineet vielä ainakaan koronasta juurikaan, ellei juuri henkistä puolta lasketa mukaan tai lasten loputonta etäopiskelua, joka ei varmasti ole se oivallisin vaihtoehto. Silti teinit ovat olleet koko ajan positiivisia ja tuntuu, että ovat sopeutuneet kaikkeen jouhevammin kuin me aikuiset.

Uskon myös, että jonain päivänä muistellessamme näitä aikoja, kirkastuu tämän ajan tarkoitus ja tästä ajasta on mahdollisuus löytää myös jotain hyvää.

Erään ystäväni joutuessa sairaalaan tällä viikolla, ei mitään äärimmäisen vakavaa, mutta äkkiseltään hyvin pelottava, ei koronaa, niin meidän viestitellessä ystävä totesi ” meni taas maailman asiat perspektiiviin ja ei tee mieli kitistä turhista.” Tätä perspektiiviä yritän tässä itselleni nyt alleviivata.

Olen pitänyt kiitollisuuspäiväkirjoja sun muita vallan hömppänä, mutta paperiin piirretty viiva on aina enemmän kiveen kirjoitettu, kuin mielen harhainen poukkoilu. Jos joka päivä kirjoittaisin vihkoon mitkä asiat ovat hyvin, kenties mieli vahvistuisi ajattelemaan positiivisemmin.

Voi olla, että kaiken valossa en saa tuotakaan aikaiseksi, kynän esille ottaminen saattaa olla liian vaivalloista, kun taas arkikiireessä tuollaisenkin listan suhauttaisi menemään tuosta noin vaan.

Minkälaisilla fiiliksillä olette nyt kevään korvilla? Kevät ja kesä taatusti helpottaa mieltä. Onko teitä ahdistanut tai oletteko huomanneet, että arjen pyörittämiseen on tullut hitaampi tempo tai että jopa aloitekyky on hieman ottanut siipeen.

Valoisaa uutta viikkoa ja jokaiseen päivään täällä edelleen lähdetään toiveikkaana. <3