Viikon mietteet, surut ja ilot

Viikon mietteet, surut ja ilot

Katariinanpyörä kaupallinen Instagram yhteistyö.

Katseltiin tuossa puolisilmällä alkuperäistä versioita Luokkakokous elokuvasta ja yksi lause jäi mieleen kummittelemaan tai oikeastaan ampui suoraan sydämeen siltä lausumalta.

Vaimo sanoo miehelleen, joka kipuilee itsensä kanssa ja on lähdössä juuri luokkakokoukseen, ”sua on niin vaikea rakastaa, kun et osaa rakastaa itseäsi.”

Heti tunsin piikin sydämessä ja samaistuin kipuilevaan keski-ikäiseen leffan hahmoon.

Sanokaapa se, miksi se on niin vaikeaa? Etenkin nyt, kun kuviot ovat erittäin pienet, on liikaa aikaa ajatella ja juu ajattelu on ihan yes homma, mutta liika ajattelu ei, ei silloin enää, kun katoaa jo oman elämän punainen lanka.

En juuri ikinä näe itseäni kokonaisuutena vaan aina vaan taivastelen niitä asioita, jotka ovat vinossa, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. En ymmärrä mistä tämä omaan itseensä liittyvä häpeä kumpuaa.

Armollisuus on lisääntynyt ikääntyessä ja ulkonäön suhteen sitä on tullut piittaamattommaksi, mutta silti ennemmin näen rypyt, näpyt, makkarat, karvaiset koivet ja kaksoisleuan, kuin keskittyisin niihin seikkoihin mitkä ovat positiivisia.

Joten tuo leffan lause kyllä herätti taas miettimään, että lopeta hyvä ihminen itsesi rääkkääminen. Joten viikon ajatus on, koita edes himppusen rakastaa itseäsi enemmän.

Viikon drinkki.

Ihan paras kesän Gin&Tonic tulee tässä. Tilattiin Porvoon Alkoon @kyrodistillery pinkkiä giniä ja vihdoin Porvoon Cittariin tupsahti Fever Treen Raspberry&Rhubarb Tonicia, jota oli heti pakko ostaa💖

Loraus pinkkiä giniä eli n. 3cl, runsaasti jäitä, limeä ja mintunlehtiä💖

Reseptin saimme muutama viikko sitten (4cl giniä ja ilman mintunlehtiä) parin tonicin kera, mutta tänään pääsimme hankkimaan omat💖

Ihana jälkkäri ja ah tuleviin kuumiin kesäpäiviin.

Paras ruoka tällä viikolla, mies sanoisi, että grilliruoka, mutta kyllä se tämä Porvoon Thai Street Food thairuoka oli. Varmasti takaraivossa on kannattaa paikallisia yrityksiä, mutta joskus ruoan hakukeikka ei aina ole arvoiltaan niin ylevää vaan yksinkertaisesti vaikuttimena on herkullinen ruoka ja ruoan hakemisen helppous ja tietenkin toive siitä, että kyseinen ravintola on vielä pystyssä, jahka korona hellittää. Olemme varsin ahkeraan hakeneet thairuokaa ja nepalilaista ruokaa.

Viikon kirja Johanna Valkaman uuden 1500-luvun Pohjolaan sijoittuvan historiallisen sarjan Katariinanpyörä ensimmäisen osan❤️

”Verinen nuijasota on ohi, mutta teilatun kapinapäällikön Jaakko Ilkan leski Susanna Katariina on yhä vaarassa, sillä Kyrön kirkonkylän väki syyttää Ilkan perikuntaa kapinan epäonnistumisesta.

Tulenaran tilanteen ratkaistakseen Susanna päättää lähteä hakemaan suvultaan apua Turusta.

Pohjolan hansakaupan, maustekauppiaiden killan ja tervahovien keskellä kamppaillessaan Susanna kohtaa totuuden herransa ja kuninkaansa sodasta. Kumpi on lopulta vahvempi, tahto unohtaa vai taistella edelleen?”

Vinkkinä kaikille, jos tämä kirja kiehtoo, on mahdollisuus osallistua Instatililläni kyseisen kirjan arvontaan täällä.

Viikon ostos. Uusi älytelevisio. Meillähän pamahti viime kesänä älytelevisio ukkosen seurauksena ja otettiin käyttöön vanha televisio, joka on palvellut meitä jo vuodesta 2006. Kuva ei ole ollut toki mitä parhain, mutta hyvin on välttänyt. Eniten on ollut vaivaa kytkeä aina läppäri kaapelilla kiinni telsuun, jotta on päässyt seuraamaan suoratoistopalveluita.

Ukkosen pamauttama televisio näköjään oli sekin joku jälkeenjäänyt älytelsu, sillä sillä pystyi katsomaan vain Netflixiä ja muuten piti aina kytkeä läppäri televisioon kiinni.

Tässä kohden olen jo tyystin pudonnyt älytelkkareiden maailmasta, enkä edes tiennyt, että uudemmilla älytelevisioilla pystyy katsomaan kaikkia suoratoistopalveluita. Omg mikä uusi tieto rantautui meidän mieleen. Joten onhan tässä ollut ihan wow efektit katsoa uudesta telsusta suoraan ihan mitä suoratoistopalvelua tahansa, kuvan ollessa aivan huikea ja itse ruudun ollessa jätti-iso.

Olemme tuumineet, että näin koronan aikaan tällainen hemmottelu on suorastaan luvallista, noutoruoka ja telsun tuijottaminen. Ikinä en ole ystävien kanssa niin paljon jakanut sarjavinkkejä kuin nyt koronan aikaan, että taitaa monet muutkin tuijotella töllöä omalla kotistudiolla.

Miehen kanssa ollaan tuijoteltu vähän sitä sun tätä: ”Mayans”, jota kyllä katsoo, mutta ei millään pärjää briljantille ”Sons of Anarchylle.”

Uuden telsun myötä löysin äärimmäisen avaruudellisen elämyksen, sillä yhdestä lemppari scifisarjaista ”The Expanse” oli joulukuussa ilmestynyt viides tuotantokausi. Sarja on nerokas, älykäs, monimutkainen, hyvin poliittinen ja avaruus näyttäytyy fantastisen upeana. Näihin avaruussarjoihin voisin vaan sukeltaa sisään ja nyt uuden telsun myötä olen hiipivän pienen askeleen lähempänä hyvän kuvan myötä sitä efektiä, että olen itse avaruusseikkailulla mukana. Ihanaa!

Naurattaa nämä karvaiset hemmot. Samun ilme ”pitikö Dian sun herättää mut.”

Kaveruudessa ei ole karvoihin katsominen.

Myönnän, että henkisesti korona ja suljettu olotila on alkanut vaikuttamaan. Ihmettelin helmikuussa kauniin talven keskellä, että selvisin inhokkikuukaudesta hyvin. Mutta ei, kyllä vuoden sisään pari ahdistuskuukautta mahtuu, kuukaudet nyt ovat vaan vaihtaneet paikkaa.

Henkisesti maalis-ja huhtikuu ovat olleet mielelle vaikeita. Seinät ovat alkaneet kaatumaan ja sarjojen katsominen, kirjojen lukeminen ja jopa ulkoilu ovat alkaneet ärsyttää. Kuviot ovat silti liian pienet ja ihmisen ikävä toisen ihmisen lähelle eli ystävien ja sukulaisten, on loputon.

Voisi jopa todeta, että pientä masennuksen poikasta on ilmassa, sillä koko elämän tempo on hyvin hidas. Mökkihöperöityminen eli ”laitostuminen” omaan kotiin on tapahtunut ja aloitekyky on minimoitunut. Hiustenpesu, kaupassa käynti ja kaikki perus sälät, joiden pitäisi kaiketi olla niitä arjen kohottajia vallitsevassa tilanteessa, niitä ei millään jaksaisi tehdä.

Kun arkinen aherrus rullaa, sitä saa paljon enemmän aikaiseksi. Toki poikkeuksiakin on tai ovatko edes poikkeuksia, jotka saavat näinä aikoina paljon aikaiseksi. Omalla kohdalla olen huomannut, että pieni kiireen tuntu toimii ja sitä on silloin tehokkaampi. Kun aikataulu on levällään, sitä ei jaksaisi sitä vähääkään.

Luin mielenkiintoisen Pekka Seppäsen kolumnin Facekamun jakamana ”Kaikki eivät ole kärsineet koronasta.” Toki otsikko on hieman provosoiva, sillä uskon, että kaikki olemme kärsineet jollain tasolla koronasta. Mutta kolumnissa kuvataan hyvin sitä, miten nyt ei ole oikein lupa kertoa olevansa onnellinen, koska korona. Näitä onnellisia tarinoita emme kuule.

Erehdyin lukemaan myös kommenttiketjua Facessa ja joitain tämä kolumni raivostutti. Itse taas vaan koen, että kaikilla asioilla on monta kulmaa, melkeinpä niin monta kuin on ihmisiä. Miksei jokainen kulma ansaitsisi tulla kerrotuksi.

Vaikka emme ole perheenä kärsineet vielä ainakaan koronasta juurikaan, ellei juuri henkistä puolta lasketa mukaan tai lasten loputonta etäopiskelua, joka ei varmasti ole se oivallisin vaihtoehto. Silti teinit ovat olleet koko ajan positiivisia ja tuntuu, että ovat sopeutuneet kaikkeen jouhevammin kuin me aikuiset.

Uskon myös, että jonain päivänä muistellessamme näitä aikoja, kirkastuu tämän ajan tarkoitus ja tästä ajasta on mahdollisuus löytää myös jotain hyvää.

Erään ystäväni joutuessa sairaalaan tällä viikolla, ei mitään äärimmäisen vakavaa, mutta äkkiseltään hyvin pelottava, ei koronaa, niin meidän viestitellessä ystävä totesi ” meni taas maailman asiat perspektiiviin ja ei tee mieli kitistä turhista.” Tätä perspektiiviä yritän tässä itselleni nyt alleviivata.

Olen pitänyt kiitollisuuspäiväkirjoja sun muita vallan hömppänä, mutta paperiin piirretty viiva on aina enemmän kiveen kirjoitettu, kuin mielen harhainen poukkoilu. Jos joka päivä kirjoittaisin vihkoon mitkä asiat ovat hyvin, kenties mieli vahvistuisi ajattelemaan positiivisemmin.

Voi olla, että kaiken valossa en saa tuotakaan aikaiseksi, kynän esille ottaminen saattaa olla liian vaivalloista, kun taas arkikiireessä tuollaisenkin listan suhauttaisi menemään tuosta noin vaan.

Minkälaisilla fiiliksillä olette nyt kevään korvilla? Kevät ja kesä taatusti helpottaa mieltä. Onko teitä ahdistanut tai oletteko huomanneet, että arjen pyörittämiseen on tullut hitaampi tempo tai että jopa aloitekyky on hieman ottanut siipeen.

Valoisaa uutta viikkoa ja jokaiseen päivään täällä edelleen lähdetään toiveikkaana. <3



20 thoughts on “Viikon mietteet, surut ja ilot”

  • Meidän entinen telsu oli LG, sellainen johon ei voinut edes tallentaa ohjelmia, eikä muutakaan. 😀 Joulun alla päätettiin, et aika hankkia uusi, koska katsotaan niin paljon sarjoja yms. suoratoistopalveluista. Kovin isoa ei voida meidän olkkariin hankkia, koska katselumatka on aika pieni, eikä silloin vaan liian suuri telkkari toimi, ostettiin kuitenkin hivenen isompi, koska katsottiin, että kestää vielä entistä hivenen isomman.

    Entinen LG oli palvellut niin hyvin, ettei haluttu vaihtaa merkkiä, ostettiin sitten LG:n NanoCell 55″ ja voi kiesus mikä ero esim. kuvan laadussa. Entisellä ei pystynyt kirkkaina päivinä katsomaan mitään pimeää, jos ei vetänyt pimennysverhoja eteen, koska ruudusta näkyi vaan oma naama. Tämä nykyinen muuttaakin värejä niin, että kirkkaallakin ilmalla telsusta näkyy muuta kuin oma naama. Tietenkin sitten voi loistavasti katsella kaikki suoratoistopalvelut. Mietittiin just yks päivä, et paras ostos hetkeen. 😀

    • Eikö menekin elämä ihan uudelle tasolle tai ainakin siis telsuelämä, uuden telkkarin myötä. Mekin ollaan yhtä tyytyväisiä. Meille tuli Samsungin telsu.

      Ihanaa uutta viikkoa Jonna.

  • Me olemme vanhalla telkkarilla pyörittäneet läppäriltä kaapelin kautta suoratoistoa vuosia, mutta toissaviikolla kävimme viimein hankkimassa chromecast-pömpelin telkkuun, ei tarvitse enää kaapeliin kompuroida, kun olemme ajatelleet kuitenkin käyttää telkkarin loppuun.

    Olen kestänyt koronaajan yllättävän hyvin. Tosin olen aiemminkin huomannut kestäväni tylsyyttä aika hyvin ja olen hyvin onnekas kun korona ei ole vaikuttanut terveyteen tai talouteeni.

    Toki työt täyttävät päivär hyvin ja kun käyn ihan työpaikalla se antaa rytmin arkeen. Ajatukset ovat kyllä jo kesässä, ensimmäinen rokotus silloin toivottavasti saatu ja rajoitukset vähäisempiä. Odottaminen tuntuu aina pitkältä, mutta tässä vaiheessa pari kuukautta on enää lyhyt aika.

    • Ihan sama juttu ja nyt oli mies juuri meille menossa ostamaan Chromecastia, mutta päädyttiin uuteen telkkuun, sillä vanha telsu menee tyttären pleikan kanssa kiinni. 🙂

      Nyt on meillä ollut pitkä odotus ja toivon, että mainitsemasi asiat toteutuu ensi kesänä.

      Ihanaa uutta viikkoa Tuuli. 🙂

  • Huikean paljon taas mielenkiintoisia kuvia, suloinen kissa ja koira kaverina ja kivannäköinen historiallinen romaani! Miten en ole tähän törmännyt? Itsensä rakastaminen on perin vaikeaa, ellei välillä jopa mahdotonta, ainut hyvä puoli siinä on. ettei ainakaan ole itserakas:)

    • Lämmin kiitos Irja. Kirja on vasta ilmestynyt eli ehkä sen vuoksi et ole vielä törmännyt, mutta nyt törmäsit.

      Meidän sukupolvelle kuuluu tuo, että on ylpeä, jos ei ole itserakas. Mutta voi olla tervettä itsevarmuutta ja sitä kaipisin enemmän. Sellainen näkyy ja huokuu hyvää oloa kauas.

      Sydämellistä uutta viikkoa Irja.

  • Mulle kävi tämän postauksesi kanssa samalla tavalla kuin sulla “Luokkakokous” leffan kanssa. Olen takertunut yhteen lauseeseen. Tai itse asiassa kysymykseen: miksi on niin vaikea rakastaa itseään? Olen törmännyt siihen samaan retoriseen kysymykseen monesti, kaikista mieliinpainavin oli Veera Biancan viime vuoden postaus, josta muistaakseni lähtikin Self Love Zone haaste (https://viaperasperaadastra.com/2020/08/12/self-love-zone-haaste/).

    Mua ihmetyttää se, miksi tämän kysymyksen aina esitetään jotenkin ilman kysymysmerkkiä tyyliin: kylläpä on vaikea rakastaa ja hyväksyä itseään sellaisena kuin olen. Mutta miksi? Pakkohan olla joku vastaus siihen, miksi itsestään yritetään kaivaa vain virheitä. Jokaisella kai oma vastaus, mutta silti. Jos sen vastauksen löytää, pääseekö asiaa korjaamaan?

    Multa puuttuu itseinho (vaikka tiedät kai, että olen ihan tavis joka puolelta eikä mikään Kardashian) ja sitä ei ikinä saanut sanoa ääneen kaveriporukassa. Ne pelästyi, kun näkisi kummituksen. Miksi? Mitä vika on siinä, ettei ihnoa itseään? Huom: pelkään jo sanoa ääneen, että rakastan itseäni sellaisena kuin olen 🤪

    • Tämä on kyllä sellainen lause, johon jää kiini.

      Myönnän, että olen vuosien aikana ehtinyt paljon prosessoida miksi ja ehkä omalla kohdalla kysymys kuuluukin, miksi en silti osaa vaikka tiedostan syyt miksi.

      Oot super ja noin se tulisikin olla, ei itseään tulisi eikä saisikaan inhota. Mutta ainakin oma sukupolvi on kasvatettu niin, että jos kehutaan, tulee ylpeä ja hui kauhistus se on todella kamala asia.

      Mikä voisi olla ihanampaa kuin terve itsetunto, se hyvä olo huokuu ihan kaikkialle. Eli toivoisin ehdottomasti olevani enemmän sun kaltainen.

      Sydämellistä uutta viikkoa Nadine.

  • Samaistun erittäin paljon tuohon pohdintaasi miksi itseään on vaikeaa rakastaa. Juuri siitä kirjoitin osaltaan eilen pitkän postauksen.

    Hyvää uutta viikkoa Tiia! ❤

    • Tiedostan Katja, että meissä molemmissa on paljon tätä samaa. Tulenpa tästä heti lukemaan sun postauksen aiheesta.

      Sydämellistä uutta viikkoa Katja. 🙂

  • Tosi upeita kuvia jälleen. Melkein kadehdin teidän karvakamuja, kun saat kuvata niitä. Meillä luikkivat jonnekin piiloon, kun yritän ottaa kuvia. Onnea uudelle telkkarille! Itsensä rakastaminen (ainakin meille suomalaisille) on vaikea laji. Joskus kuvittelin omalla kohdallani sen johtuneen rankasta taustastani, mutta saman vaikeuden olen huomannut myös paremmat lähtökohdat saaneilla ystävillä. Oma tahtini on sama kuin ennen koronaa, sillä poikkeuksella, ettei tänä vuonna ole tehty minkäänlaista matkaa, eikä juurikaan tavattu ystäviä. Puhelimessa on tullut vietettyä tavallista enemmän aikaa. Kyllä me vielä jaksetaan. Eikös vain? Oikein hyvää viikkoa sinulle Tiia!

    • Olet kultaa, kiitos Kirsti Kaija. <3

      Se on juurikin näin, että voi selittää huonon itsensä rakastamisen taidon lapsuuden kautta, mutta samasta perheestä voi tulla kaksi aivan erilaisella itsetunnolla varustettua, eli ei selity täysin tuolla. Geenit, ympäristö ja kasvatus.

      Kyllä me jaksetaan ja onneksi on puhelimet ja some.

      Halauksia viikkoon Kirsti Kaija. <3

  • Musta tuntuu, että korona siirtyi ikään kuin vähän syrjään, kun sain muuten elämän mallilleen. Sain tuon nykyisen työni ja siellä olen jo edennyt tehtävissäni. Olemme olleet enemmän Rachidin kanssa kahdestaan ja tajunneet, että hitto miten hauskaa meillä on yhdessä. Sanotaan näin, että olen ollut omassa pienessä maailmassani aika kiireinen ja olen vähän kuin tarkoituksella sysännyt synkät ajatukset syrjään. Välillä ne sieltä aina kurkkii ja koronakin on käynyt aika lähellä, mutta minun puolestani saavat pysyä piilossa, koska nyt on aika hyvä olla. Pelkään kyllä aina sitä, että kun sanon, että asiat on hyvin niin seuraavassa hetkessä jotain pahaa tapahtuu. Toivottavasti nyt ei tapahtuisi!
    Ihanaa viikkoa Tiia, oot tärkeä mulle <3

    • Niin ihana kuulla Outi ja jatkakaa Rachidin kanssa olemista rakkauden kuplassa, sillä kuplahan se ei ole lainkaan vaan tehty vankoista seinistä. Siellä teillä on hyvä olla ja huumori kukkii.

      Toivottavasti nyt ei mitään ikävää tapahtuisi vaan olisi sellainen tyyni aallokko.

      Ihanaa viikon jatkoa Outi. <3

  • Minäkin täällä kärsin itserakkauden puutostautia. Nyt kun eläkeikä lähestyy, olen päättänyt opetella meikkaamaan.
    Nuoret ovat kauniita ja silti meikkaavat. Me vanhat rupsahdetaan ja ei viitsitä yrittää pelastaa sitä mitä pelastettavissa on. Sitten olen päättänyt laihduttaa hieman (en paljoa) koska rypyt tulevat esille jos liikaa laihdun vanha ihminen 😀

    • Ihana Enkuli. <3 Mutta hienoa, että olet tarttunut tähän ja kohotat omaa mieltä niillä keinoin, mitkä tuntuu sinulle hyvältä.

      Se on niin totta, että tässä tietyssä pulleudessa on armollisuutensa, sillä rypyt eivät näy niin herkästi.

      Ihania kevätpäiviä sinulle. <3

  • Multa ei kanssa mitkään kiitollisuuspäiväkirjat luonnistuisi. Veikkaan, että alkaisin vaan jotenkin suorittaa semmoista kirjaa ja koittaisin väkisin keksiä siihen jotain erityisen hienoa ja jäisi muutaman päivän päästä kesken.
    Sitä on kuitenkin joka päivä kiitollinen niin monesta asiasta ilman kirjojakin (mm. siitä, että on elossa, koska ei ole sekään itsestäänselvää), vaikkei niitä erikseen mihinkään listaakaan. Mutta monilla tuntuu toimivan ja mikäs sen parempaa kuin se, että löytää itselleen sen omimman konstin.

    Meillä on ollut aiemminkin puhetta siitä, että oma mieli heijastuu suoraan peiliin. Jos on nukkunut huonosti, jäseniä särkee ja pienetkin asiat tuntuu ylitsepääsemättömiltä ponnistuksilta, ei peilikuva taatusti korosta niitä omia parhaita puolia (joita sulla esim. on suuret kauniit silmät, ihanan paksu tukka, kadehdittavan valkoiset hampaat jne.), vaan sieltä pomppaa justiin ne kaikki epäoleelliset asiat silmille. Mutta sitten taas sellaisina päivinä tai aamuina, kun on virkeä ja onnellinen ja on tapahtunut kivoja juttuja, peilikuvakin hymyilee.

    Ja kyllä. Vaikkei korona varsinaisesti vaikuttaisi omiin normaaleihin tekemisiin tai elinpiiriin, niin kyllä mustakin tuntuu, että se pakosti silti alitajunnassa jossain määrin painaa itse kullakin. Jos ei muuten, niin siinä vaiheessa viimeistään, kun meinaa muistaessaan poiketa kauppaan ostamaan jotain mitä kotoa puuttuu, muttei olekaan maskia mukana, asia konkretisoituu. Ja itselleni nuo maskin kaltaiset pikkujutut on just ehkä niitä, joita siedän huonoimmin.

    Toivottavasti seuraavalla kerralla näet peilistä paitsi nuo mun listaamat yksityiskohdat, ennenkaikkea sen ainutlaatuisen Tiian, jollaista ei ole toista <3

    • Sama, en vaan pysty kirjoittamaan sellaisia, ei liitä kärsivällisyys ja tutkailen aina itseäni olan takaa ja se pieni piru olkapäillä sanoisi, että mitä oikein yrität. Vaikea kuvailla tätä, mutta jopa ihan itse voi saada itsensä tuntemaan naurettavaksi. Vaikka mahtavaa kenellä toimii, olisi ihanaa, että täälläkin, mutta mitä ei koe omaksi, turha sitä on vastaan vängätä.

      On niin totta, että hyvät yöunet ovat mm. kaiken a ja o. Viime yö meni ihan käsille, joten nyt on sellainen selviytymismoodi päällä. Silloin kaikki tuntuu rumemmalta ja tahmeammalta, oma olemus myös. Sitä paitsi virkeänä sitä nyt vaan on nätimpi, kuin väsyneenä.

      Juu täällä näen selluliitit, kolmoisleuan, karvaiset koivet, ikääntymisen ym. Kaiken ikävän ja yritän sen läpi nähdä jotain nättiä, niin eipä onnistu hevillä.

      Eli suuret kiitokset kauniista sanoista ja kaikki muu on luojan suomaa, mutta hampaat olen valkaissut vuosia vuosia sitten. Kohta voisi valkaista uudestaan, mies sanoo siihen, oot hullu, nehän on ihan valkoiset. Onkohan mulla joku hammassyndrooma.

      Ihan niin totta tuokin, korona jo ihan hankaloittaa elämää jo sellaisenaan, että koko ajan pitää muistaa ja ajatella. Luo myös turvattomuutta ja emme ehkä vielä ihan edes ymmärrä mitä käymme läpi, niin outoa ja samalla jo normaalia tämä aika on.

      Yritän Annukka, mutta tänään en ainakaan, sillä hirveä väsy, hhehe. 🙂

      Kiitos niin paljon kauniista sanoista ja kaikki ollaan upealla tavalla uniikkeja, kun osaisikin ajatella niitä hyviä puolia. Ihana sinä, säntillinen, sportinen ja ahkera kaunotar siellä. Pus viikkoon. <3

  • Kyllä korona on vaikuttanut minuun passivoivasti. Välillä en jaksaisi tarttua mihinkään muuhun kuin pakolliseen – ja joskus siihenkin huonosti.

    Olen ollut yli viikon mökkeilemässä kaverini kanssa ja mieli on aivan erilailla pirteä. Minä ainakin kaipaan sosiaalisia suhteita ja vaihtelua elämääni.

    • Just tuo passiivisuus, se ärsyttää. Kun arki rullaa, sitä on koko ajan tehokas vire päällä. Pelkkä kotona olo tappaa luovuuden kaikella tavalla.

      Kyllä jokainen meistä kaipaa sosiaalisia kontakteja, ilman niitä sitä on vähän pystyyn kuollut.

      Sydämellistä loppuviikkoa Rva Kepponen. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud